Kun Jumalan tahto on pimeä laakso

[Joonas]

Toni,

Siinä olen samaa mieltä että nurina on syntiä. Toki sellaisen ihmisen jota Jumala on siunannut on helppo sanoa toiselle ettei saisi nurista. Ja Jumalan siunaus ei myöskään tarkoita että olisi Jumalan mielen mukainen. Jumala siunaa yleensä jumalattomia enemmän tässä ajassa kuin uskovia. Jumalattomat iloitsevat ja nauravat mutta uskovat itkevät.

Tuo kaikki mitä kirjoitit on enemmänkin ortodoksisen kirkon oppia. Sinä kun painotit tässä parannusta ja tekoja etkä vain tyhjää uskoa.

En kuitenkaan ymmärrä mitä tekemistä farisealaisuudella on tässä minun asiassani? Enhän minä yritä olla ihmisten edessä jotain? Vai yritänkö? Minä tunnustan syntisyyteni toisin kuin fariseukset. Ja minä tunnustan Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi toisin kuin fariseukset. Kristus kylläkin sanoi että ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin fariseusten niin ette pääse taivasten valtakuntaan. Minä olen syntisistä suurin enkä koe olevani fariseuksiakaan parempi.

Pitäisi siis vain hyväksyä kohtalo ja olla nurisematta ja terästää mieli ja sydän.

Mitä epäjumalan kuviin tulee niin niistä olen samaa mieltä. Ne ovat syntiä ja kauhistus Herran edessä. Epäjumalien palvojat vainosivat ortodoksista seurakuntaa ennen islamin syntyä. Sen jälkeen islami valtasi suuria alueita ja on vainonnut ortpdoksista seurakuntaa ja tuhonnut paljon pyhiä kuvia ja kirkkotaidetta. Siihen aikaan ei vapaita suuntia ollut edes olemassa ja euroopan kristillisyys oli paljolti politiikkaan sekoittunutta katolisuutta.

Voisitko Toni selittää mitä tarkoitiat uskonnollisuudella ja voitko perustella sen Raamatulla? Uskonnollisuus sanaa kun ei läydy Raamatusta.

[vaisuliini]

*
Anteeksi, sopii kai tulla väliin ja tuoda Raamatun kohdat, jotka löytyy Raamatusta ja ne tarkoittavat siitä uskonnollisuutta?

Jes. 29:13 Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä,

Matt. 15:8 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"

Mark. 7:6 Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'

Eli ihmisviisauden varassa muodostuu uskonnolliseksi - sydän kaukana Jeesuksesta ja jumalanpelko on vain vain opittuja ihmiskäskyjä. Farisealainen viisaus voi hyvin viittaa myös uskonnollisuuteen, jota Raamattu kutsuu ulkokultaiseksi. Se lähestyy Jumalaa suulla - kunnioittaen vain opittuja ihmiskäskyjä ja sen jumalanpelko on vain opitut ihmiskäskyt noudettaviksi. Sydän on kaukana Raamatun Jeesuksesta ja Hänen opista - inhimillisen ihmisviisauden varassa.

Esim. pidetään sunnuntain lepopäivänä ja heidän usko ei perustu Sanaan, mitä siinä opetetaan, vaan perinteelliseen opittuun ihmiskäskyyn, joka ei perustu Raamattuun. Jumalanpelko noudattaen lepopäivää perustuu opittuun ihmiskäskyyn, eikä Sanaan, niin tällä tavalla tekee Jumalan Sanaa tyhjäksi, siinä se uskonnollisuus on. Uskonnollisuudella Raamattu tarkoittaa ulkokultaisuutta.

[Tapani]

*
Anteeksi, sopii kai tulla väliin ja tuoda Raamatun kohdat, jotka löytyy Raamatusta ja ne tarkoittavat siitä uskonnollisuutta?

Jes. 29:13 Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä,

Matt. 15:8 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"

Mark. 7:6 Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'

Eli ihmisviisauden varassa muodostuu uskonnolliseksi - sydän kaukana Jeesuksesta ja jumalanpelko on vain vain opittuja ihmiskäskyjä. Farisealainen viisaus voi hyvin viittaa myös uskonnollisuuteen, jota Raamattu kutsuu ulkokultaiseksi. Se lähestyy Jumalaa suulla - kunnioittaen vain opittuja ihmiskäskyjä ja sen jumalanpelko on vain opitut ihmiskäskyt noudettaviksi. Sydän on kaukana Raamatun Jeesuksesta ja Hänen opista - inhimillisen ihmisviisauden varassa.

Esim. pidetään sunnuntain lepopäivänä ja heidän usko ei perustu Sanaan, mitä siinä opetetaan, vaan perinteelliseen opittuun ihmiskäskyyn, joka ei perustu Raamattuun. Jumalanpelko noudattaen lepopäivää perustuu opittuun ihmiskäskyyn, eikä Sanaan, niin tällä tavalla tekee Jumalan Sanaa tyhjäksi, siinä se uskonnollisuus on. Uskonnollisuudella Raamattu tarkoittaa ulkokultaisuutta.

Yksi uskonnollisuuden tuntomerkki on myös, että heille ihmisten mielipide on kaikista tärkein.

Joh.12

42. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
43. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.

Matt.23

5. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
6. ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,
7. ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.
8. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
9. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
10. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.
11. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.

Uskonnolliset yleensä myös kiivastuvat, kun heitä moititaan, kuten fariseukset usein kiristelivät hampaitaan, tämä paljastaa sielullisuuden/väärän hengen.

Kun taas Paavalin asenne oli 1.Kor.4

3. Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4. sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.

Jos ihminen ei kestä toisten ihmisten tuomiota, tuskin kestää Jumalankaan tuomiota.

[Joonas]

Nuo kaikki Raamatun paikat puhuvat ulkokultaisuudesta. Sitä ollaan alettu nimittämään myös uskonnollisuudeksi mutta Raamatussa sitä ei sanota uskonnollisuudeksi vaan ulkokultaisuudeksi.

Mutta mistä johtuu että minua sitten syytettiin uskonnollisuudesta eli ulkokultaisuudesta? Minähän täällä avoimesti kerron että minulla on ongelma synnin kanssa enkä yritä edes näyttää hurskaalta? Miksi siis minua kutsutaan uskonnolliseksi?

Johtuuneeko se siitä että en ole hengellisisä kuvia ja ortodoksikirkkkoa vastaan kuten monet muut täällä ovat? Tekeekä se minusta ulkokultaisen?!

Minusta ennemminkin ulkokultaista on se että monet tuomitsevat ortodoksikristityt heidän ulkokuoren tähden. Te näette ulkokuoren mutta Jumala näkee sydämeen. Te ajattelette että papin pitää näyttää liikemieheltä jolla on siisti tukka hieno puku ja hyppii ja pomppii lavalla ja huutaa. Se on todellista hengellisyyttä joidenkin mielestä...

Sitten ulkokultaisuutta on eräiden mielestä se että papilla on pitkä parta ja pukeutuu kaapuun ja puhui nöyrästi mutta asiaa.

Ehkä nämä eräiden ulkokultaisuus syytökset palaavat omaan napaan.

Ja vielä sellainen asia ulkokultaisuudesta että jos ulkokuori on puhdas niin se ei tarkoita että ihminen olisi ulkokultainen. Vai pitääkö ulkokuoren olla mahdollisimman maailmallinen että olisi sisältä puhdas? Eikö Herramme sanonut että tehdää sisäpuoli puhtaaksi niin ulkopuolikin tulee puhtaaksi? Siis ulkopuolikin todella tulee puhtaaksi. Mutta jos ulkokuorikin on likainen niin voiko sisältäkään olla puhdas?

[vaisuliini]

*
Kiitos Tapani. Se on surullista, en myös jaksa ymmärtää. Paavalin tavoin enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Mieluummin Jumalan kunnia kuin ihmiskunniaa.

Joonas, saisinko kysyä, onko sinulla skitsofrenia? Sinä puhut kaksi eri kieltä kokoajan. Kun sinä kysyit Tonilta, löytyykö uskonnollisuus Raamatusta. Niin nostin esille uskonnollisuuteen liittyvät Raamatun kohdat, en tällä kirjoituksella kohdistanut sinuun, vaan uskonnollisuuteen. En muuta. Ota rennosti!

Pitäisit tauon ja antaisit ajatuksen rauhoittua. Sinua ei täällä syytetä. Rauhoitu!

[Joonas]

Vaisuliiini kiitos huolestumisestasi mutta ei, minulla ei ole skitsofreniaa tuo oli hauskin kommentti minkä olen ikinä tainnut saada.

Toni sanoi että minä olen uskonnollinen ja siksi kysyin mitä hän tarkoittaa uskonnollisuudella. Tiedän kyllä että sillä tarkoitetaan ulkokultaisuutta, mutta koska täällä on paljon puhuttu että vain Raamattu on uskon auktoriteetti niin siksi kysyin mitä on uskonnollisuus kun sitä sanaa ei Raamatussa ole. Siis oikeastaan jokainen voi uskonnollisuuden määritellä kuten haluaa kun sitä ei Raamatussa ole määritelty.

Mitä tulee tuohon ulkokultaisuuteen niin se en tiedä miksi minua sanottiin ulkokultaiseksi. Ehkä se johtuu siitä että puolustin hengellisiä kuvia, mutta mitä yhteyttä sillä on ulkokultaisuuden kanssa??

[anjou]

Joonaksella on kyllä pitkä pinna.

[vaisuliini]

*
Joonas, sopiiko hypätä toiseen aiheeseen tällä sinun postauksella? Voisiko tällä postauksella keskustella siitä itseään tutkimisesta ja niistä asioista, mitkä voi estää Herraa kuulemasta rukousta?

No joskus uskon elämäni varrella olen silloin tällöin tutkinut sydäntilani ja rukoillut, että Herra vie minua oikealle tielle siinä Jumalan tuntemisessa. Joskus aamuisin herättyäni pyysin Jumalaa kirkastamaan Jeesusta siinä Hänen sisäisessä tuntemisessa ja ilmoittamaan Hänen tahtoaan Pyhien Kirjoituksien kautta ja avaamaan ymmärrystäni Hänen Pyhiin Kirjoituksiin, mitä Hän tahtoo opettaa minulle ja pyhittämään minua Totuudessa. Tänään aamulla kans. Eli meidän tulee vatvoa itseämme ja sydäntilamme rukoillen.

No on niitä sellaisia asioita, jotka voivat nostaa Herran tuntemista vastaan ja siksi ne voi estää Herraa kuulemasta rukousta. Raamatun mukaan järjen päätelmät nostavat Jumalan tuntemista vastaan ja ne ovat ylpeydestä. Järjen päätelmien ohessa oma lihallinen tahto myös voi nostaa Herran tuntemista vastaan, koska se saattaa oikeassa olemiseen. Mitä tarkoitan omalla lihallisella tahdolla?

Että mitä Raamatun opetukseen tulee; siinä luullaan olevan oikeassa Sanan opetuksen kanssa asettamalla uskoaan siihen vastenkohtaiseen opetukseen, joka nostaa Herran tuntemista vastaan ja tahtoo uskoa että Raamattu näin tarkoittaa sitä ja tätä ja etsii enemmän siitä oman lihallisen tahdon mukaan ja tahtoo oman lihallisen tahdon mukaan Raamattua opettavan näin ja näin, eikä etsi sitä, mitä Jumala tahtoo opettaa Pyhien Kirjoituksien kautta. Se nostaa Herran tuntemista vastaan.

Mitä itseään kieltämiseen tulee; ei ole soveliasta Jeesukselle, jollei kielletä itseään ja oteta ristin ja seurata Jeesusta. Itseään kieltämiseen kuuluu myös se, että luopuu omasta lihallisesta tahdosta ja aletaan etsiä Herran tahtoaan, mitä Hän tahtoo opettaa Pyhien Kirjoituksien kautta.

Samoin Raamatun ulkopuolisiin asioihin uskoaan asettaminen voi estää Jumalaa kuulemasta rukousta, koska Herra näkee sydämeen asti, mikä on ensisijainen uskon kohde. Jos sydämessä ei ole sijaa Hänen Sanalle ja sille Hänen tahdonmukaiselle Sanan opetukselle, Hänen Sanaan ei uskota ensisijaisesti, se estää Herraa kuulemasta rukousta.

Raamattu kehottaa tutkimaan ja koettelemaan itseämme, samoin omaa uskoamme, onko meillä raamatullinen usko. Uskon elämän varrella on hyvä pysähtyä ja tutkia itseään ja tehdä parannus ja rukoilla, että Herra vie oikealle ja iankaikkiselle tielle siinä Hänen sisäisessä tuntemisessa, ettei eksyisi harhaan eikä harhailisi pitemmälle siinä, mikä estää Herraa kuulemasta rukousta. Raamatun mukaan Herra ei kuule rukousta, jos se tekee syntiä. Synti voi olla laaja aihe, jonka mainitsin jo tällä kirjoituksella.

Minä itse vatvon sydäntilani rukoillen ja vatvon myös jokaista kirjoitustani Raamatun tuntemisen rinnalla, ettei se nostaisi Herran tuntemista vastaan etten saattaisi lukijoita harhaan kirjoituksellani. Vatvon myös omaa ajatusta rukoillen, onko se täysin sovussa Sanan opetuksen kanssa. Koska sillä tavalla usko alkaa raitistua ja ojentautua Sanan mukaiseen suuntaan siinä Raamatun tuntemisen rinnalla, siinä vatvon, että uskoni on ensisijaisesti Jumalan Sanan kohde, johon minun tulee asettaa uskoani. Se kuuluu uskon elämään. Ilman Jumalaa ja itseäni tutkimista [koettelemista] minä varmaan eksyisin myös.

Ps. 139:23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

2Kor. 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Niin itseään tutkiminen ja sydäntilan vatvominen rukoillen kuuluu uskon elämään ja samoin huolenpito, että siksi ollaan vielä suorassa yhteydessä Jumalan kanssa ja että Jumala voi kuulla rukousta.

[Joonas]

Vaisuliini tarkoitatko että Jumala ei kuulu ortodoksien rukouksia koska he uskovat joissain kohdin eri tavalla kuin vapaat suunnat? Onko Jumala siis vain vaipaiden suuntien Jumala? Ja sitä paitsi minäkin kuulun vapaisiin suuntiin.

Ja kyllähän vapaiden suuntien jäsenet ja monet pastoritkin uskovat raamatun ulkopuolisiin kirjoituksiin joista osa on kirjoitetty ihan lähivuosina. Moni esim. Uskoo veli taivaallisen tarinaan. On monia uskon sankarien kirjoja joita on kirjoitettu ihan hiljattain ja monet uskovat niihin. Miksi niihin uskominen on pyhempää kuin varhaisiin kristillisiin kijoituksiin? Näissä uusissa kirjoissa on joskus vielepä joitain teologisesti hämäriä piirteitä. Mutta ei kai se haittaa kunhan eivät ole ortodoksien tai katolisten kirjoja..

Ja kyllä Jumala on kuullut rukoukseni muissa asioissa ja vastannut ja johdattanut. Ainoastaan tässä yhdessä kaikkein tärkeimmässä asiassa ei ole vastannut.

[vaisuliini]

*
Joonas, tarkoitan, että sellaisen uskovan sydämen asenteen takia Raamatun kohdalla ei ota vastaan rakkautta totuuteen voidakseen tutkia, onko asia näin ja päättää uskoa jääräpäisesti siinä opetuksessa, mikä on vastenkohtaista Raamatun opetuksen kanssa. Kyllä Jumala kuulee heidän rukousta, kun he ovat halukkaita tuntemaan totuutta Raamatun tuntemisen rinnalla.

Ei uskonsuunnan ja kuppikunnan kanssa vaikuta mitään, vaan että ne uskovat katsomatta seurakunnan nimikettä, uskonsuuntaa ja kuppikuntaa, asettavat uskoa ensisijaisesti Jumalan Sanaan eli Raamattuun päin. Raamattu on uskon elämän keskeisin kohde. Eli siinä itsetutkimisessa Raamattu tulisi olla kaikein uskon elämän keskeisin, - ei seurakunnan nimike, eikä uskon suunta eikä kuppikunta.