PetriFB kirjoitti:Blum kirjoitti:PetriFB kirjoitti:Iustus:
Jos lähestymme uskoa Jeesukseen vertaamalla sitä miten 2000-luvulla elävien uskovien ymmärrys uskosta Jeesukseen poikkeaa ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen ymmärryksestä, niin silloin olemme kokonaan väärässä suunnassa. Kaikkina aikoina uskovien tulisi verrata uskoaan Raamatun sanan totuuteen, että onko se yhtäpitävä Raamatun sanan opetuksen kanssa. Jos vertaamme uskoamme johonkin muuhun kuin Raamatun sanan totuuteen, esimerkiksi vaikka ensimmäisen tai toisen vuosisadan kristittyihin, mutta emme Raamatun sanan totuuteen, niin olemme suuressa vaarassa eksyä.
Kristillisen opin ja uskon Herraan Jeesukseen tulee perustua yksin Raamatun sanan totuuteen, ei siihen miten ensimmäisen vuosisadan kristityt ovat asioita ymmärtäneet.
Ei ole varmaankaan niin, että alkuseurakunnan jälkeen kukaan ei omannut oikeaa Raamatullista oppia. Raamatullinen oppi löytyy ainoastaan Raamatusta ja sieltä sitä tulisi vain etsiä.
Kaikki nykyiset kristilliset nettisivut ja niiden opetus, kuin myös historian uskovien jälkeensä jättämät opetukset esim. kirjoissa tulee koetella vain ja ainoastaan Raamatun sanan kautta. Uskoa Jeesukseen ei koetella ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen uskomusten kautta, (jotka eivät ole saaneet Jumalan armoa Raamatun sanan kirjoittamiseen) vaan ainoastaan Raamatun sanan totuuden kautta. Raamattu on ainoa oikea lähde, joka kertoo meille siitä miten tulee uskoa Herraan Jeesukseen.
Kun nyt koettelen näitä sanoja vain ja ainoastaan Raamatun sanan kautta, huomaan, että ne eivät koetusta kestä. Raamattu itse ei eksplisiittisesti missään opeta, että Raamatun tulisi olla ainoa Jeesus-uskon auktoriteetti ja perusta. Näin ei tosiasiassa opeteta esim. tuossa lainatussa jakeessa Joh. 7:38, jossa ensinnäkin Petrin nk. "alkutekstin mukainen sanajärjestys" on vähintäänkin kyseenalainen, ja toiseksi vaikka Jeesus olisikin tuossa kohtaa sanonut, että häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu sanoo (ja millä tavalla asia totta kai onkin), hän ei sano, että häneen tulee uskoa VAIN niin kuin Raamattu sanoo. Toisin sanoen tähän mennessä esitetty yritys todistaa tuolla kohdalla Raamatun asemaa ainoana uskon perustana on osoittautunut pelkäksi argumenttivirheeksi.
Ongelma muodostuu myös siitä, että Raamattu itse ei missään kohtaa luettele, mitkä kirjat siihen kuuluvat. Tässäkin kohtaa täytyy siis uskon pitämiseksi kasassa ottaa jotakin ulkopuolista perustaa, mikä monille varmasti on kammottava ajatus, koska tämä näyttää avaavan mahdollisuuden omaksua uskoon kaikkea muutakin, mitä yksin Raamatussa ei sanota.
Ja vaikka Raamattu jossain luettelisikin kaikki kirjansa ja sanoisi ne ainoaksi uskon auktoriteetiksi, ei tämäkään olisi vielä objektiivisessa mielessä pätevä todistus opin puolesta. Tällöin toki eräänlainen sokea usko Raamattuun voisi olla mahdollista.
Usko Raamattuun uskon ainoana auktoriteettina on johtanut protestanttisen maailman ainutlaatuiseen hajaannukseen. Kun ei ole ollut magisteriumia eli kirkon erehtymätöntä opetusvirkaa eikä monin paikoin edes minkäänlaista virallista tunnustusta raamatuntulkinnan silmälaseina, tulos Raamatun lukemisesta itsekseen itse tulkinnan auktoriteettina toimien on ollut kaaos. Esimerkiksi luterilaiset ovat hiukan paremmin välttyneet hajaannukselta tunnustuskirjojensa tähden, mutta vapaissa suunnissa eroaminen toisista on ollut helppoa: ei ole tarvinnut kuin tulla erilaiseen tulkintaan jostain omasta mielestä keskeisessä raamatunkohdassa, ja tie hajaannukseen on valmis. Usein vakuutetaan Raamatun olevan selkeä kirja, jossa oppi on selkeästi ilmaistu. Kaikkien eri mieltä olevien voidaankin sitten sanoa esimerkiksi tulkinneen Raamattua oman järkensä päätelmillä, kun taas Jumalaa vaaditaan omalle puolelle todistajaksi väittäen, että Pyhän Hengen avaama totuus on vain siellä.
Kivulias totuus näyttää olevan, että Raamattu ei ole itsessään kenenkään ainoa "tunnustuskirja". Me kaikki joudumme tulkitsemaan, kaikki joudumme lukemaan joillakin silmälaseilla, joista emme vain voi päästä irti. Voimme toki väittää Jumalan vapauttaneen meidät niistä, mutta silloin syntyy todistustaakka: niin monet muutkin väittävät samoin.
Jos minun pitää valita, mitkä silmälasit otan avukseni raamatuntulkinnassa, vastaus on selvä. Varhaisen kirkon, apostoliset isät ja kirkkoisät, patristisen ajan varhaisine dogminmuodostuksineen, ensimmäiset kirkolliskokoukset ja vanhan kirkon uskontunnustukset. Ennen kuin minulle kyllin hyvin perustellaan, miksi "suuri luopumus" olisi tapahtunut apostolien ajan jälkeen (tuo julmat sudet -kohta ei todista, että sitä olisi mitenkään laajemmassa mittakaavassa tapahtunut), pidän epäuskottavana väitettä, että apostoleja ja Jeesusta kaikkein lähimmät kristityt olisivat erehtyneet opinmuodostuksessaan ja vasta joskus modernilla ajalla alkuseurakunnan kaltainen usko olisi löydetty uudelleen.
John 7:38 King James Version (KJV) 38 He that believeth on me, as the scripture hath said, out of his belly shall flow rivers of living water.
John 7:38 Wycliffe Bible (WYC) 38 He that believeth in me, as the scripture saith, Rivers of quick water shall flow out of his womb [Floods of quick water shall flow of his womb].
John 7:38 American Standard Version (ASV) 38 He that believeth on me, as the scripture hath said, [a]from within him shall flow rivers of living water.
John 7:38 Douay-Rheims 1899 American Edition (DRA) 38 He that believeth in me, as the scripture saith, Out of his belly shall flow rivers of living water. (katolinen käännös)
Joh 7:38 Qui credit in me, sicut dicit Scriptura, flumina de ventre ejus fluent aquae vivae. (Vulgata Clementine)
Joh 7:38 qui credit in me sicut dixit scriptura flumina de ventre eius fluent aquae vivae (Vulgata Hieronymos)
Raamatun kääntäjät ja jopa katoliset (eksyttäjät) ovat kääntäneet Joh 7:38 kreikankielestä vastaamaan tarkasti alkukielen järjestystä: Joka uskoo minuun, niin kuin Raamattu sanoo ........
Joh 7:38 nimenomaan täysin selvästi sanoo ja opettaa Jeesuksen oman todistuksen mukaan, että Jeesukseen tulee uskoa, niin kuin Raamattu sanoo. Tämä tarkoittaa, että uskossa Jeesukseen, Raamattu on ainoa uskon auktoriteetti ja perusta. Joka muuta väittää ja kumoaa Joh 7:38 jakeen sanoman vääristelee Jumalan sanan totuutta.
Kun olen ollut katolilaisten kanssa yhteyksissä, niin he sanovat ettei Raamattu missään kohtaa luettele tai sano, mitkä kirjat siihen kuuluvat ja näin sanoen he pyrkivät asettamaan katolisen perinteen (lue harhaopit ja valheet) samaan asemaan Raamatun sanan kanssa.
Samoin katolisuus antaa myös sellaisen viestin, että usko Jeesukseen pitää sisältää myös Raamatun ulkopuolista perustaa ja opetusta, mitä yksin Raamatussa ei sanota.
Jos uskot valheen, jonka mukaan Raamattu ei ole uskon ainoa auktoriteetti, niin silloin voit hyväksyä uskon auktoriteetiksi vaikkapa katolisen tradition (valheen), tai minkä tahansa itse keksityn järkeisopin ja uskomuksen.
Raamattu kertoo mitkä kaikki kirjat kuuluvat UT:n ja tästä voit lukea lisää täältä: http://www.kotipetripaavola.com/solascr ... ttu.html#2
Linkissä olen tuonut esille sen kuinka Raamattu itse todistaa sen mitkä kirjat kuuluvat UT:n tekstiin.
Ihminen, joka sanoo uskovansa Herraan Jeesukseen, mutta hylkii sellaista uskoa Jeesukseen, jossa Raamattu on ainoa ja ylin auktoriteetti on joko vastakääntyneenä tietämätön totuudesta tai sitten hän on sellainen, joka on antanut valheen pettää itsensä, koska Herra Jeesus sanoi selkeästi, että Häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu opettaa.
Se on totta, että silloin kun ei uskota Raamattua ainoana uskon auktoriteettina, niin se johtaa uskovien hajaannukseen pois uskon ykseydestä. Tämä ei ole Raamatun vika, eikä uskon yksin Raamattuun opetuksen vika, vaan meidän uskovien syy ja vika, kun emme halua olla kuuliaisia Herralle Jeesukselle.
Kun olen keskustellut katolilaisten kanssa, niin he opettavat ja painottavat kirkon erehtymätöntä opetusvirkaa, joka on ainoastaan täydellisenä katolisella kirkolla. Edellä oleva katolinen opetus on röyhkeä valhe, koska RKK on antikristillinen lahko ja tökerö sekä taitamaton väärennös ja jäljitelmä Raamatullisesta kristinuskosta.
Luterilaisen kirkon sisällä on Suomessa kirkkona ja uskonnollisena yhteisönä kaikkein eniten hajaannusta siitäkin huolimatta, että heillä on tunnustuskirjansa. Mikään herätysliike tai kirkko ei ole Suomessa niin pahasti hajonnut moniin erilaisiin kuppikuntiin kuin luterilaisuus. "Erehtymätön" katolinen kirkkokaan ei ole täysin yhtenäinen kirkko, sillä sen sisällä on 24 erilaista itsenäistä kirkkoa, joilla on sama usko ja yhteys "pyhään istuimeen", mutta heillä on myös eroavaisuuksia siitä miten katolista uskoa tulisi harjoittaa esim. traditioissa jne. Katolisen kirkon "erehtymätön opetusvirka" ei ole suojellut kirkkoa hajaannukselta.
Katolinen kirkko syyttää protestantteja hajaannuksesta kirkkokuntiin ja herätysliikkeisiin ja sanoo ettei katolisen kirkon sisällä ole sellaista hajaannusta kuin protestanteilla. Katolinen kirkko sanoo 24 eri kirkollisen järjestyksen olevan erilaisia riittejä, joka ei ole hajaannusta, ei kirkkoja, kirkkokuntia ja herätysliikkeitä. Minä vertaan katolisia erilaisia riittejä ihan samanlaiseen hajaannukseen kuin mitä on luterilaisen kirkon sisällä, jossa erilaiset kuppikunnat tulkitsevat luterilaista oppia eri tavalla tietyissä asioissa. Se siitä katolisen kirkon erehtymättömyydestä ja ykseydestä, sillä siellä on ihan samanlaista lahkoontuvaa kuppikuntaisuutta kuin esimerkiksi luterilaisessa kirkossa.
Raamattu opettaa, että Pyhä Henki avaa totuuden uskovan ihmisen sydämelle. Tämä ei tietenkään poista opetuksen tarvetta seurakunnan kokoontumisesta, mutta ainoastaan Pyhän Hengen avaamana seurakunnassa opetettu opetus voidaan ymmärtää oikealla tavalla.
Jos tarkastelemme esim. katolisen kirkon opetuksia, niin niistä loistaa ihmisen järjenpäätelmien kautta tehtyjä oppeja, jotka ovat täysin vastoin Jumalan sanan opetusta esim. oppi Maria sovittaa syntiset Jumalalle sekä oppi kiirastulesta. Katolinen kirkko opettaa kiirastulen olevan Jumalaan uskoneelle syntiselle ihmiselle kuolemanjälkeinen paikka, jossa syntinen puhdistetaan ja pyhitetään ja annetaan mahdollisuus puhdistua kaikesta synnin tahrasta. Kuten suurin osa katolisen kirkon harhaopeista pilkkaa Jumalan tekoja, niin myös kiirastuli opetus pilkkaa Jumalaa ja totuutta, sillä sen mukaan Herran Jeesuksen ristin kuoleman kautta tapahtunut sovitus ei ollut riittävä tuomaan puhdistusta synneistä, vaan sen lisäksi tarvitaan vielä kuoleman jälkeen erityinen puhdistuminen kaikesta synnistä kiirastulen kautta. Raamatun sanan totuuden edessä katolinen kiirastulioppi on Jumalan pilkkaa ja se halventaa Herran Jeesuksen sovitustyön. Tällaisen pilkan takana on aina saatanalliset riivaajahenget, sillä tästä on kysymys silloin kun puhutaan katolisuudesta ja hengestä, joka katolisuudessa vaikuttaa.
Jumalan sanan ilmoituksen totuus on, että Raamattu on ainoa uskon auktoriteetti uskossa Herraan Jeesukseen. Ainoat "silmälasit", mitkä uskova tarvitsee on Pyhän Hengen todistus, koska Hän johdattaa uskovia kaikkeen totuuteen. Edellä oleva totuus on kivuliasta myöntää sellaiselle, joka ei usko Raamatun olevan ainoa uskon auktoriteetti.
Uskon päämäärä ja tarkoitus ei ole etsiä totuutta kirkkohistoriasta tai mitä Raamatun apostolien jälkeiset ja heitä lähellä olevat ovat opettaneet, koska Jumala on antanut meille sanansa ilmoituksen, Raamatun, jossa on kaikki miten Jumalaan uskon kautta Herrassa Jeesuksessa tulee uskoa. Jos emme tätä ymmärrä ja pyrimme etsimään Raamatun ulkopuolelta "totuutta", niin silloin eksymme pois totuudesta.
Eivät kaikki uskovat ole erehtyneet uskossa Herraan Jeesukseen sen jälkeen kun Raamatun apostolit kuolivat. Heitä kaikkia ei löydetä historian kirjoista, eikä se ole edes oleellista, koska meillä on Raamattu, jonka tulisi olla uskon auktoriteetti uskossa Herraan Jeesukseen, eikä se miten jotkut ihmiset ovat uskoneet häneen. Tästä syystä kehotan aina tutkimaan ja koettelemaan kirjoitukseni ja opetukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera, koska Raamattu on ainoa uskon auktoriteetti uskossa Herraan Jeesukseen.
Ikävää, että ihmiset eksyvät katolisen kirkon harhoihin.
Itse olen saanut tehdä parannusta monista asioista vuosien varrella uskoessani joitakin asioita vastoin Raamatun sanan opetusta. Raamattu sanoo, että monessa kohtaa me kaikki hairahdumme (erehdymme). Tämä on hyvä pitää mielessä ettei vauhtisokeus tai ylpeys pääse yllättämään.
Se on totta että katolinen kirkko on muuntanut joitain oppeja ja lisännyt omiaan. Esim.juuri tuo kiirastulioppi. Tai oppi neitsyt Marian synnittömyydestä. Tai näkemys avioliitosta. Tai Paavin ylivalta. Tai se että he ovat lisänneet uskontunnustukseen "ja pojasta" lisäyksen. Mutta on hyvä muistaa, että katolinen kirkko ei ole suinkaan ainoa vanha kirkko. Aluksi kirkko oli yksi. Myöhemmin se jakautui itäiseen ja läntiseen. Läntiken kirkko muodostui myöhemmin katoliseksi.
Ortodoksinen kirkko on sen sijaan ollut vastaan näitä katolisten oppeja: yhden Paavin ylivalta, avioliittokäsitys, kiirastuli, aneet, neitsyt Marian synnittömyys,"ja pojasta"-lisäys. Olisi mielen kiintoista siis kuulla mitä mieltä olet ortodokseista.
Jos olet sitä mieltä että vain vapaat suunnat ovat aitoja Kristuksen kirkkoja niin missä ovat olleet nämä kirkot ennen 1900 lukua? Eikä uskovia ole ollut vuosisatoihin vasta kuin nyt ihan hiljattain? Jos vapaita seurakuntia taas on ollut aina ympärimaailmaa apostolien päivistä asti niin kyllä siitä tulisi olla jonkin laista hitoriallista todistusaineistoa. Eli voisitko sinä jotain tälläistä aineistoa osoittaa olevan?
Ja jos on niin että vapaat suunnat todellakin ovat uusi asia niin voiko olla niin että lähes 1800:n vuoteen ei ole ollut ollenkaan todellisia seurakuntia?!
Praasniekkojen viettäminen kiellettiin ja ortodoksien oli käytävä joka toinen sunnuntai kuuntelemassa luterilaista saarnaa.[33] Tämän seurauksena kymmenet tuhannet ortodoksit pakenivat Venäjälle ja tilalle tuotiin väestöä Savosta, joka edesauttoi Pohjois-Karjalan, Karjalan kannaksen ja Inkerin luterilaistumista.