Varhainen kristillisyys

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja Joonas » 19. Syys 2018 19:08

PetriFB kirjoitti:
Blum kirjoitti:
PetriFB kirjoitti:Iustus:

Jos lähestymme uskoa Jeesukseen vertaamalla sitä miten 2000-luvulla elävien uskovien ymmärrys uskosta Jeesukseen poikkeaa ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen ymmärryksestä, niin silloin olemme kokonaan väärässä suunnassa. Kaikkina aikoina uskovien tulisi verrata uskoaan Raamatun sanan totuuteen, että onko se yhtäpitävä Raamatun sanan opetuksen kanssa. Jos vertaamme uskoamme johonkin muuhun kuin Raamatun sanan totuuteen, esimerkiksi vaikka ensimmäisen tai toisen vuosisadan kristittyihin, mutta emme Raamatun sanan totuuteen, niin olemme suuressa vaarassa eksyä.

Kristillisen opin ja uskon Herraan Jeesukseen tulee perustua yksin Raamatun sanan totuuteen, ei siihen miten ensimmäisen vuosisadan kristityt ovat asioita ymmärtäneet.

Ei ole varmaankaan niin, että alkuseurakunnan jälkeen kukaan ei omannut oikeaa Raamatullista oppia. Raamatullinen oppi löytyy ainoastaan Raamatusta ja sieltä sitä tulisi vain etsiä.

Kaikki nykyiset kristilliset nettisivut ja niiden opetus, kuin myös historian uskovien jälkeensä jättämät opetukset esim. kirjoissa tulee koetella vain ja ainoastaan Raamatun sanan kautta. Uskoa Jeesukseen ei koetella ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen uskomusten kautta, (jotka eivät ole saaneet Jumalan armoa Raamatun sanan kirjoittamiseen) vaan ainoastaan Raamatun sanan totuuden kautta. Raamattu on ainoa oikea lähde, joka kertoo meille siitä miten tulee uskoa Herraan Jeesukseen.


Kun nyt koettelen näitä sanoja vain ja ainoastaan Raamatun sanan kautta, huomaan, että ne eivät koetusta kestä. Raamattu itse ei eksplisiittisesti missään opeta, että Raamatun tulisi olla ainoa Jeesus-uskon auktoriteetti ja perusta. Näin ei tosiasiassa opeteta esim. tuossa lainatussa jakeessa Joh. 7:38, jossa ensinnäkin Petrin nk. "alkutekstin mukainen sanajärjestys" on vähintäänkin kyseenalainen, ja toiseksi vaikka Jeesus olisikin tuossa kohtaa sanonut, että häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu sanoo (ja millä tavalla asia totta kai onkin), hän ei sano, että häneen tulee uskoa VAIN niin kuin Raamattu sanoo. Toisin sanoen tähän mennessä esitetty yritys todistaa tuolla kohdalla Raamatun asemaa ainoana uskon perustana on osoittautunut pelkäksi argumenttivirheeksi.

Ongelma muodostuu myös siitä, että Raamattu itse ei missään kohtaa luettele, mitkä kirjat siihen kuuluvat. Tässäkin kohtaa täytyy siis uskon pitämiseksi kasassa ottaa jotakin ulkopuolista perustaa, mikä monille varmasti on kammottava ajatus, koska tämä näyttää avaavan mahdollisuuden omaksua uskoon kaikkea muutakin, mitä yksin Raamatussa ei sanota.

Ja vaikka Raamattu jossain luettelisikin kaikki kirjansa ja sanoisi ne ainoaksi uskon auktoriteetiksi, ei tämäkään olisi vielä objektiivisessa mielessä pätevä todistus opin puolesta. Tällöin toki eräänlainen sokea usko Raamattuun voisi olla mahdollista.

Usko Raamattuun uskon ainoana auktoriteettina on johtanut protestanttisen maailman ainutlaatuiseen hajaannukseen. Kun ei ole ollut magisteriumia eli kirkon erehtymätöntä opetusvirkaa eikä monin paikoin edes minkäänlaista virallista tunnustusta raamatuntulkinnan silmälaseina, tulos Raamatun lukemisesta itsekseen itse tulkinnan auktoriteettina toimien on ollut kaaos. Esimerkiksi luterilaiset ovat hiukan paremmin välttyneet hajaannukselta tunnustuskirjojensa tähden, mutta vapaissa suunnissa eroaminen toisista on ollut helppoa: ei ole tarvinnut kuin tulla erilaiseen tulkintaan jostain omasta mielestä keskeisessä raamatunkohdassa, ja tie hajaannukseen on valmis. Usein vakuutetaan Raamatun olevan selkeä kirja, jossa oppi on selkeästi ilmaistu. Kaikkien eri mieltä olevien voidaankin sitten sanoa esimerkiksi tulkinneen Raamattua oman järkensä päätelmillä, kun taas Jumalaa vaaditaan omalle puolelle todistajaksi väittäen, että Pyhän Hengen avaama totuus on vain siellä.

Kivulias totuus näyttää olevan, että Raamattu ei ole itsessään kenenkään ainoa "tunnustuskirja". Me kaikki joudumme tulkitsemaan, kaikki joudumme lukemaan joillakin silmälaseilla, joista emme vain voi päästä irti. Voimme toki väittää Jumalan vapauttaneen meidät niistä, mutta silloin syntyy todistustaakka: niin monet muutkin väittävät samoin.

Jos minun pitää valita, mitkä silmälasit otan avukseni raamatuntulkinnassa, vastaus on selvä. Varhaisen kirkon, apostoliset isät ja kirkkoisät, patristisen ajan varhaisine dogminmuodostuksineen, ensimmäiset kirkolliskokoukset ja vanhan kirkon uskontunnustukset. Ennen kuin minulle kyllin hyvin perustellaan, miksi "suuri luopumus" olisi tapahtunut apostolien ajan jälkeen (tuo julmat sudet -kohta ei todista, että sitä olisi mitenkään laajemmassa mittakaavassa tapahtunut), pidän epäuskottavana väitettä, että apostoleja ja Jeesusta kaikkein lähimmät kristityt olisivat erehtyneet opinmuodostuksessaan ja vasta joskus modernilla ajalla alkuseurakunnan kaltainen usko olisi löydetty uudelleen.


John 7:38 King James Version (KJV) 38 He that believeth on me, as the scripture hath said, out of his belly shall flow rivers of living water.
John 7:38 Wycliffe Bible (WYC) 38 He that believeth in me, as the scripture saith, Rivers of quick water shall flow out of his womb [Floods of quick water shall flow of his womb].
John 7:38 American Standard Version (ASV) 38 He that believeth on me, as the scripture hath said, [a]from within him shall flow rivers of living water.
John 7:38 Douay-Rheims 1899 American Edition (DRA) 38 He that believeth in me, as the scripture saith, Out of his belly shall flow rivers of living water. (katolinen käännös)
Joh 7:38 Qui credit in me, sicut dicit Scriptura, flumina de ventre ejus fluent aquae vivae. (Vulgata Clementine)

Joh 7:38 qui credit in me sicut dixit scriptura flumina de ventre eius fluent aquae vivae (Vulgata Hieronymos)

Raamatun kääntäjät ja jopa katoliset (eksyttäjät) ovat kääntäneet Joh 7:38 kreikankielestä vastaamaan tarkasti alkukielen järjestystä: Joka uskoo minuun, niin kuin Raamattu sanoo ........

Joh 7:38 nimenomaan täysin selvästi sanoo ja opettaa Jeesuksen oman todistuksen mukaan, että Jeesukseen tulee uskoa, niin kuin Raamattu sanoo. Tämä tarkoittaa, että uskossa Jeesukseen, Raamattu on ainoa uskon auktoriteetti ja perusta. Joka muuta väittää ja kumoaa Joh 7:38 jakeen sanoman vääristelee Jumalan sanan totuutta.

Kun olen ollut katolilaisten kanssa yhteyksissä, niin he sanovat ettei Raamattu missään kohtaa luettele tai sano, mitkä kirjat siihen kuuluvat ja näin sanoen he pyrkivät asettamaan katolisen perinteen (lue harhaopit ja valheet) samaan asemaan Raamatun sanan kanssa.

Samoin katolisuus antaa myös sellaisen viestin, että usko Jeesukseen pitää sisältää myös Raamatun ulkopuolista perustaa ja opetusta, mitä yksin Raamatussa ei sanota.

Jos uskot valheen, jonka mukaan Raamattu ei ole uskon ainoa auktoriteetti, niin silloin voit hyväksyä uskon auktoriteetiksi vaikkapa katolisen tradition (valheen), tai minkä tahansa itse keksityn järkeisopin ja uskomuksen.

Raamattu kertoo mitkä kaikki kirjat kuuluvat UT:n ja tästä voit lukea lisää täältä: http://www.kotipetripaavola.com/solascr ... ttu.html#2

Linkissä olen tuonut esille sen kuinka Raamattu itse todistaa sen mitkä kirjat kuuluvat UT:n tekstiin.

Ihminen, joka sanoo uskovansa Herraan Jeesukseen, mutta hylkii sellaista uskoa Jeesukseen, jossa Raamattu on ainoa ja ylin auktoriteetti on joko vastakääntyneenä tietämätön totuudesta tai sitten hän on sellainen, joka on antanut valheen pettää itsensä, koska Herra Jeesus sanoi selkeästi, että Häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu opettaa.

Se on totta, että silloin kun ei uskota Raamattua ainoana uskon auktoriteettina, niin se johtaa uskovien hajaannukseen pois uskon ykseydestä. Tämä ei ole Raamatun vika, eikä uskon yksin Raamattuun opetuksen vika, vaan meidän uskovien syy ja vika, kun emme halua olla kuuliaisia Herralle Jeesukselle.

Kun olen keskustellut katolilaisten kanssa, niin he opettavat ja painottavat kirkon erehtymätöntä opetusvirkaa, joka on ainoastaan täydellisenä katolisella kirkolla. Edellä oleva katolinen opetus on röyhkeä valhe, koska RKK on antikristillinen lahko ja tökerö sekä taitamaton väärennös ja jäljitelmä Raamatullisesta kristinuskosta.

Luterilaisen kirkon sisällä on Suomessa kirkkona ja uskonnollisena yhteisönä kaikkein eniten hajaannusta siitäkin huolimatta, että heillä on tunnustuskirjansa. Mikään herätysliike tai kirkko ei ole Suomessa niin pahasti hajonnut moniin erilaisiin kuppikuntiin kuin luterilaisuus. "Erehtymätön" katolinen kirkkokaan ei ole täysin yhtenäinen kirkko, sillä sen sisällä on 24 erilaista itsenäistä kirkkoa, joilla on sama usko ja yhteys "pyhään istuimeen", mutta heillä on myös eroavaisuuksia siitä miten katolista uskoa tulisi harjoittaa esim. traditioissa jne. Katolisen kirkon "erehtymätön opetusvirka" ei ole suojellut kirkkoa hajaannukselta.

Katolinen kirkko syyttää protestantteja hajaannuksesta kirkkokuntiin ja herätysliikkeisiin ja sanoo ettei katolisen kirkon sisällä ole sellaista hajaannusta kuin protestanteilla. Katolinen kirkko sanoo 24 eri kirkollisen järjestyksen olevan erilaisia riittejä, joka ei ole hajaannusta, ei kirkkoja, kirkkokuntia ja herätysliikkeitä. Minä vertaan katolisia erilaisia riittejä ihan samanlaiseen hajaannukseen kuin mitä on luterilaisen kirkon sisällä, jossa erilaiset kuppikunnat tulkitsevat luterilaista oppia eri tavalla tietyissä asioissa. Se siitä katolisen kirkon erehtymättömyydestä ja ykseydestä, sillä siellä on ihan samanlaista lahkoontuvaa kuppikuntaisuutta kuin esimerkiksi luterilaisessa kirkossa.

Raamattu opettaa, että Pyhä Henki avaa totuuden uskovan ihmisen sydämelle. Tämä ei tietenkään poista opetuksen tarvetta seurakunnan kokoontumisesta, mutta ainoastaan Pyhän Hengen avaamana seurakunnassa opetettu opetus voidaan ymmärtää oikealla tavalla.

Jos tarkastelemme esim. katolisen kirkon opetuksia, niin niistä loistaa ihmisen järjenpäätelmien kautta tehtyjä oppeja, jotka ovat täysin vastoin Jumalan sanan opetusta esim. oppi Maria sovittaa syntiset Jumalalle sekä oppi kiirastulesta. Katolinen kirkko opettaa kiirastulen olevan Jumalaan uskoneelle syntiselle ihmiselle kuolemanjälkeinen paikka, jossa syntinen puhdistetaan ja pyhitetään ja annetaan mahdollisuus puhdistua kaikesta synnin tahrasta. Kuten suurin osa katolisen kirkon harhaopeista pilkkaa Jumalan tekoja, niin myös kiirastuli opetus pilkkaa Jumalaa ja totuutta, sillä sen mukaan Herran Jeesuksen ristin kuoleman kautta tapahtunut sovitus ei ollut riittävä tuomaan puhdistusta synneistä, vaan sen lisäksi tarvitaan vielä kuoleman jälkeen erityinen puhdistuminen kaikesta synnistä kiirastulen kautta. Raamatun sanan totuuden edessä katolinen kiirastulioppi on Jumalan pilkkaa ja se halventaa Herran Jeesuksen sovitustyön. Tällaisen pilkan takana on aina saatanalliset riivaajahenget, sillä tästä on kysymys silloin kun puhutaan katolisuudesta ja hengestä, joka katolisuudessa vaikuttaa.

Jumalan sanan ilmoituksen totuus on, että Raamattu on ainoa uskon auktoriteetti uskossa Herraan Jeesukseen. Ainoat "silmälasit", mitkä uskova tarvitsee on Pyhän Hengen todistus, koska Hän johdattaa uskovia kaikkeen totuuteen. Edellä oleva totuus on kivuliasta myöntää sellaiselle, joka ei usko Raamatun olevan ainoa uskon auktoriteetti.

Uskon päämäärä ja tarkoitus ei ole etsiä totuutta kirkkohistoriasta tai mitä Raamatun apostolien jälkeiset ja heitä lähellä olevat ovat opettaneet, koska Jumala on antanut meille sanansa ilmoituksen, Raamatun, jossa on kaikki miten Jumalaan uskon kautta Herrassa Jeesuksessa tulee uskoa. Jos emme tätä ymmärrä ja pyrimme etsimään Raamatun ulkopuolelta "totuutta", niin silloin eksymme pois totuudesta.

Eivät kaikki uskovat ole erehtyneet uskossa Herraan Jeesukseen sen jälkeen kun Raamatun apostolit kuolivat. Heitä kaikkia ei löydetä historian kirjoista, eikä se ole edes oleellista, koska meillä on Raamattu, jonka tulisi olla uskon auktoriteetti uskossa Herraan Jeesukseen, eikä se miten jotkut ihmiset ovat uskoneet häneen. Tästä syystä kehotan aina tutkimaan ja koettelemaan kirjoitukseni ja opetukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera, koska Raamattu on ainoa uskon auktoriteetti uskossa Herraan Jeesukseen.

Ikävää, että ihmiset eksyvät katolisen kirkon harhoihin.

Itse olen saanut tehdä parannusta monista asioista vuosien varrella uskoessani joitakin asioita vastoin Raamatun sanan opetusta. Raamattu sanoo, että monessa kohtaa me kaikki hairahdumme (erehdymme). Tämä on hyvä pitää mielessä ettei vauhtisokeus tai ylpeys pääse yllättämään.


Se on totta että katolinen kirkko on muuntanut joitain oppeja ja lisännyt omiaan. Esim.juuri tuo kiirastulioppi. Tai oppi neitsyt Marian synnittömyydestä. Tai näkemys avioliitosta. Tai Paavin ylivalta. Tai se että he ovat lisänneet uskontunnustukseen "ja pojasta" lisäyksen. Mutta on hyvä muistaa, että katolinen kirkko ei ole suinkaan ainoa vanha kirkko. Aluksi kirkko oli yksi. Myöhemmin se jakautui itäiseen ja läntiseen. Läntiken kirkko muodostui myöhemmin katoliseksi.

Ortodoksinen kirkko on sen sijaan ollut vastaan näitä katolisten oppeja: yhden Paavin ylivalta, avioliittokäsitys, kiirastuli, aneet, neitsyt Marian synnittömyys,"ja pojasta"-lisäys. Olisi mielen kiintoista siis kuulla mitä mieltä olet ortodokseista.

Jos olet sitä mieltä että vain vapaat suunnat ovat aitoja Kristuksen kirkkoja niin missä ovat olleet nämä kirkot ennen 1900 lukua? Eikä uskovia ole ollut vuosisatoihin vasta kuin nyt ihan hiljattain? Jos vapaita seurakuntia taas on ollut aina ympärimaailmaa apostolien päivistä asti niin kyllä siitä tulisi olla jonkin laista hitoriallista todistusaineistoa. Eli voisitko sinä jotain tälläistä aineistoa osoittaa olevan?

Ja jos on niin että vapaat suunnat todellakin ovat uusi asia niin voiko olla niin että lähes 1800:n vuoteen ei ole ollut ollenkaan todellisia seurakuntia?!
Joonas
 
Viestit: 334
Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 19. Syys 2018 19:54

*
Olen ajat sitten vähän tutkinut, että tämän Suomen alueella on ollut sekä itäisiä että läntisiä kristillisiä vaikutteita jo ennen 1000-lukua. Ne vaikutteet esim. sakramentti ja sylilapsikasteoppi. Tällä alueella myös kristillinen kirkko vähitellen järjestäytyi 1100-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Luulen, että Suomeen rantautui katolainen kirkko Ruotsista ja ortodoksinen kirkko Venäjästä.

1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasa sekä Wittenbergissä opiskelleet teologit toteuttivat Suomessa reformaation (luterilaisten käyttämä nimitys on uskonpuhdistus). Ensimmäinen suomenkielinen Raamattukin saatiin vuonna 1642. Vuoden 1686 kirkkolain myötä kaikki valtakunnan asukkaat sidottiin luterilaiseen tunnustukseen, kirkon itsenäisyys lakkautettiin kokonaan ja kirkosta muodostettiin valtion laitos.

1700-luvulla puhdasoppisuuden ajan yhtenäinen kirkko alkoi murentua, siten Saksasta saapui uusia uskonnollisia virtauksia, kuten pietismi. Se korosti yksilöllistä uskonelämää. Pietismiksi liikkeen nimesivät sen vastustajat. Nimi tulee latinan sanasta pietas, joka tarkoittaa hurskautta. Liike korosti henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä. Se saarnasikin parannuksen tekemisestä ja entisen syntielämän hylkäämisestä.

Pietistit kokoontuivat myös kirkon ulkopuolella niin sanottuihin konventikkeleihin, jotka yleensä suomennetaan seuroiksi. Näissä kokouksissa luettiin Raamattua, keskusteltiin hengellisistä asioista ja laulettiin. Pietismin sisällä oli monenlaisia uskonnollisia suuntia.

Hallen pietismissä opetettiin, että uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan lapsi syntyy uskoen ja aikuisen kadotettua usko, uudestisyntyminen tapahtuu tietoisessa herätyksessä, joka johtaa selvään parannuksentekoon. Heidän keskuudessaan opetettiin "ecclesiola in ecclesia -oppia", mikä tarkoittaa, että tosiuskovaisten seurakunta toimii kirkon sisällä.

Ecclesiola in ecclesia on latinaa ja merkitsee suomennettuna kirkkoa kirkon sisällä.[1] Oppi tarkoittaa sitä, että kuolleen kirkon sisällä uskotaan vaikuttavan todellisen elävän seurakunnan. Tämä opetus on ominaista pietismille ja muulle herätyskristillisyydelle.[1] Suomessa esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuudella on tämänkaltainen opetus kirkon sisällä toimivasta todellisesta seurakunnasta.

Ajatelkaa, 1700-luvulla pietismi tuli Suomeen ja opetti että pelastuminen perustuu parannuksentekoon uskomalla Jeesukseen mutta silti vauvakasteoppi jossain alkoi "sotkeutua" samaan soppaan erottamatta toisistaan jota kirkko opettaa sokeasti sanoen että pelastuminen perustuu vauvakasteeseen.

1800-luku oli herätysliikkeiden aikaa. Savoon ja Pohjanmaalle syntyi herännäisyys. Karjalaan ja Satakuntaan syntyi rukoilevaisuus. Varsinais-Suomeen syntyi evankelisuus, ja lisäksi Ruotsin Lapista saapui lestadiolaisuus. Herätysliikkeitä ja maallikkotoimintaa vastaan säädetty konventikkeliplakaatti lakkautettiin vuonna 1869. Herätysliikkeet saivat vapauden toimia kirkossa.

Kirkon asema pysyi oleellisesti ennallaan sen jälkeenkin, kun Suomi vuonna 1809 oli liitetty autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjään. Tällöin kuitenkin Suomen kirkko erosi samalla hallinnollisesti Ruotsin kirkosta, mutta vuoden 1686 kirkkolaki pysyi voimassa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja kunnan hallinto erotettiin toisistaan vuonna 1865, kunnallishallinnon uudistuksen myötä. Vuonna 1869 säädettiin uusi kirkkolaki, joka takasi kirkon laajan itsehallinnon.[12] Kirkkolaissa säädettiin kirkon hallinnosta ja järjestysmuodosta. Kirkkolain säätämisjärjestys säädettiin sellaiseksi, että kirkolliskokouksella oli yksinoikeus ehdottaa kirkkolain säätämistä ja muuttamista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pietismi

[url]https://fi.wikipedia.org/wiki/Herätysliike[/url]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Evankelinen_herätysliike

En ymmärrä, miksi tuo url ei toimi kuin ensimmäisen kanssa.

Se sana 'kirkko' tulee kuulemma kielestä, joka tarkoittaa Herran huonetta. Kysyn, mikä kieli se alun perin oli? Kreikankieli?

Vuoden 1686 kirkkolaki oli Ruotsin ja Suomen ensimmäinen protestanttinen kirkkolaki. Se oli voimassa Suomessa vuoteen 1870. Lain mukaan jokaisen alamaisen oli kuuluttava kirkkoon, mutta poikkeuksena olivat Itä-Suomen ortodoksit ja ulkomailta tulleet toisuskoiset, joiden oli harjoitettava oppiaan suljetuissa tiloissa.[1]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoden_1686_kirkkolaki

Ruotsin valtakunnan ensimmäinen varsinainen kirkkolaki säädettiin 1686. Laki käännettiin myös suomeksi, ja se oli voimassa vuoteen 1870 saakka, myös Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle 1809.[1]
[url]https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkolainsäädäntö[/url]
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7936
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 19. Syys 2018 21:47

Minusta parasta on luopua kaikista uskonnoista ja uskonnollisuudesta ja kirkoista ja vapaista suunnista, jotka eivät ole ollenkaan sen vapaampia kuin muutkaan kirkot.

Riittää uskoa Jeesukseen. Hänessä ei tarvitse pohtia tämän tai tuon kristillisen uskonsuunnan opinkappaleita.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 19. Syys 2018 22:36

*
Keskiaikana ne kristityt lähtivät kirkosta ja hylkäsivät sen opin, jota uskonnolliset edustivat. Mutta heitä katsottiin vääräuskoisiksi ja harhaoppisiksi, heidät poltettiin eläviltä roviolla paavin määräyksestä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Roviolla_polttaminen :thumbdown:

Kuten ne kaksi miestä, siis ennen Martti Lutheria kaksi miesuskovaa löysi jo uskonpuhdistusopin. John Wycliffe (myös Wyclif, Wycliff, Wickliffe; noin 1320–1384) oli englantilainen Raamatun kääntäjä ja varhainen uskonpuhdistaja. Wycliffe kyseenalaisti paavin vallan kirkossa. Hän vastusti pyhimysten kunnioitusta ja pappien selibaattia. Hän korosti Raamatun ja sen lukemisen merkitystä kirkollisena auktoriteettina, mutta on epäselvää, kuinka paljon Raamatun käännöstyötä hän teki itse.

Katolinen kirkko julisti Oxfordissa 1381 Wycliffen teesit harhaoppisiksi. Wycliffe ja Jan Hus julistettiin harhaoppisiksi myös Konstanzin kirkolliskokouksessa 1415, ja Wycliffen luut kaivettiin esiin ja poltettiin roviolla. Husin katolinen kirkko tuomitsi kuolemaan roviolla.

Jan Hus (n. 1369 – 6. heinäkuuta 1415) oli tšekkiläinen uskonnollinen reformaattori. Jan Husin ja muun uudistusmielisen prahalaisen papiston tavoitteena oli katolisen kirkon reformi. Böömiläisen reformin juuret olivat 1300-luvun lopun uudistusliikkeissä, mutta lopullisen muotonsa Husin ajatukset saivat englantilaisen John Wycliffen vaikutuksesta, erityisesti Wycliffen ehtoollista ja kirkon valtaa koskevista opeista.

Hus ja hänen seuraajansa arvostelivat erityisesti kirkon ylenpalttista omaisuutta ja papiston maallista elämäntapaa. Husin tavoitteena oli Raamatun opin mukainen, kansankielellä opettava kirkko, mutta toisin kuin radikaalit taboriitit myöhemmin, hän ei pyrkinyt keskiaikaisen katolisen kirkon kultin, liturgian tai papiston lakkauttamiseen.

Katolinen kirkko julisti hänet pannaan vuonna 1411 papistoa ja anekauppaa kohtaan suunnatun arvostelun takia. Hänet karkotettiin maaseudulle, jossa hän kirjoitti merkittävimmän teoksensa De ecclesia. Konstanzin kirkolliskokous 1415 tuomitsi Husin harhaoppisena kuolemaan. Hänet poltettiin roviolla 6. heinäkuuta 1415. Hus teloitettiin kerettiläisenä Konstanzissa, Saksassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Wycliffe

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jan_Hus

ennen Martti Lutheria jotkut "esiuskonpuhdistajat", esimerkiksi John Wycliffe ja Jan Hus, olivat hyökänneet kirkon virallista oppia vastaan, lähteenä uskonpuhdistus wikipedia.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7936
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja Joonas » 19. Syys 2018 23:27

Vaisuliini kiitos postauksistasi. En tiedä tarkalleen mikä oli sinun pointtisi, mutta jo tästä lähi-historiasta näemme että katolinen kirkko euroopassa todella oli hairahtunut monessa kohden. Se onkin syy reformaatioon ja se taas syy moniin uudempiin vapaisiin suuntiin.

Mutta kuten jo aiemmin huomautin niin jo paljon aiemmin kirkko jakautui läntiseen ja itäiseen. Läntinen muodostui katoliseksi joka todellakin on monessa hairahtunut. Mutta onko samoin itäisessä? Ja jos itäinenkin on hairahtumut niin missä? Ja eikö sitten todellisia kristittyjä ole ollut ennen 1500 lukua??? Entä ne lähi-idän kirkot kuten syyrian ja egyptin jotka ovat ortodokseja?? Ne ovat olleet olemassa jo lähes apostolien päivistä asti eivätkä ole sekaantuneet politiikkaan eivätkä ketään vainonneet vain päin vastoin olleet vainon kohteina aina näihin päiviin asti. Aina silloin tällöin kuulemme miten egyptissä on räjäytetty pommi jossain geidän kirkossaan tai muuten hyökätty näitä ortodoksikritittyjä kohtaan.
Joonas
 
Viestit: 334
Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 20. Syys 2018 00:01

*
Joonas, kun sinä kirjoitit näin: '1800:n vuoteen ei ole ollut ollenkaan todellisia seurakuntia?!', niin se sai minua muistamaan minun vanhaa tutkimani juttua, mutta alkoi historia kiinnostaa taas ja menin mukaan tutkimaan historiaa. En voi mitään, että historia minua kiinnostaa. :)

Joo, Jeesuksen tähden heidät tapettiin tai poltettiin roviolla, koska siihen aikaan katsottiin vääräuskoiseksi ja harhaoppiseksi, jolle langettiin kuolemantuomion. Siksi heitä ei ole historian kirjoilla. Heitä on mahdotonta löytää. Vain ne, jotka vääristivät Jumalan tietä, ovat historian kirjoilla. Meidän tulee tyytyä Raamattuun. Mutta tulisi ensin kaikella ymmärryksellä ymmärtää Sanan merkitystä, sen ansiosta usko on katoavaa kultaa arvokkaampi. :bible: :idea:

Mutta yksi juttu sai minua huomaamaan, että ennen Marttia Lutheria Pyhä Henki oli kokoajan aktiivinen tuomaan esille totuus, kuten John Wycliffen ja Jan Husin kohdalla. Se on todisteeksi, että Pyhän Hengen tehtävä on tuoda kokoajan ja aktiivisesti totuus valoon, niin ihmiset sen löytävät, jos he ymmärtävät Raamatun auktoriteetin ja Sanan merkityksen. Siksi Pyhän Hengen tehtävä on viedä aina Sanan yhteyteen kirkastamalla Kirjoituksia ja Sanaa, joka on itse Jeesus lihaan tulleena.

Sana ei koskaan katoa, paitsi taivas ja maa. Hyvää yötä Jeesus myötä, Joonas. :pc:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7936
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja Joonas » 20. Syys 2018 00:20

No se on hyvä että historia kiinnostaa. Mutta nuo maininnat noista vainoistakin ovat vasta myöhäisiltä vuosisadoilta. Entä ennen niitä? Eikö ollut ollenkaan kokonaisia todellisia seurakuntia? Ja entä entä ne lähi-idän ja pohjois-afrikan seurakunnat jotka mainitsin. Ovatko nekin olleet lähes 2000 vuotta harhassa kun eivät ole vapaita suuntia?
Joonas
 
Viestit: 334
Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 20. Syys 2018 10:30

*
Joonas, vaikea löytää heidät, koska he eivät voi olla aina historian kirjoilla, paitsi taivaassa on elämänkirja. Sinne tarvitsisi pitkät tikkapuut ottaakseen selvää. Sori vitsailuni!

Lähi-idän uskonnot

Lähi-itä on monien uskontojen kuten kristinuskon, islamin, juutalaisuuden, jesidismin ja Iranin mithralaisuuden, zarathustralaisuuden, manikealaisuuden ja bahá'in syntypaikka ja hengellinen keskus. Keskiajalta lähtien islam on ollut valtauskontona melkein koko Lähi-idässä.

Hindulaisuutta pidetään yleisesti maailmanuskonnoista vanhimpana. Siihen sisältyy laaja kirjo erilaisia oppijärjestelmiä, suuntauksia ja filosofioita, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi noudattaen erilaisia rituaaleja ja kirjoituksia. Sen alkuperä on muinaisessa, vähintään 2000 vuotta eaa.

Arjalais-vedalaisen kulttuurin pohjalta syntynyt hindulainen filosofia muodostaa keskeisen osan eteläisen Aasian kulttuuria. Se on dharmalaisista filosofioista varhaisin, ja se on vaikuttanut filosofiseen ajatteluun ja uskontoihin kautta koko Itä-Aasian.

Siitä Dharmalaisuudesta vielä. Dharma (sanskritia; devanagari धर्म, paaliksi धम्म dhamma '(luonnon)laki', 'oikeus', 'luonnollinen järjestys', 'hyve' jne.) on lukuisten intialaisten tai intialaisperäisten uskontojen keskeinen teoreettinen käsite, jolla tarkoitetaan ihmisestä riippumatta olemassa olevaa luonnollista järjestystä sekä tämän järjestyksen mukaista elämää.

Hindulaisuudessa dharmalla on monta merkitystä, muun muassa jumalallinen laki, olemassaolon laki, oikeudenmukaisuus, uskonto, elämänohje, velvollisuus, hyve, oikeus, hyvyys ja totuus, "se joka ylläpitää kaikkeutta". Dharma merkitsee uskonnon sisäisiä periaatteita. Esimerkiksi ihmisen dharma on oivaltaa jumalallisuus itsessään.[1]

Hindulaisuuden ohella dharma on keskeinen käsite myös buddhalaisuudessa, jainalaisuudessa sekä sikhiläisyydessä, jotka kaikki tulkitsevat sen omalla tavallaan. Buddhalaisuudessa dharma merkitsee Buddhan ja muiden valaistuneiden opettamaa oppia eli kaikkia niitä opetuksia, jotka auttavat ihmistä kehittymään kohti valaistumista.[1]

Islamilainen filosofia vaikutti merkittävästi myös eurooppalaiseen filosofiaan varsinkin keskiajalla, sillä antiikin filosofinen perintö säilyi läpi varhaiskeskiajan erityisesti islamilaisen filosofian piirissä.

Luulen, että omalla kielellä siitä tietoa varmaan löytää, samoin Pohjois-Afrikan historia uskonnoista. Suomenkielellä ne tiedot ei löydy.

Kristinuskon historia Suomessa

Kristinuskon historia Suomessa ulottuu ristiretkiajalta nykypäivään. Ensimmäiset kristilliset vaikutukset saapuivat Suomeen viikinkiaikana pääosin idästä. Kirjallisia lähteitä suomalaisten varhaisimmista kosketuksista läntiseen katolilaisuuteen ei ole juurikaan säilynyt,[2] ja historioitsijat ovat myöhemmin kyseenalaistaneet varhaiset tarinat katolilaisuuden leviämisestä Suomeen. Esimerkiksi piispa Henrikin Suomeen suuntautuneen ristiretken todenperäisyydestä kiistellään tutkijoiden keskuudessa.[3]

Tuosta mainitusta ristiretkiajasta vielä. Ristiretket olivat paavin hyväksymiä, uskonnollisesti motivoituja sotaretkiä erityisesti keskiajalla. Aluksi tarkoitus oli vallata Jerusalem takaisin kristittyjen hallintaan, minkä vuoksi ensimmäiset ristiretket kohdistuivat islaminuskoisia vastaan.

Myöhemmin ristiretkiä tehtiin myös Euroopassa olevia pakanallisia tai harhaoppisina pidettyjä maita ja kansoja vastaan muun muassa Itämeren etelärannikolle. Tosin Itämeren piirissä tehdyillä sotaretkillä ei läheskään aina ollut paavin antamaa ristiretkijulistusta tukenaan, eivätkä aikalaiset välttämättä muutenkaan pitäneet niitä ristiretkinä: tällöin ristiretki-nimitys on syntynyt vasta myöhemmän historiankirjoituksen yhteydessä. Merkittäviä olivat myös katolisen kirkon kerettiläisiksi katsomia ryhmiä vastaan Etelä-Ranskassa ja Böömissä tehdyt ristiretket.

Ensimmäiset kosketukset kristinuskoon

Kristinuskon uskotaan saapuneen Suomeen kahdelta suunnalta: Skandinavian kautta lännestä ja Venäjältä idästä kauppiaiden ja lähetyssaarnaajien mukana.[4] Hautalöydöistä kristillisiä esineitä, kuten kaularistejä, krusifikseja ja ikoneita, on löytynyt ainakin 900-luvulta lähtien.[5] Arkeoastronomi Marianna Ridderstadin hautatutkimusten perusteella kristinusko on tullut Suomeen jo viikinkiajalla, ehkä jo 800-luvulla. Tällöin alettiin haudata vainajia pääsiäissuuntaan.[6][7]


Kiovan Venäjää hallineen Vladimir Suuren tiedetään ottaneen kasteen vuonna 988, mikä nopeutti huomattavasti kristinuskon leviämistä idässä.[2] Tanska ja Norja kristillistyivät puolestaan pohjoismaista ensimmäisinä 1000-luvun taitteessa ja niiden vanavedessä myöhemmin myös Ruotsi.[8] Ruotsin Birkassa tiedetään nykytietojen perusteella kuitenkin olleen kristittyjä 800-luvulta lähtien.[2] Ajatusta, jonka mukaan Suomen varhaisimmat kosketukset kristinuskon kanssa saapuivat idästä, tukee se, että useat keskeiset kristilliset sanat ja nimet ovat tulleet suomen kieleen muinaisvenäjästä. Näitä sanoja ovat esimerkiksi pappi, pakana, suntio, risti ja Raamattu,[2] sekä kristilliset nimet, kuten Pietari (ven. Пётр, Pjotr) ja Paavali (ven. Павел, Pavel).

Suomen ensimmäiset katoliset vaikutteet ovat verokirjojen kääreinä uusiokäytettyjen kirkollisten kirjoitusten perusteella olleet mahdollisesti Saksasta ja Englannista, myös joitain alkuperältään ranskalaisia tekstejä on säilynyt. Eräät Suomesta löytyneet 1000- ja 1200-luvuille ajoitetut kirkollisten tekstien katkelmat on kirjoitettu Kölnissä. Ruotsin nuori kehittymässä ollut kirkko oli vasta opiskelemassa kirkollisten tekstien tuottamista Suomen kääntyessä katoliseen uskoon, mikä osaltaan myös selittää englantilaisen, saksalaisen ja ranskalaisen kirjallisen materiaalin tarpeen tuoreessa hiippakunnassa.[9]

Adam Bremeniläisen kirjoittamaa Hampurin-Bremenin arkkipiispojen kronikkaa noin vuodelta 1075 pidetään vanhimpana mahdollisena lähteenä kristillisen kirkon toiminnasta Suomessa.[2] Siinä mainitaan Birkan piispa Hiltinus, joka olisi kronikkaan myöhemmin tehdyn lisäyksen mukaan ollut ”Itämeren saarten piispa”.[10][2] Tämän on tulkittu merkinneen, että piispa Hiltinuksen tehtävänä oli myös vastata Itämeren itäpuolella asuvista kristityistä ja levittää kristinuskoa heidän pariinsa.[2][11] Mitään konkreettisia todisteita Hiltinuksen toiminnasta tai ”Itämeren saarten” ulottumisesta Suomeen ei kuitenkaan ole.

Varhaisimmat maininnat Suomesta paavin kirjeissä

Vuodelta 1171 tai 1172 tunnetaan paavi Aleksanteri III:n Gravis Admodum -nimellä tunnettu kirje, joka kuvailee suomalaisten kääntyvän kristityiksi aina vihollisen uhatessa, mutta vaaran väistytyttä palaavan takaisin pakanallisiin tapoihin ja vainoavan saarnaajia. Ensimmäinen historiallisessa lähteessä mainittu Suomen piispa on Piispa Tuomas, joka toimi virassaan mahdollisesti vuosina 1220-1245. Paavi Gregorius IX:n kirjeessä vuonna 1229 todetaan Suomen piispan käännyttäneen suuren pakanakansan Suomessa ja "läheisissä maissa".[16] Hän antoi myös Suomen piispalle luvan ottaa haltuunsa käännytettyjen pakanoiden pyhät lehdot sekä pyhäköt.[17] Gregorius pyrki samana vuonna myös estämään Suomen piispan pyynnöstä Gotlantilaisten aseiden, hevosten, laivojen ja elintarvikkeiden myymisen Suomen pakanoille. Näiden tarvikkeiden turvin pakanat olivat Paavin mukaan pyrkineet tuhoamaan kristinuskon alueelta.[18] Gregorius IX toteaa 3. helmikuuta 1232 Semgallien piispalle lähettämässään kirjeessä kirkon olevan Suomessa vielä vähäinen.[19]

Ristiretket

Katolista uskoa levitettiin Suomeen myös väkivalloin samoin kuin Baltiaan. Myös saksalaiset ovat mahdollisesti tehneet väkivaltaista käännytystyötä Suomessa.

Ortodoksisuuden leviäminen Karjalassa ja Itä-Suomessa

Vuosina 1610-1617 käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä Inkerin sota, jolloin Jakob De la Gardien johtama sotajoukko valtasi Käkisalmen ja sen ortodoksinen piispa Silvester joutui pakenemaan Venäjälle. Samalla ruotsalaisjoukot tuhosivat Valamon ja Konevitsan luostarit.[30] Sodan päättäneessä Stolbovan rauhansopimuksessa vuonna 1617 taattiin Ruotsiin liitetyn alueen ortodoksiselle väestölle oikeus harjoittaa omaa uskontoaan.

Kuitenkin käytännössä Ruotsin alaiset ortodoksit joutuivat vaikeaan asemaan. Ruotsin valtion tuella evankelis-luterilainen kirkko levitti luterilaisuutta Käkisalmen läänin alueelle pakkokäännyttämällä ortodokseja.[32] :shock: :wtf: Praasniekkojen viettäminen kiellettiin ja ortodoksien oli käytävä joka toinen sunnuntai kuuntelemassa luterilaista saarnaa.[33] Tämän seurauksena kymmenet tuhannet ortodoksit pakenivat Venäjälle ja tilalle tuotiin väestöä Savosta, joka edesauttoi Pohjois-Karjalan, Karjalan kannaksen ja Inkerin luterilaistumista.

Puhdasoppisuuden aikakausi

1600-luku oli Ruotsissa ja Suomessa puhdasoppisen luterilaisuuden aikakautta. :thumbdown: Siitä ei voi tietää, perustuiko heidän pelastuminen sylilapsikasteeseen. Koska sylilapsikasteoppi tuli Suomeen jo vuonna 1000, joka kantautui itäisten ja läntisten kristillisten vaikutuksien mukana.

Kirkon johdolle oli tärkeätä pysyä erossa katolisuudesta ja muista vääristä opeista. Turun piispaksi nimettiin 1627 ruotsalainen Isak Rothovius. Häntä oli edeltänyt Eerik Eerikinpoika Sorolainen, jota Kustaa II Aadolf epäili myönteiseksi katolisuutta kohtaan. Siksi Turkuun tuli ruotsalainen piispa, mihin vaikutti myös osaltaan Suomen papiston vaatimaton opillinen taso. Rothoviuksen jälkeen piispana oli ruotsalainen aina vuoteen 1718 saakka. Vaika Rothovius olikin ruotsalainen, hän pyrki edistämään Suomen kirkkoa. Hän muun muassa kiirehti Sorolaisen aloittaman kokon Raamatun suomentamistyötä. Biblia ilmestyi lopulta 1642.[37]

Suomen kirkko oli vastuussa myös Turun hiippakunnassa asuvista saamelaisista. Kemijoen vesistön ja Inarin saamelaiset kastettiin kristinuskoon jo 1630-lukuun mennessä, vaikka opetus käytiinkin suomeksi. Vaikka saamelaiset olikin nimellisesti kristittyjä, monet muinaisuskon piirteet säilyivät jopa 1900-luvulle asti.[38]

Puhdasoppisuuden aikaan yhdistetään usein noitavainot. Suomeen noitavainojen uusi aalto saapui 1660-luvulla, mutta vainot jäivät melko vähäisiksi. 1660-luvulta vuoteen 1683 Suomessa, pääosin ruotsinkielisillä alueilla mestattiin noin 40 noitaa. Noitausko ei saanut Suomessa varsinaisesti jalansijaa, sillä perinteisesti suomalaisessa muinaisuskossa tietäjät olivat miehiä.[38] :shock: :wtf:

Herätysliikkeet
Pietismin leviäminen 1700-luvulla

Ihmiset alkoivat jo 1700-luvulla ajatella uskoa yksilöllisemmin, ja vaikka kristinuskoa ei vastustettukaan, välinpitämätön asenne siihen yleistyi. Papit hyväksyivät tapakristillisyyden, mutta puuttuivat asiaan, jos huomasivat seurakunnassa epäsiveellisyyttä. Suomeen oli jo 1600-luvun lopulla levinnyt tietoja Saksassa syntyneestä pietismistä. Turun piispa Johannes Gezelius, jota hämmensi pietismin radikaalit ja mystiikkaan viehtyneet kannattajat, arvosti kuitenkin pietismiä edustanutta Philipp Jacob Speneriä. Ensimmäinen radikaalpietismin suomalainen pappi oli Lars Ulstadius. Hän keskeytti tuomiokirkossa jumalanpalveluksen julistaaksene tuomiota kirkolle. Ulstadius joutui luopiona elinkautiseen vankeuteen.[39] :shock: :wtf: :?

Mitä Lars Ulstadiukseen tulee; luulen, että kirkkolain mukaan tuli noudattaa kirkollista oppia, josta Lars Ulstadius luopui. Tarkistin Lars Ulstadiuksen taustaa. Hän ei mielen alueelta voinut olla tervejärkinen mies.

Lars (Lauri) Ulstadius (noin 1650, Oulu – 6. lokakuuta 1732, Tukholma) oli suomalainen pietistinen pappi. Uppsalan yliopistossa ja Turun akatemiassa opiskellut Ulstadius vihittiin papiksi 1680. Hänestä tuli samana vuonna Oulun triviaalikoulun kollega. Hävittyään 1681 Oulun kappalaisen vaalissa Ulstadius koki syvän henkisen kriisin. Ennen lähtöään Turkuun 1683 Ulstadius räjäytti ruudilla ilmaan isältään perimänsä kirjaston. Muutettuaan Turkuun Ulstadius vietti eristäytynyttä elämää keskittyen mietiskelyyn ja askeesiharjoituksiin. Hän ei leikannut hiuksiaan tai partaansa eikä vaihtanut vaatteitaan. Turussa asuessaan Ulstadius anoi itselleen myös julkista kirkkorangaistusta nuoruudessa tekemistään synneistä. Tämän rangaistuksen hän saikin 1685. Voi sääli!

Lars Ulstadiusin askeesiharjoitus:
Asketismi tai askeesi[1] on sellaisen elämäntavan harjoittamista, jossa itsehillinnällä, itsekurilla ja myös hyveiden harjoittamisella on keskeinen merkitys. Askeetti voi esimerkiksi kieltäytyä seksuaalisista nautinnoista, noudattaa ankaraa ruokavaliota tai paastota. Asketismin harjoittaja pyrkii pidättyväisen fyysisen elämäntapansa kautta kehittämään haluttuja henkisiä ominaisuuksiaan ja irtautumaan ei-toivotuista. Asketismissa ihminen nähdään kokonaisuutena, jossa ruumis ja sen aktiviteetit ovat kiinteässä yhteydessä henkiseen puoleen eli sieluun. Askeettista elämäntapaa esiintyy kaikista uskonnoissa ja kulttuureissa.[2]

Kirkollinen pietismi alkoi kasvattaa merkitystään vapaudenajan lopulla. Siihen vaikutti erityisesti Tornion pedagogion rehtorin Johan Wegeliuksen saarnakirja Se pyhä evangeliumillinen valkeus taivaallisesa opisa ja pyhäsä elämäsä (1747–1749). Rahvaan lukutaidon kehittyessä, suomenkielisiä kirjoja alkoi ilmestyä entistä enemmän. Englantilaisen Arthur Dentin kirja Totisen kääntymisen harjoitus sai 1756 aikaan Uudellakirkolla (Kalannissa) herätystä. Uudeltakirkolta hertäys levisi nopesti kaikkialle Varsinais-Suomen länsiosaan ja Satakunnan rannikkoseudulle.[40] Herätysliike vahvistui 1770-luvulla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia_Suomessa#cite_note-32
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7936
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 20. Syys 2018 11:57

*
Niiden tietojen kirjoittajien näkökulmaa on vaikea arvata omin käsin. Esimerkiksi sylilapsikasteoppi olisi Raamatun mukainen pelastuskysymys, niin sen mukaan katsotaisiin oikeaoppiseksi kristityksi. Kaikista varmin on se elämänkirja, joka on taivaassa. Siinä ehdolla, että uskon keskeisintä on vain Jumalan Sana ja sen mukaan, että Jeesus on Herran pelastus ja Pelastaja. Siksi en pidä wikipediaa luotettavana tietolähteenä.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7936
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Varhainen kristillisyys

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 20. Syys 2018 14:24

*
No toivoisin, että tämä kirjoitukseni ei johtaisi turhiin väitteisiin ja epärakentavaan keskusteluun. Raamatun mukaan Pyhässä Hengessä uskova tunnustaa Jeesusta Herraksi. Joku päivä sitten laitoin postauksen FB:n kahteen ryhmään. Siinä postauksessa luki; 'Jeesus on Herra. Onko Jeesus sinun Herra?' Toisessa ryhmässä enemmän on ne sellaiset kristityt, jotka uskovat uskontunnustukseen, eivät tykästynyt siihen postaukseen. Toisessa ryhmässä ne sellaiset kristityt, jotka eivät aseta uskoa uskontunnustukseen, tykästyivät enemmän, että Jeesus on Herra. Huomasin selkeän erotuksen, mihin he asettavat uskoa. Uskontunnustus on tokihan Raamatun mukainen opetus, mutta olisi tärkeintä ymmärtää, että Pyhässä Hengessä kristitty voi tunnustaa Jeesusta Herraksi.

1Kor. 12:3 Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä.

Myös jututin muutamia sellaisia kristittyjä, jotka asettavat uskoa uskontunnustukseen. Kysyin, onko Jeesus Herra. Siihen he eivät vastanneet ja kiersivät sitä kysymystä. Se heräsi miettimään ihmetellen. Mutta tällä kirjoituksella en kohdista ketään, vaan että nostan esille, että Sana on uskon keskeisin alku- ja loppukohde, niin siinä asetetaan uskoa Sanan opetukseen ja siihen, että Raamatun mukaan Pyhässä Hengessä sanotaan, että Jeesus on Herra.

Jeesus on minun Herra, sen jokainen kristitty, jonka uskon keskeisin on Jumalan Sana, voi sanoa. Jos vahva uskon keskeisin kohde on uskontunnustus kuin se, että Jeesus on Herra. Siten Sana ei ole näköjään uskon keskeisin kohde. :bible: Asiasta saa tokihan olla eri mieltä, kunhan keskinäinen rauha pysyy keskellämme.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7936
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa

cron