Jukka1954:
Olisi hyvä jos voisimme keskustella asiallisesti ja rauhallisesti tästä asiasta. Minäkään en halua loukata sinua tai kiistellä kanssasi, vaan vaihtaa ajatuksia sekä tuoda esille miten uskon ja ymmärrän Raamatun opetusta.
Jumalan lakia ei naulittu ristille, koska miten se olisi edes mahdollista, että Jumalan hyvä ja pyhä laki tuomittaisiin ristille, jossa tapahtui syntien sovitus. Ristillä sovitettiin ihmisten synnit ja siksi ristille naulittiin Jeesuksen lisäksi meidän syntimme (synnin velkakirja). Raamattu ei missään kohdassa opeta Jumalan lain olleen naulittuna ristille.
Kol 2:
13 ¶ Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen (kheirografon) säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Alkutekstissä kirjoituksen sana on kreikaksi kheirografon, joka tarkoittaa velkakirjaa, jonka velallinen on kirjoittanut omakätisesti. Herra Jeesus naulittiin ristille ihmisten syntien tähden. Kirjoitus joka oli meitä vastaan ja jonka Herra Jeesus pyyhki pois ja naulitsi ristille oli synnin velkakirja, ei Jumalan laki.
Room 7:
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
Jumalan laki, joka on hyvä, ei tuo kuolemaa (iankaikkinen kadotus) jumalattomalle ihmisille, vaan synti tuo kuoleman ihmiselle, jonka Jumalan hyvä laki (sana) näyttää todeksi ihmisen sydämelle. Jumalan laki näyttää synnin läpikotaisin (ylenmäärin) synniksi, niin ettei ihminen pääse pakoon, eikä voi puolustaa lihassaan olevaa syntiä. Tämän tähden Jumalan lakia ei ole naulittu ristille, vaan synnin velkakirja, eli syntimme, koska Jeesuksen tuli sovittaa syntimme, niin siksi synnit ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa ristille. Jumalan hyvää lakia ei voitu ristiinnaulita, koska ristillä oli kyse syntien sovituksesta, eikä lain sovituksesta, eikä Jumalan laki tarvitse sovitusta, sillä se on hyvä ja pyhä.
Pelastus on yksin Jeesuksen sovitustyön kautta, eikä siihen kuulu lain tekojen pitäminen. Raamattu kieltää selkeästi verensyömisen Apt 15 luvussa, eikä se tarkoita sitä olisimme lain alla, koska olemme Herrassa Jeesuksessa armon alla. Herran Jeesuksen lunastustyö on yksin riittävä pelastukseen. Ei Toni, enkä minäkään opeta Jeesuksen ristin + jonkun lain teon pitämisen kautta pelastumista, sillä sellainen on totisesti harhaoppia.
Apt 15:
28 Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
29 että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
Raamatun opetus on selkeä verensyöntikiellosta.
Kunnioitan ja arvostan sinua suuresti, vaikka olenkin tässä asiassa eri mieltä kanssasi.
Fil 3:
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15 ¶ Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
Raamatun opetuksen mukaan me voimme olla eri mieltä joistakin Raamatun opetuksista, mutta me emme saisi sen tähden riitautua tai vetäytyä pois toistemme uskon yhteydestä. Meidän tulee eri näkemystenkin vallitessa vaeltaa yhdessä samalla uskon tiellä ja yhdessä kokoontua ja elää sisarina ja veljinä keskenämme.
Jos meillä on halua kuulla sitä mikä on Jumalan sanan totuus, niin Hän avaa meille sen aikanaan, kun olemme kasvaneet siihen asti, että voimme asiat ymmärtää. Tämän tähden emme saa pakottaa tai vaatia toinen toisiamme uskomaan, vaan meidän on annettava toinen toisillemme aikaa kasvaa uskossa.