Kirjoittaja Ariel » 17. Maalis 2018 19:13
Kun olin uskossani nuori ja minulla ei ollut kovin paljon ymmärrystä ja tietoa asioista, niin minua ahdisti kun joka paikasta tulvi kirjoituksia tai puheita, joissa kaikissa sanottiin että nuo ovat tässä ja tässä väärässä, varokaa tuota ja tuota harhaa jne jne. En kokenut sellaisia kovin hyödylliseksi enkä suoraan sanottuna vieläkään koe. Sain rauhan kun Herra johdatti paimenen joka ohjasi kaikessa rauhassa Jumalan tahtiin tutkimaan raamattua ja etsimään Häneltä vastauksia. Sitä kautta opin itse koettelemaan asiat, kun raamattu tuli omakohtaisesti tutuksi. Ja samalla hän ohjasi, että raamatun tutkimisen ja koettelemisen pääasiallinen tarkoitus on että itse kasvan Kristuksessa, ei se että vain opin oikeaa oppia ja varjellun vääriltä opeilta. Minä olen nähnyt monien uskovien vain etsivän oikeaa oppia, ja ovat kovaäänisiä väärien oppien suhteen, mutta kasvu Kristuksessa on jäänyt sivuasiaksi. Koen että se vetää tosi pienelle paikalle ja aralle tunnolle, jossa ei voi hirveästi keskittyä toisten tapaan vaeltaa kun oman peilin edessä riittää tarkattavaa. Ja mitä se hyödyttää, jos saa toisen uskomaan itseään siinä, että nuo ja nuo ovat väärässä? Jos usko perustuu ihmisten sanomisiin, ei siitä ole hyötyä. Jokaisen täytyy itse saada ymmärrys raamatusta sen kirjoittajalta, Jumalalta Pyhän Hengen kautta omakohtaisesti, niin että se jotain hyödyttää.
Tämän kaiken sanon uskovana, joka kuulun hyvin pieneen seurakuntaan jonka ajattelen olevan raamatullisempi kuin muut. En silti tahdo edes kehoittaa ketään samaan seurakuntaan, sillä Herra on lammaslaumansa Paimen, enkä ole tässä seurakunnassa siksi että voisin pitää itseäni johonkin oikeauskousten vähemmistöön kuuluvana vaan siksi koska koen että Jumala on minut sinne johdattanut, jotta voisin siellä kasvaa Kristuksessa ja armossa palvella Häntä joka päivä enemmän Kristuksen kaltaisesti.
Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat (Ps.86:5)