*
Ok. Minä aina rukoilen Herran varjelua avioliitoni ylle suojaksi, ettei henkivallat yritä hajottaa avioliittoni. Takana oli helvellinen aika, jolloin sain kokea kehollani, miten ne henkivallat vapisivat pelosta, vaikkei ne tullut minuun, vaan olivat lihani kimpussa ja siinä ne vapisivat pelosta, sillä Pyhä Henki, joka asuu meissä, on suurempi, kuin se, joka on maailmasta [1Joh. 4:4]. Raamattu on oikeassa yhdestä asiasta, että ne riivaajatkin uskovat ja vapisevat [Jaak. 2:19].
No kun Jumala kutsui minut konkreettisesti kasteelle. Henkivallat yrittivät estää minua menemästä sinne ja toimivat äipän ja mieheni kautta, vaikka Jumalahan antoi mieheni minulle rukousvastaukseksi. He vastustivat kasteelle menoani ja rukoilin mielessäni huokaillen apua. Heidän vastustaminen tuntui selvästi, että olisi henkivalloista. Koska äippä ei ollut aina sellainen, eikä mieheni. Tuntui yhtäkkiä, että olen ihan yksin. Mutta Jumalan konkreettinen kutsu kasteelle vahvisti uskoani, koska Jumalan kutsu oli voimakas ja konkreettinen ja suoranainen, niin en enää horjunut uskossa ja vastustamisesta huolimatta menin silti sinne. Mieheni lähti mukaan, koska äippä käski, ja siksi äippä pyysi miestä estämään kasteelle menoani.
Mutta jokin muutos siellä tapahtui, mitä ikinä minun oli edes vaikea uskoa siitä todeksi. Kun rannalla oli puista pudonneita roskia, lehtiä ja muita. Mieheni katsoi sitä järven pintaa ja meni hakemaan veneen airon ja yritti puhdistaa airolla kaikki roskat järven pinnalta pois. Mutta airolla puhdistaminen tuntui vaikealta, joten mieheni meni saunaan ja haki sieltä sellaisen lattialastan, joka on varrella. Hän puhdisti sillä järven pintaa. Katsoin ihmetellen ja menin kysymään mieheltäni, mitä sinä teet?
Hän vastasi, että kun sinä menet kasteelle, järven pinnan pitää olla puhdasta. Hämmästyneenä minun oli vaikea uskoa sitä todeksi, mitä hän puhui.
Ensin hän vastusti kasteelle menoani ja yhtäkkiä hän yritti puhdistaa järven pinnalta kaikki roskat pois. Kun minut kastettiin ja nousin rannalle, mieheni tuli ensiksi onnittelemaan ja halaamaan minua. Minä olin ihan ällikällä lyöty.
Myöhemmin mieheni toi valokuvat kasteestani äipälle. Minä ehdin jo huolestua, sillä tiesin, että äippä ei hyväksy kasteeni. Mutta kun äippä katsoi kastekuvia ja ilahtui ja onnitteli minua. Täh? Olin ihan taas ällikällä lyöty.
Minä epäilen vahvasti, että Jumalan sormi taisi olla mukana miehessäni ja äipässäni - tehden töitä, niin siten Jumalan aikaansaama muutos heissä sai minut hämilleni. Parempi jättää kaikki huolet Herran haltuun rukoillen ja luottaen, että kaikki järjestyy.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.