Taukotupa

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja Juhani » 15. Huhti 2018 15:01

Olin tänään alamaissa ja masentunut. Keskustelin kävellessä "ajatuksissani" Herran kanssa:
Minä teen aina väärin, minä en huomioi tarpeeksi muita, minä pahoitan lähimmäiseni mielen, minä ja minä... Minusta ei ole enää mihinkään!

Lapseni, niin, sinusta ei ole mihinkään - mutta minusta on. Muista, että Minä olen sinussa!
Lopeta itsesi syyttely ja nosta pääsi. Iloitse!
Älä katso itseäsi ja toisia, vaan Minua ja Golgatan ristiin!!!

Kiitin Herraa! Olin ymmärtänyt taas jotakin uutta.
Juhani
 
Viestit: 599
Liittynyt: 31. Tammi 2018 01:34

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja Jukka » 15. Huhti 2018 18:39

Juhani kirjoitti:Olin tänään alamaissa ja masentunut. Keskustelin kävellessä "ajatuksissani" Herran kanssa:
Minä teen aina väärin, minä en huomioi tarpeeksi muita, minä pahoitan lähimmäiseni mielen, minä ja minä... Minusta ei ole enää mihinkään!


Minua siunaa (oikein suuresti) tuon kaltainen kirjoitus.

Oletko koskaan ajatellut Aadamia ja Eevaa siellä Herran puutarhassa, kun he olivat rikkoneet käskyn ja joutuneet syynalaisiksi. He yrittivät peittää syntinsä itse tekemillään vaatteella (1.Moos. 3:7). Niin ihminen toimi ja yhä toimii yrittäen peittää syntinsä häpeän ja syyllisyyden. Jos luemme tarkkaan tuon luvun, joka kertoo ihmiskunnan onnettomuuden syntymisestä, niin huomaamme, että Herra ei ihmisen lankeemuksesta huolimatta kironnutkaan ihmistä, vaan kirosi käärmeen. Mitä Hän teki langenneelle ihmiselle? Herra riisui ihmisen yltä ihmisen itsensä valmistamat vaatteet ja puki ihmisen Herran itsensä valmistamiin vaatteisiin.

Lukiessani kirjoitustasi oli kuin olisin nähnyt kuinka Herra riisuu Sinua voidakseen sitten pukea. Tämä on suurta armoa, mitä Hän nyt tekee. Ehkä et vielä sitä näe, mutta tulevina päivinä sen ymmärrät (Joh. 13:7).

JK.1 Meiltä jäi kesken keskustelumme rukousta käsittelevästä aiheesta, mutta en tahdo yhtään painostaa Sinua vastaamaan viimeiseen kannanottooni. Herra pitää meistä huolta ja opettaa päivä päivältä tuntemaan itseään enemmän ja paremmin. Tuskin on sattumaa, että nouset rukouksissa mieleeni joka päivä ja sydämeni iloitsee rukoillessani.

JK.2 Minulla on vastaamatta tuolla toisaalla lupaamaani kymmenysasiaan, mutta pidin tätä monin verroin tärkeämpänä kirjoituksena. Joutuvat odottamaan ja pyydän heiltä anteeksi, jos en jaksa tänään heille vastata.
Jukka
 

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja iinuliinu » 15. Huhti 2018 18:45

Juhani kirjoitti:Olin tänään alamaissa ja masentunut. Keskustelin kävellessä "ajatuksissani" Herran kanssa:
Minä teen aina väärin, minä en huomioi tarpeeksi muita, minä pahoitan lähimmäiseni mielen, minä ja minä... Minusta ei ole enää mihinkään!

Lapseni, niin, sinusta ei ole mihinkään - mutta minusta on. Muista, että Minä olen sinussa!
Lopeta itsesi syyttely ja nosta pääsi. Iloitse!
Älä katso itseäsi ja toisia, vaan Minua ja Golgatan ristiin!!!

Kiitin Herraa! Olin ymmärtänyt taas jotakin uutta.


Kiitos Herralle! Tänään kokouksessa puhui myös vanhemmistoveljemme samasta aiheesta.

Tietäisikö kukaan onko tätä laulua missään laulettuna? tarvitsisi harjoitella mutta ei oikein tiedä miten se menee;

"Läpi kyynelten katselen Sua, Jeesus Herrani Golgatalla.
Sinne hiljaa nyt käyn. Pelko pois häviää. Äänet maailman kauaksi jää.

Eivät naulat Sua lyöneet ristille.
Eivät pilkka huudot vahingoittaneet.
Sinut ristinpuuhun löivät syntini
Ja kun kärsit, näit jo minut, velkani

Sinut siellä näen Jeesukseni. Kuinka suuri on rakkautesi
Katson haavojasi ja kipujasi, hankit vapauden synneistäni.

Usein muistelen Golgataa. Tuota päivää niin suloista.
Ristin juurella sain mä taakkoineni. Koitti elämä sielulleni"
Viimeksi muokannut iinuliinu päivämäärä 15. Huhti 2018 19:51, muokattu yhteensä 1 kerran
iinuliinu
 
Viestit: 214
Liittynyt: 15. Helmi 2013 17:32

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja Jukka » 15. Huhti 2018 19:21

iinuliinu kirjoitti:Tietäisikö kukaan onko tätä laulua missään laulettuna? tarvitsisi harjoitella mutta ei oikein tiedä miten se menee;

"Läpi kyynelten katselen Sua, Jeesus Herrani Golgatalla.
Sinne hiljaa nyt käyn. Pelko pois häviää. Äänet maailman kauaksi jää.

Eivät naulat Sua lyöneet ristille.
Eivät pilkka huudot vahingoittaneet.
Sinut ristinpuuhun löivät syntini
Ja kun kärsit, näit jo minut, velkani

Sinut siellä näen Jeesukseni. Kuinka suuri on rakkautesi
Katson haavojasi ja kipujasi, hankit vapauden synneistäsi.

Usein muistelen Golgataa. Tuota päivää niin suloista.
Ristin juurella sain mä taakkoineni. Koitti elämä sielulleni"


Hyvät ja evankelioivat sanat olivat. Tuossa yhdessä kohdassa on tosin kirjoitusvirhe: "...hankit vapauden synneistäsi." pitäisi tietenkin lukea "hankit vapauden synneistäni", mutta hyvä sanoma laulussa on. En ole kuullut missään laulettuna. Näitä vanhempia lauluja kuulee yleensäkin enää harvemmin, ikävä kyllä.
Jukka
 

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja iinuliinu » 15. Huhti 2018 19:58

Jukka;
Hyvät ja evankelioivat sanat olivat. Tuossa yhdessä kohdassa on tosin kirjoitusvirhe: "...hankit vapauden synneistäsi." pitäisi tietenkin lukea "hankit vapauden synneistäni", mutta hyvä sanoma laulussa on. En ole kuullut missään laulettuna. Näitä vanhempia lauluja kuulee yleensäkin enää harvemmin, ikävä kyllä.


Niinpäs oli virhe korjasin sen, ei tullut katsottua tarkemmin kun kopsasin jostakin sivulta nuo sanat. Me oltiin pääsiäisenä vierailulla eräässä pienessä seurakunnassa jossa kuoro lauloi tämän laulun tosi upeasti..aloittivat Golgata, golgata, golgata jne. Ajateltiin että olisi omassa seurakunnassa kiva laulaa tätä, mutta yhdestä kuuntelukerrasta ei vielä jäänyt oikein muistiin miten se meni. Ajattelin jos joku sattuisi muistamaan jos vaikka jollain äänitteellä olisi kuullut :)
iinuliinu
 
Viestit: 214
Liittynyt: 15. Helmi 2013 17:32

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja Linnea » 15. Huhti 2018 20:57

Tuota iinuliinun laittamaa laulua lauloi mm. Helsingin Saalem -seurakunnan kuoro vielä 2000-luvun alussa. En tiedä, onko jollain äänitteellä.

Itse olen kaipaillut sellaista laulua, joka noihin aikoihin soi Radio Deissä: ”Valvo rukoillen, on yötä enää hetken, kunnes...”
Viimeksi muokannut Linnea päivämäärä 27. Elo 2018 19:47, muokattu yhteensä 1 kerran
Linnea
 
Viestit: 182
Liittynyt: 28. Syys 2017 15:48

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja Juhani » 15. Huhti 2018 23:09

Haluaisin kertoa mitä minulle tapahtui tänä sunnuntaina. Rukoilin Herralta johdatusta, että löytäisin itselleni jostakin paikallisseurakunnan jossa voisin käydä säännöllisesti. No, menin täällä yhteen saksalaiseen vapaan suunnan seurakunnan kokoukseen. Ilmapiiri oli lämmin ja ihmiset olivat ystävällisiä. Meno oli silti ehkä jäykähköä ja hillittyä. Saarna alkoi ja kaikki kuuntelivat tarkkaavaisena puhujaa. Odotin jännittyneenä, koska kuulisin esimerkiksi näitä tärkeitä sanoja: Parannus, Jeesuksen veri, pelastus. Valitettavasti näitä sanoja en kuullut kertaakaan saarnan aikana, en edes yhtäkään aamenta yleisön joukosta. Huolimatta siitä, siellä oli varmasti uskovia paikalla. Tunsin sen sydämessäni.
Kokous päättyi ja keskustelin lyhyesti puhujan kanssa. Hän esitteli itsensä minulle kohteliaasti ja kysyi olenko uusi täällä sekä mikä on nimeni. Kerroin olevani suomalainen ja sen, että saksan kielen taitoni on valitettavasti vain tyydyttävää ja toivoin hänen ymmärtävän minua? Hän nyökkäsi päätään ja kysyi minulta miksi olen täällä? Kerroin sen, että olen tullut vuosi sitten uskoon. Kun tulin uskoon, niin minusta tuli uusi luomus, sain syntini anteeksi ja minut liitettiin siinä samalla rysäyksellä seurakuntaankin…
Hän katsoi minua pitkään ja hämmästyen, joten koin lisäselvityksen paikan tulleen - huolimatta heikosta saksankielestäni sillä hetkellä. … (Ei silti, ehkä he ovat kuulleet, että suomalaiset ovat todella nopeita :) ). Päätin kuitenkin lopulta nostaa sormeni ylös ja näyttää taivasta. Kerroin hänelle: Me kuulumme molemmat samaan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen ja uskoakseni monet muutkin veljet ja sisaret täällä. Sinä olet myös veljeni ja se miksi olen täällä tänään on se, että etsin itselleni paikallisseurakuntaa jossa voisin yhdessä uskovien kanssa kokoontua. Sitten hyvästelin hänet kohteliaasti ja kerroin tulevani joskus vielä uudestaan.

Katsoin kelloani ja sitten muistin, että kaupungin toisella laidalla alkaa juuri keskipäivän jälkeen eräs toinen vapaiden suuntien seurakunnan kokous. Päätin lähteä kiireesti sinne. Starttasin autoni ja lähdin ajamaan sinne. Olin myöhässä ja etsin parkkipaikkaa. Löysin lopulta kirkon ja menin ovesta sisälle. Valitettavasti kokous oli jo aikaa sitten alkanut, joten en mennyt sisälle enää saliin vaan seurasin kirkon menoja varovasti salin ovenpielestä. Nyt olin minä vuorostani hämmästynyt. Salista kuului aamenta ja Hallelujaa. Sali oli täynnä nuorisoa ja estradilla soitti rokkibändi. Tytöt tanssivat ja lauloivat mikrofoniin eturivissä musiikin tahdissa. Lavalla oli valoja ja ehkä ainoastaan savukone enää puuttui...
Rukoilin sillä hetkellä: Herra pelasta minut ja unohda moitteeni edellisestä jäykähköstä seurakunnasta! Tapahtukoon sinun tahtosi. Herra, näytä minulle vielä se oikea paikka mihin minun pitää seuraavaksi mennä. :wise3:

J.K. Älkää ottako kirjoitustani niin vakavasti, vaan vaikka illan kevennyksenä. Kirjoitin sen äsken kiireellä ja se voi sisältää vielä monia virheitä.

Jumalan siunausta kaikille!

Veljenne Juhani
Juhani
 
Viestit: 599
Liittynyt: 31. Tammi 2018 01:34

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja MrKerimäki » 16. Huhti 2018 08:35

Hyvä kirjoitus Juhani ...Hengessä tutkiminen on tärkeää ja nähdä se sydämmellä ,mikä on sydämmen asia .
MrKerimäki
 
Viestit: 446
Liittynyt: 23. Maalis 2017 12:49

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja Ariel » 16. Huhti 2018 21:53

Juhani, tuon sinun kirjoittamasi perustella ei kumpikaan noista seurakunnista kuulosta kovinkaan antoisalta.. Ehkä kannattaa jatkaa etsimistä muualta. Jumalan johdattaa varmasti sinut hyvään paikkaan kun sitä rukoilet! Uskovien yhteys on elintärkeää, kannattaa sitä rukoilla ja jatkaa etsimistä.
Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat (Ps.86:5)
Ariel
 
Viestit: 149
Liittynyt: 03. Maalis 2018 22:17

Re: Taukotupa

ViestiKirjoittaja Jukka » 17. Huhti 2018 08:45

Sain eilen luettavaksi tekstiä, joka puhutteli kovasti. Lainaan osan siitä tähän:

"Yhden kerran pitkän elämäni aikana, muistan,
että luterilaisen kirkon pappi soitti ovikelloa,
ja että hänellä oli aikaa tulla kahville ja keskustellakin,
se oli, kun poika täytti 4 vuotta. Silloin oli kampanja
meneillään, että jaettiin pikkulapsiperheille lasten raamattuja.
Poika on nyt 29, eikä ole enää pappi soittanut ovikelloa,
mutta, Jehovan todistajat ovat soittaneet sitä ahkerammin.

Onhan se tietysti niinkin, että papeilla on paljon tekemistä,
muutakin tekemistä, kuin käydä seurakuntalaisia tapaamassa.
Tuore tapahtuma todistaa siitä, palvelutalossa asuva ystäväni
on puolivuotta odottanut pappia kotikäynnille, mutta turhaan.
Kyllä hän ymmärtää työpanosten suuruuden, ettei ole aikaa
mummoja ja vaareja käydä kuuntelemassa, mutta miksi
pitää luvata, eikä kuitenkaan tulla? Nyt ei ollut kysymys
vain yhdestä lupauksesta, vaan monesta, kun olivat
puhelinyhteydessä. Diakonissakin olisi kelvannut,
mutta ei heitäkään ole näkynyt."


Peräti surullista luettavaa ja kaiken lisäksi suurimmaksi osaksi totta arkielämässä. En oikein löydä sanoja kuinka tästä jatkaisin... Ymmärrän kyllä, että luterilainen pappi voi olla osaton omakohtaisesta pelastuksesta siinä kuin vapaisiin suuntiinkin kuuluva julistaja voi olla. Emme tietenkään voi odottaa heidän julistavan evankeliumia tai opettavan Jeesuksen tuntemusta, koska heiltä itseltään puuttuu se; Herran tunteminen ja syntien anteeksi saamisen omakohtainen kokemus. Tästä syystä he vaeltavan Jeesuksen ristin vihollisina ja rakastavat itseään ja tätä maailmaa, eivät Jumalaa ja hukkuvia sieluja.

Mutta entä me? Kerromme olevamme kristittyjä (Uuden Liiton pappeja) ja näytämmekin värimme ainakin kokouspaikoilla. Voimmepa joskus pyytää naapuriamme tai työtoveriamme käymäänkin kokouksessa (ja se on toki hyvä asia). Mutta puuttuuko kristillisyydestämme aitoa elämän sykettä? Odotammeko ainoastaan, että uskosta osattomat tulevat kokouksiimme kuulemaan evankeliumia? Eikö ennemminkin meidän tehtävämme ole viedä evankeliumi kaduille, työpaikoille, kouluihin, ravintoloihin ja koteihin, sinne missä ihmiset arkielämässä liikkuvat ja vaikuttavat? Alkuseurakunnassa evankeliumia julistettiin julkisesti ja huone huoneelta (Ap.t 8:4, 20:20).

Miksi emme enää julista evankeliumia samanlaisella henkilökohtaisella tavalla "kasvoista kasvoihin" ja "sydämeltä sydämelle" kuin ennen. Onko protestanttisissa piireissä rakkaus Jeesukseen kylmennyt? Se voisi olla selitys miksi emme koe hätää hukkuvista sieluista. Kyselen tätä tänään ensimmäisenä itseltäni? Koska olen viimeeksi käynyt naapureitteni luona edes kysymässä haluaisivatko he keskustella hengellisistä asioista (tai miten ne asiat sitten paikan päällä johdattautuisivatkin)?

Yritin laskea kuinka monta kertaa jehovantodistajat ovat vuoden aikana käyneet ovellani kertomassa "omaa evankeliumiaan". Ainakin 8 kertaa. Olen ottanut heidät vastaan koska meillä on yhteinen tavoite (ehkä heidän tietämättään). He haluavat käännyttää minut lahkoonsa ja minä puolestani haluan voittaa heidät Kristukselle.

Tälaisia ajatuksia tiistaiaamuna. Ehkäpä joku lukijoista jää kanssani pohtimaan onko oma suhde Jeesukseen niin kuin sen olla tulisi. Emme voi rakastaa lähimmäisiämme ellemme ole saaneet itse maistaa, että "Herra on hyvä" ja on rakastanut minua kuolemaan saakka. Tämä valloittakoon sydämemme ja saakoon meidät liikkeelle.

Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen,
tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä...
Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
Mutta me tiedämme,
että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen;
ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.
Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.


Herran Jeesuksen armoa ja varjelusta päiväämme.
Jukka
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 22 vierailijaa

cron