*
Moii!
Haluaisin kysyä, tiedätkö, mitä on kiltteys, tekee ihmisen kipeäksi? Tiedätkö sellaista kiltteyden kipua, jonka kautta ihminen rikkoutuu? Jos sinä tiedät tai ymmärrät, tai sinulla on ollut sama vastaava, voisitko kirjoittaa tänne? Koska minulla on vaikeuksia avata se syvällinen keskustelu. No nyt vähän avaan keskustelun.
Olen ollut lapsuudestani saakka aika hiljainen tyttö. Minua on pidetty kilttinä. Olen ollut ihan omillani jo heti pienestä saakka ja en ole pyytänyt apua mitään, koska olen aina tehnyt ihan omaperäisesti ja oma-aloitteisesti. Olen ollut aina tällainen. Siten uskonmatkan varrella koin heti sellaisia asioita tyrkyttäväksi. Mutta olen kiltteyden takia ottanut vastaan kohteliaasti. Mutta olen kuitenkin yrittänyt osoittaa ystävällisin elein, etten tarvitse apua.
Kun minun on tapana jutella juttuseuran kanssa. He eivät tarjoutuneet avukseni, kun kerroin jotain itsestäni ja omasta asiastani. Mutta kun uskonmatkan varrella asia on toisinpäin. Kun kerroin jotain itsestäni ja omasta asiastani uskovan juttuseuran kanssa, se heti alkoi kehottaa ja neuvoi sitä ja tätä. Olen huomannut, jos otan vastaan ne kehotuksen sanat ja neuvot kohteliaasti, ne tulvavat jatkuvasti ja lakkaamatta. Mietin, miten tulisi toimia. On yksi tapa sanoa kohteliaasti näin; kiitos, en nyt tarvitse apua.
Se ei tarkoita, että olisin ylimielinen. No tiedäthän, miltä tuntuu olla tukehtunut ja otetaan vaan vastaan ne kehotukse sanat, neuvot ja Raamatun kohdat lohdutuksiksi? Koin tukehtuvani. Kumpiko olisi pahempi, joko se, joka tulee neuvomaan ja antamaan kehotuksen sanaa lohdutuksineen ihan omaa tahtoaan vasten vai se, joka ottaa vastaan ne kohteliaasti kiittäen, vaikkei itse tarvitse apua?
No pahempi on se, että antaa hänen luulla, että tarvitsisin apua ja se tuntuu valheelliselta, siinä minä eläisin kans. Se tuntuu pahalta. Mutta en vielä ymmärrä, miksi vastapuoli ei ymmärrä sitä, että olisi hieno tapa kysyä ensin, tarvitsenko apua. Niin en kokisi sen tyrkyksi. Kyllä pyydän apua, jos tarvitsen apua. Jos en tarvitse, en pyydä vaan kerron itsestäni ja omasta asiasta, se on tavallaan jutustelu, niinkuin kavereiden keskellä tapaista. Se ei tarkoita, että tarvitsisin apua.
No en osaa avata keskustelun. Kai sinä ymmärrät, voisitko tulla tänne kirjoittamaan ja kertoa, mitä on kiltteyden kipu? Minulla on tämä nimi ja se sai minua rikkoutuneeksi, koska tukehtuminen ja ahdistuminen tuntui kasvavan ja ne alkoi ahdistaa ja samoin se, että annan elää siinä valheellisessa ja luulossa, että tarvitsisin kyllä apua, vaikken todella tarvitse.
No lapsuuden haavat tulivat myös kiltteyden kautta, niin se nousi mieleeni ja aloin ahdistua. Tämä tarkoittaa, että olen rikkoutunut ja haavoittunut. Sellainen tyrkky, jonka koetaan tyrkyksi ei ole soveliasta uskovien keskellä, eikä se ole hedelmällistä. Joku ihminen voi kokea sen tyrkyksi ja ahdistuu ja jättää tulematta uskovien ilmoille, koska hän on aina ollut kiltti ihminen ja edelleen kans, samoin minä ja olen joskus ahdistunut tämän kiltteyden takia. Kiltteyden kipua ymmärrän itse ja ymmärrän myös noita ihmisiä, joilla on sama ongelma. Olisiko täällä ketään, jolla olisi sama vastaava ongelma?
Voisitko avata keskustelun koska se vastapuoli, joka on uskossa, ei tunnu ymmärtävän minua ja pitää minua ylimielisenä? Kiitos sinulle! No lähden nyt pitkälle ajomatkalle, noin yli 500 kilsan ajomatkalle, siis meno- ja paluumatka, joten morotuksia!
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.