Haluaisin kertoa mitä minulle tapahtui tänä sunnuntaina. Rukoilin Herralta johdatusta, että löytäisin itselleni jostakin paikallisseurakunnan jossa voisin käydä säännöllisesti. No, menin täällä yhteen saksalaiseen vapaan suunnan seurakunnan kokoukseen. Ilmapiiri oli lämmin ja ihmiset olivat ystävällisiä. Meno oli silti ehkä jäykähköä ja hillittyä. Saarna alkoi ja kaikki kuuntelivat tarkkaavaisena puhujaa. Odotin jännittyneenä, koska kuulisin esimerkiksi näitä tärkeitä sanoja: Parannus, Jeesuksen veri, pelastus. Valitettavasti näitä sanoja en kuullut kertaakaan saarnan aikana, en edes yhtäkään aamenta yleisön joukosta. Huolimatta siitä, siellä oli varmasti uskovia paikalla. Tunsin sen sydämessäni.
Kokous päättyi ja keskustelin lyhyesti puhujan kanssa. Hän esitteli itsensä minulle kohteliaasti ja kysyi olenko uusi täällä sekä mikä on nimeni. Kerroin olevani suomalainen ja sen, että saksan kielen taitoni on valitettavasti vain tyydyttävää ja toivoin hänen ymmärtävän minua? Hän nyökkäsi päätään ja kysyi minulta miksi olen täällä? Kerroin sen, että olen tullut vuosi sitten uskoon. Kun tulin uskoon, niin minusta tuli uusi luomus, sain syntini anteeksi ja minut liitettiin siinä samalla rysäyksellä seurakuntaankin…
Hän katsoi minua pitkään ja hämmästyen, joten koin lisäselvityksen paikan tulleen - huolimatta heikosta saksankielestäni sillä hetkellä. … (Ei silti, ehkä he ovat kuulleet, että suomalaiset ovat todella nopeita
). Päätin kuitenkin lopulta nostaa sormeni ylös ja näyttää taivasta. Kerroin hänelle: Me kuulumme molemmat samaan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen ja uskoakseni monet muutkin veljet ja sisaret täällä. Sinä olet myös veljeni ja se miksi olen täällä tänään on se, että etsin itselleni paikallisseurakuntaa jossa voisin yhdessä uskovien kanssa kokoontua. Sitten hyvästelin hänet kohteliaasti ja kerroin tulevani joskus vielä uudestaan.
Katsoin kelloani ja sitten muistin, että kaupungin toisella laidalla alkaa juuri keskipäivän jälkeen eräs toinen vapaiden suuntien seurakunnan kokous. Päätin lähteä kiireesti sinne. Starttasin autoni ja lähdin ajamaan sinne. Olin myöhässä ja etsin parkkipaikkaa. Löysin lopulta kirkon ja menin ovesta sisälle. Valitettavasti kokous oli jo aikaa sitten alkanut, joten en mennyt sisälle enää saliin vaan seurasin kirkon menoja varovasti salin ovenpielestä. Nyt olin minä vuorostani hämmästynyt. Salista kuului aamenta ja Hallelujaa. Sali oli täynnä nuorisoa ja estradilla soitti rokkibändi. Tytöt tanssivat ja lauloivat mikrofoniin eturivissä musiikin tahdissa. Lavalla oli valoja ja ehkä ainoastaan savukone enää puuttui...
Rukoilin sillä hetkellä: Herra pelasta minut ja unohda moitteeni edellisestä jäykähköstä seurakunnasta! Tapahtukoon sinun tahtosi. Herra, näytä minulle vielä se oikea paikka mihin minun pitää seuraavaksi mennä.
J.K. Älkää ottako kirjoitustani niin vakavasti, vaan vaikka illan kevennyksenä. Kirjoitin sen äsken kiireellä ja se voi sisältää vielä monia virheitä.
Jumalan siunausta kaikille!
Veljenne Juhani