*
Roosa, ok. Ennen sitä netmission keskustelufoorumia muut uskovien foorumit ovat myös lopetettu, samoin luterilaisten uskovien foorumitkin, paitsi kristityn foorumi, joka näyttää pysyvän yhä vielä. Entä tämä foorumi? Eikö tätä uhkaa äkillinen loppu ihan äkkiarvaamatta? Toivottavasti tämä ei kaatuisi yllättäen. Niin pitää itseään valveilla ja pitää odottaa Kristuksen tulemusta, mutta pakko kirjoittaa nyt se juttu, mikä on minua askartanut jo pitkään. Kirjoitan kohta. Jukka, se on vk:laisten käännöstyö. Se tarvitsee meidän rukousapua, että valmistuisi mahdollisimman pian. Jaa, sepä ikävää, että netmissionin keskustelufoorumi kaatui riitoihin ja erimielisyyksiin. Voi harmi!
No nyt kirjoitan ja nostan esille se juttu, mikä on minua pitkään askartanut. Ennen muuttoa olen käynyt yhdessä seurakunnassa ja olen kokenut sen omaksi hengelliseksi kotipaikaksi, minkä olen löytänyt ja siitä on tullut tavakseni käydä siellä joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, mutta siinäkin on ilmaantunut eräänlainen ongelma, nimittäin väentungos.
Muistan vielä, miten on ollut vaikeaa löytää vapaa tuoli, koska sali on ollut aina täpötäynnä ihmisiä. Muistan myös, että on täytynyt kysellä melkein huutaen, onko siellä yhtään vapaa tuoli. Ja siten minulle on vastannut takaisin sanoen, että täällähän on vielä yksi vapaa tuoli. Mutta on ollut pakko mennä väentungosta läpi voidakseni istahtaa siihen tuoliin. On siellä muita penkkejä, mutta sinne on tullut paljon ihmisiä, siksi sinne on tuotu lisää tuoleja.
Väentungoksessa en ole mitään huomannut jotain ongelmaa. Olen ehtinyt jutella tuntemattomien uskovien kanssa, mutta on ollut vaikeaa tutustua heihin ja on ollut vaikeaa saada omaa rauhaa voidakseni jutella. Samoin kahvilassa on ollutkin väentungosta ja tuoleista on ollut kovin pulaa. En ole ehtinyt juoda kahvia rauhassa, koska tuolit ei aina riitä kaikille. Olen välillä hermostunut, kun en ole saanut rauhaa juoda kahvia ja kuitenkin olen tottunut väentungokseen.
Muuton jälkeen yksi uskonsisko on vienyt minua yhteen paikallisseurakuntaan. Siksi minun on ollut aika löytää oma hengellinen koti. Mutta kun olen mennyt sinne, niin minä olen ensin huomannut sen, joka on kolahtanut minuun niin paljon ja siksi olen järkyttynyt ja tullut surulliseksi. Uskonsisko on minua ihmetellyt. Ehkä hän ei ole huomannut mitään, mikä siinä seurakunnassa on ollut. Tai ehkä se ei ole häntä haitannut yhtään. Tyhjät istumapaikat ja lisäksi mustalaisilla, nuorilla, vanhuksilla ja vammaisilla on oma paikka erikseen muista. Se on kolahtanut minuun niin paljon, mitä en ole odottanut mitään.Se on käynyt täysin yllättäen ja siten olen järkyttynyt ja murtunut surusta.
Se on kantanut itselläni niinä vuosina muuton jälkeen. En tiedä, pitääkö käsitellä myös siitä asiaa, joka on kolahtanut minuun. Siten olen huomannut, että seurakunnassa uskovat ovat pienentynyt ja myös ne uskovien keskustelufoorumitkin on lopetettu. Olen etsinyt raamatullista seurakuntaa löytämättä ollenkaan ja joskus minusta tuntui joskus, ettei jää jäljelle yhtään raitishenkisilä uskovia, joilla olisi raamatullinen usko. Koska Jumala kuljettaa omia, jolla on raamatullinen usko. Hän yksin uloskutsuu heidät pois luopuneesta seurakunnasta, joka on luopunut Jumalan Sanasta ja asettaa heidät ennalleen apostolien alkuseurakunnan mallin mukaiseen seurakuntaan.
Monen ahdingon kautta on mentävä sisään Jumalan valtakuntaan, sanoo Raamattu. Mietin, tarkoittaako Raamattu ahdingolla, että lopunaikana jotkut uskovat, joilla on raamatullinen usko, jäävät yksin vaille Jumalan seurakuntaa? Jos uskova jää vaille seurakuntaa, koska raamatullinen seurakunta ei ole vielä löytynyt, eikö se ole epäraamatullista, kun uskova vaeltaa yksin, koska raamatullinen seurakunta ei vielä ole löytynyt? Minun on vaikea pukeutua sanoiksi kysymällä, mitä itse tarkoitan ja koska se on minua mietityttänyt.
Raamattuhan sanoo, ettei tule hylätä yhteistä kokoontumista, kun Jeesuksen päivä lähestyy. Se tarkoittaa, että on epäraamatullista vaeltaa yksin, mutta raamatullinen seurakunta ei ole vielä löytynyt, enkä halua mennä takaisin luopuneeseen seurakuntaan. Tukala paikka. Mutta uskosta osattomien kamujen kanssa hengailu ei ole hyväksi, koska huono seura hyvät tavat turmelee. Hankala paikka!
Muistan vielä, miten Pyhässä Hengessä vaeltava uskova sai Jumalan Sanan siitä, mikä minun uskontilani laita on. Niin sen kautta korjasin tieni Jumalan yhteyteen. Jumala tavallaan oikaisi minua hänen kautta. Kiitos Jumalalle ja hänelle, joka vaelsi Pyhässä Hengessä. Mutta nykyään ei kukaan saanut Jumalan Sanan voidakseen oikaista minua. Ei kukaan tunnu vaeltavan Pyhässä Hengessä, että Jumala voisi käyttää heitä seurakunnan yhteiseksi rakennukseksi. Sanassa pysyminen on jäänyt jäljelle, joka voi oikaista ja pitää suorassa tiessä Jumalan luokse. Ahtaaksi tämä on käynyt. Tuntuu, että pitää Sanasta kiinni kynsin ja hampain loppuun asti, pelastuu.
Haluaisin kysyä, eikö nykyään kukaan uskovista vaella Pyhässä Hengessä?
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.