Linnea kirjoitti:Milloin mielestänne ihminen on tarpeeksi sairas/vanha jne, että voi hyvällä omallatunnolla elää yhteiskunnan tuilla? Kävin läpi burn outin ja kärsin edelleen vaikeasta unettomuudesta enkä tällä hetkellä jaksa työelämässä sen takia. Monen silmissä ihmisarvoni katoaa sen takia, että tällä hetkellä elän toimeentulotuella. Muuta vaihtoehtoa en kuitenkaan ole keksinyt. (Vuosia toki veroja olen maksanut.) Tämän lisäksi tunnen tuilla elämisestä syyllisyyttä esim. näiden Raamatun jakeiden takia:
1 Tess. 4:11-12:
ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.
2 Tess. 3:10-12:
Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.
En tosin taida vaeltaa sillä tavoin kurittomasti, mitä Paavali tässä tarkoittaa (mitähän Paavali muuten tässä tarkoittaa kurittomalla puuhailulla?). Ja työtäkin teen, onhan kodin hoitaminen ja ruuanlaittokin työtä, vaikkei sillä itseään elätä.
P.S. Onneksi Raamatusta löytyy myös paljon rohkaisua siitä, että Jumala voi pelastaa kurjimmankin kerjäläisen, joka maailman silmissä ei tuota mitään yhteiskunnalle.
Luuk. 16:19-26:
Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
Toimeentulolla elämisestä on ihan turha hävetä. Itsekin olen joutunut joskus monta vuottakin olemaan toimeentulolla. Unettomuus myös on vakava tila samoin kun burnout joten ole ihan hyvällä omatunnolla ja nauti niistä etuuksista, jotka sinulle kuuluvat, voimia parantumiseen.
Kenenkään ihmisarvoa ei voi mitata hänen toimeentulollaan, eikä sillä ole (ainakaan itselle) mitään merkitystä.
Kun aiemmin puhuin tukien väärinkäytöstä tarkoitin sitä kun esimerkiksi eräät entiset tuttavani olivat töissä (pimeästi) ja samaan aikaan hakivat toimeentulotukea sekä lisäksi sossu maksoi miehen asunnon, mutta oikeasti he asuivat tyttöystävänsä asunnossa kahdestaan ja vuokrasivat pimeästi tuota kunnan maksamaa asuntoa, eli vedättivät kaiken mahdollisen tuen mikä irtosi valtiolta. Näitä on tänä päivänä vaikka kuinka paljon ja siksi tukia kytätään ja niiden saaminen on hankalaa.
Itse kannattaisin vieläkin tiukempaa tukien syynäämistä, esimerkiksi sosiaalityöntekijä/joku muu voisi käydä ovella ja kysyä henkilöpaperit, että kuka täällä tosiaan asuu ja jos huomataan että vuokraa pimeänä asuntoaan niin asuntoetu pois ja tervemenoa johonkin alkoholi/huume asuntolaan, mutta omaa kallista vuokra-asuntoa ei tämmöisille enään tippuisi.
2 Tess. 3:10-12 - Raamatun opetus saattaa liittyä siihen, että ennen seurakunnilla oli kaikki yhteistä, myös ruoka ja yhdessä varmaankin oli myös maatiloja tms. muuta toimintaa ja sitten huomattiin että seurakunnassa oli vetelehtijöitä jotka eivät halunneet osallistua yhteisiin askareihin, tai antaa omastaan, mutta ilmainen yhteinen ruoka kuitenkin maistui. Nämä olivat rasitukseksi seurakunnalle.