Aamu-Usva kirjoitti:Tasapainoinen, mutta kuitenkin täysipainoinen uskonelämä on harvinaista.
Olen joutunut itse tykönäni toteamaan, että kristillinen tunnustukseni on monissakin kohdin mennyt (ulottunut) pidemmälle kuin arkielämäni todistus uskostani. Olen toki huomannut samaa ympärillänikin -puheet ja elämäntapa eivät arjessa kohtaa toisiaan-, mutta tämä on asia, jossa ei niinkään tule katsella ympärilleen vaan jokaisen pitäisi arvioida oma suhteensa Jumalaan- pitää ensisijaisesti huolta omasta vaelluksestaan: onko uskontunnustukseni sopusoinnussa elämäni kanssa. Jokainen meistä tulee kerran tekemään itsestänsä tilin Jumalalle, ei siis naapureistaan, ystävistään, lapsistaan, puolisostaan tai seurakunnastaan. Herättäköön tämä tietoisuus minussa Herran pelkoa, sillä tuomio ei ala jumalattomista vaan "tuomio alkaa Herran huoneesta" 1.Piet. 4:17, siis minusta ja kanssamatkaajistani.
Olemme ajautuneet pahoihin harhakuvitelmiin jos ajattelemme (luulottelemme), ettei maailmassa elävät ihmiset näe teeskentelyämme ja omavanhurskauttamme tai etteivät he seuraisi elämäämme. "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa" Mt. 5:16. Pietari kehotti "vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä" 1.Piet. 2:12.
Lauluntekijä sanoi sen näin:
"Hyvä on, kunhan elämä meillä
sopusoinnussa lauluumme on.
Hyvä on, silloin kaidalla tiellä
piikit ruusuiksi muuttuva on"
Tässä ei ole kysymys inhimillisestä täydellisyydestä vaan ennen kaikkea mielenlaadusta, jossa matkaa teemme. "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli" Fil. 2:5. Meillä kaikilla, jotka tätä elämän tietä vaellamme, on ainakin yksi perustavaa laatua oleva yhteinen kokemus. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo sen näin (VT:n pyhiä Kirjoituksia lainaten): "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä" ja "Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista" (10:16-17). Jotka tätä tietä vaeltavat ovat saaneet syntinsä anteeksi.