Kirjoitin tähän eilen viestin, mutta se hävisi jonnekkin enkä saanut sitä lähetettyä, ilmeisesti siitä syystä että se jäi pitkäksi aikaa kesken
Nimittäin minäkin oikein nyt huomaan nuo Salmen B:n videot kuunneltuani, kuinka monta erityisherkkää omaan perheeseeni kuuluu ja kirjoitin myös sen, että se voi olla todella raskasta ja taakoittaa vanhempia kun on kyse lapsesta.
Tunnistan lapsistani tämänkaltaisia.
Nuorena äitinä en ymmärtänyt lainkaan mistä on kysymys , kun lapsi itkee paljon, milloin minkäkin asian kanssa.
Hän ei oo ollut murrosiässä vaikea nuori, mutta vaatimaton ja herkkä. Aikuisuuden kynnyksellä hänellä on ollut ongelmia esim lääkärille menon kanssa, koska hän usein pillahtaa siellä itkuun
Puhelimella hänen on vaikea hoitaa asioita ,hän mieluummin kommunikoi kasvotusten, mutta sen sijaan hän esim. laulaa isoillekkin yleisöille
Ja nykyään on vähän liiankin huolissaan maailman menosta (vaikka aihetta kyllä onkin ) taakoittaa itseään mutta ottaa myös vahvasti kantaa asioihin mm.somessa
Vähän varttuneemmalla iällä sain syliini toisen lapsen, josta tuli myös "erityisherkkä" .
Hän pelkäsi banaanikärpäsiä ja joulupukkia...alkoi ymmärtää ja stressata jo pienenä aivan liian vaikeita asioita...olin todella väsynyt hänen kanssaan. Mutta me rukoiltiin hänen omastakin pyynnöstään monet illat, kun aina yötä vasten nuo "möröt" alkoi hiipiä mieleen ja uskon että sain Jumalalta viisautta käsitellä tuota lasta.
Koska nyt hänestä on kasvanut jo teini-iästä aikuisuuteen pikkuhiljaa siirtyvä nainen.
Monesti hämmästyn hänen kypsiä ajatuksiaan ja viisautta nyt kun käy koulua, joka valmentaa häntä lasten pariin työskentelemään
Molemmat tytöt on uskossa. Nämä ovat lapsistani ne herkimmät ,vaikka mielestäni kaikilla lapsillani on taipumusta tuohon. Ja ihan niinkuin "kurja" sanoi, niin olen samaa mieltä siitä, että tuo voi olla sekä hyvä että huono asia, mutta uskon että oikealla kasvatuksella tuo erityisherkkyys voi olla hyväkin asia. Kasvatuksessa tarvitaan paneutumista siihen lapsen maailmaan ja Jumalan viisautta ja apua!