paa kirjoitti:Melkein hävettää myöntää, mutta mua huolettaa se, jos taivaassa ei olekaan mun lemmikkejä. Ja jos ne ei ole siellä, niin missä sitten ja onko niiden asiat hyvin.
Ollaankohan taivaassa tietoisia siitä, kuka ei sinne päässyt.
Pikaisesti vastaan muutamalla sanalla.
Tuohon eläin- ja lemmikkiasiaan en ota kantaa, syystä etten ole löytänyt siihen Raamatusta selkeää vastausta (en ole enemmälti etsinytkään vaikka olen tällainen eläinystävä, maatilalla varttunut hevosten, lehmien, sikojen, lampaiden, koirien ja kissojen kyljessä).
Mitä tulee tuohon jälkimmäiseen kysymykseesi niin Jumala tietää kaiken. Hän on ensimmäisten luona ja viimeisten luona yhä sama, yhtä aikaa. Se on ihmeellistä, mutta hänen nimensä onkin Ihmeellinen. Jumala siis tietää kohtalomme. Kysymyksellä tarkoitat kuitenkin meitä ihmisiä: tietävätkö taivaaseen päässeet ihmiset ketkä heidän omaisistaan tai muuten tutuistaan eivät sinne päässeet?
Raamattu opettaa, että niissä taivaissa ja maassa, jotka Herra luo tämän aikakauden jälkeen, ei ole tuskaa, kipua, sairautta, pimeyttä eikä murhetta. Kaikki entinen on mennyt. Kun lisäksi vakuutetaan ettei siellä "menneet enää mieleen astu" niin rohkenen ajatella, että taivaassa emme ole tietoisia heistä, jotka jäivät ulkopuolelle. Olipa asia noin tai jollakin toisella tapaa niin mikään tieto menneisyydestä ei enää riko perille päässeitten rauhaa eikä häiritse heidän palvelutyötään Jumalan edessä.
"Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä" Ilm. 22:3. Ihmeellinen Jumala.
Alussa hän katsoi kaikkea mitä sanansa voimalla oli tehnyt ja "katso, se oli sangen hyvää". Sitten tapahtui maata ja taivaita järisyttävä kaaos, mutta kaiken keskellä Jumala toteutti ennen aikojen alkua tekemänsä suunnitelman. Jotain muutosta paha toki sai aikaan, mutta aivan eri suuntaan kuin oli sen suunnitelma. Jumala oli alussa luonnut ihmisen kuvakseen ja "kirkkautensa kiitokseksi" mutta antaessaan ihmiskunnalle anteeksi Poikansa sijaisuhrin tähden, tuli jokaisesta meistä "hänen armonsa kirkkauden kiitos". Lopussa Jumala katsoo jälleen luomistyötänsä ja "katso, se on sangen hyvää". Kahta asiaa ei alussa ollut, ne tulivat ihmiskuntaan pahuutemme seurauksena ja ovat todellisuutta läpi ikuisuuksien: Jeesuksen haavojen arvet ja hänen armonsa kirkkauden ylistys.