Joonas kirjoitti:Kyllä minä luulisin että avioliitto on hyvä ja hieno asia ja se on Jumalan lahja ihmiselle. Toki kaikki eivät tätä lahjaa saa. Jokaisen on tyydyttävä osaansa. Minunkin on tyydyttävä osaani. En muuta voi. Jos en tyydy niin luultavadti tulen niin katkeraksi ettö menetän pelastuksen. Mutta onnekkaita olette te joille on avioliitto suotu. Kumpa Herra armahtaisi minuakin ja antaisi minullekin vaimon. Kumpa hän antaisi syntini anteeksi ja muuttaisi sydämeni uudeksi.
pehmytpusu777 kirjoitti:Pohdimme kerran tätä kysymystä erään uskosolevan kaverin kanssa jonka kanssa olemme ollet kavereita 3-luokkalaisesta asti. Päädyimme ajattelemaan Raamatun ja Jeesuksen sanaa "lastenkaltaisten on Taivasten Valtakunta" aloimme muistella kun olimme lapsia, kaikki oli niin hienoa, uutta ja jännää.. ja mikä parasta..ei ollut seksuaalinen himo kiusaamassa ja vääntämässä meitä seksin perään.. tytöt olivat siihen aikaan "HYIHYI" ja leikimme vain poikain porukassa, mutta kaikkea mielenkiintoista.. Oli piilosta,rönttöstä,pesistä,jalkkista..jne..
Joonas kirjoitti:Välillä tuntuu, että tässä elämässä on liikaa ongelmia. Vaikka on paljon hyviäkin asioitakin ja Jumala johdattanut monissa asioissa, mutta silti on jotaib ongelmia jotka tekee jokapäiväisestä elämästä hyvin ahdistavaa. Vaikka ihmisen keho olisi kaikin puolin terve ja vahva mutta siinä olisi ylsi vamma, niin se vaikuttaa koko kehoon, niin että keho ei ole terve. Sama se on elämässä. En ymmärrä miten te jaksatte elää tätä pimeää elämää. Oliko Paavali todella tosissaan kun hän sanoi "olkaa aina iloiset" vai oliko se ironiaaa?? En minä ainakaan kykene olemaan iloinen kun murheet kokoajan hiertää. Eikä auta sanoa että jätä murheesi Herralle, kun ne murheet kokoajan hiertää. Jos käveley pienillä ja hiertävillä kengillä rakot jalassa kymmeniä kilometrejä niin vaikea siinä on unohtaa että kenkä hiertää. Tämä on vain vertaus mutta ymmärrätte varmaan.
16.8.2016 kotisivullaan Jukka kirjoitti:
"Nyt eksyin pois varsinaisesta aiheesta, joka syntyi pohtiessani kärpäsiä ja kiviä. Ajattelin, että synti ihmiselämässä -pienikin- haittaa kulkemista kuin kivi kengässä ja lepäämistä kuin kärpänen makuuhuoneessa. Niitä ei muut näe, mutta siellä ne kuitenkin ovat. Eikä ne heti tee mahdottomaksi jatkaa elämän kulkua ”kuin mitään ongelmaa ei olisikaan”, mutta pitkässä juoksussa ne muodostuvat raskaaksikin taakaksi. Jos ylpeytemme ei suostu niitä tunnustamaan niin matkan tekeminen käy vaivalloiseksi ja voimme jäädä tyystin tiepuoleen."
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa