Elämän kadottaminen ja löytäminen

[Joonas]

Jeesus sanoi: &quot;Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen&quot; (mark 10:39). Miten te ymmärrätte nämä Jeesuksen sanat? Moni uskovainen todistaa siotä miten on tullut uskoon ja miten elämä on muuttunut ja on saanut sisällön elämään. Moni sanoo, että on pelastunut esim. huumeista ja nyt on vaimo ja lapsia ja elämä kunnos kun on tullut uskoon. Jos minä todistaisin rehellisesti niin en voi ihan samaa sanoa. Olen kyllä kiitollinen siitä, että olen uskossa ja Herra on antanut määränpääksi iankaikkisen elämän. Ja Herra johdattanut elämässä melko ihmeellisellä tavalla ja vastannut moniin rukouksiin. Kuitenkin ainainen kipu ja paino mikä ahdistaa elämää on se, ettei Herra ole antanut vaimoa<br>
&nbsp;Kirjoitin tästä toisessa aloituksessa... minä olen todellakin menettänyt elämäni Herran tähden ja menetän sen joka päivä. Jos en olisi uskossa voisin ottaa vaimon niinkuin tahtoisin. Mutta tiedän, että se olisi turhaa sillä kaikki ilman Herraa on turhaa. Olen siis menettänyt elämäni. Mutta en ymmärrä tuota Herran sanaa, että &quot;hän löytää sen&quot;. Minä en ole löytänyt elämää. Aamusta iltaan elämä on yhtä pimeyttä ja murhetta. Mutta pimeydessäkin Herra toki on valo. En ymmärrä miksi avioliitto on Herran silmissä niin väärin. Miten te ymmärrätte tämän elämän kadottamisen ja löytämisen?

[Jukka]

Jeesus sanoi: &quot;Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen&quot; (mark 10:39). Miten te ymmärrätte nämä Jeesuksen sanat? Moni uskovainen todistaa siotä miten on tullut uskoon ja miten elämä on muuttunut ja on saanut sisällön elämään. Moni sanoo, että on pelastunut esim. huumeista ja nyt on vaimo ja lapsia ja elämä kunnos kun on tullut uskoon. Jos minä todistaisin rehellisesti niin en voi ihan samaa sanoa. Olen kyllä kiitollinen siitä, että olen uskossa ja Herra on antanut määränpääksi iankaikkisen elämän. Ja Herra johdattanut elämässä melko ihmeellisellä tavalla ja vastannut moniin rukouksiin. Kuitenkin ainainen kipu ja paino mikä ahdistaa elämää on se, ettei Herra ole antanut vaimoa<br>
&nbsp;Kirjoitin tästä toisessa aloituksessa... minä olen todellakin menettänyt elämäni Herran tähden ja menetän sen joka päivä. Jos en olisi uskossa voisin ottaa vaimon niinkuin tahtoisin. Mutta tiedän, että se olisi turhaa sillä kaikki ilman Herraa on turhaa. Olen siis menettänyt elämäni. Mutta en ymmärrä tuota Herran sanaa, että &quot;hän löytää sen&quot;. Minä en ole löytänyt elämää. Aamusta iltaan elämä on yhtä pimeyttä ja murhetta. Mutta pimeydessäkin Herra toki on valo. En ymmärrä miksi avioliitto on Herran silmissä niin väärin. Miten te ymmärrätte tämän elämän kadottamisen ja löytämisen?

Joonas, veljeni Kristuksessa*) Minusta näyttää, että olet näissä hengellisissä pitkän matkaa minua edellä (ja ehkä joitakuita muitakin), kun olet alkanut käsittelemään tuota elämän kadottamisen ja löytämisen kysymystä. Tässä ajassa se on uudestisyntymisen jälkeen -ei ohella- suurin hengellinen asia. Jos vastauksia tipahtelee harvassa niin ymmärrät ehkä, että monet uskovaisetkin ovat tässä eksyksissä. En minäkään osaa kysymyksiisi vastata. Osaisin kyllä lainata aiheeseen liittyviä raamatunlauseita Mooseksen kirjoista Ilmestyskirjaan, mutta on yksi asia tuntea Raamatun tekstejä ja kokonaan toinen asia on tuntea Hänet, joista tekstit kertovat.

Ehkä joku veli tai sisar rohkaistuu vastaamaan. Luulen kyllä, että se on perin haastavaa, mutta toisaalla uskon, että jotkut elävät tuota Jeesuksen sanaa todeksi. Minäkin tahtoisin elää. Ihan oikeasti tahtoisin.

Muistuu mieleeni kokous, jossa seurakuntalaiset saivat ehdottaa alkulaulua. Joku siunauksia kokenut ehdotti innoissaan laulua: "Vapaana on synnistä ja maasta, kansa tää mi taivaltaa". Väkevät ovat sen laulun sanat. Kokouksen vetäjä mietti hetken ja sanoi sitten: "Laulamme tuon laulun. Se, ken on kokenut laulun sanat todeksi omassa elämässään (siis: vapaana on synnistä ja maasta) voi aloittaa veisuun." Kukaan ei aloittanut, eli laulua ei siis laulettu.

- - - - - - -

*) rakastan tuota inessiiviä -ssa, -ssä vaikka sitä ei yksi yhteen kreikan kielestä suomen kielelle olekaan. Koine kreikassa prepositio εν - en vastaa lähinnä inessiiviämme.

[Joonas]

Kiitos vastauksesta! Mutta en minä kyllä usko, että ketään olen edellä vaan päin vastoin kaukana perässä laahustan. No joo eihän tuo elämäm kadottaminen ihan helppo aihe ole. Eikä mukavakaan. On helppo sanoa, että "rakastan vain Herraa ja kaikki muu on turhaa". Tai "rakastan Herraa koko sydämestäni". Jos rakastaa Herraa koko sydämestään niin ei sinne sydämeen silloin mahdu muuta mitä rakastaa. Toki jokaista lähimmäistä tulee rakastaa kuten itseään. Mutta minusta tuntuu melkein kauhealta ajatus että pitäisi rakastaa vain Herraa eikä mitään tästä maailmasta. Kuulostaa liian askeettiselta. Olen kyllä nuorempana pyrkinytkin elämään hyvim askeettista elämää vain rukouksessa ja paastossa. Tämän tapaiset jakeet olivat minulla vahvimpina aina mielessä: "joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni löytää sen". Silloin tahdoin todellakin elää elämäni vain Herralle. Mutta silloin uskoin, että Herra antaa minulle vaimon. En ajatellut, että jäisin ilman ja joutuisin niin menettämään elämäni. Ja koin Herran selväsi puhuvankin minulle tästä asiasta ja monella tavalla ja useasti. Koin hänen sanovat, että hän antaa minulle vaimon, mutta minun ei tule sitä etsiä itse. Luotin tähän sanaan minkä koin sydämessäni. Mutta nyt nuoruus on mennyt ohi enkö saanutkaan aitä minkä uskoin Herram minulle luvanneen. Myös hengellisyyteni on lähes täysin mennyt enkä osaa kuulla enää Herran ääntä.

Ei varmasti näihin kukaan muu osaa vastata kuin Herra itse. Mutta en minä pysty häntä rakastamaan koko sydämestäni vaan tahtoisin vaimon myös. Rakastan kyllä Herraa mutta edelleen tahdon jotain tästä maailmasta eli vaimon. Kunningas Salomolla oli kaikkea mitä maan päällä voi olla. Vaimojakin hänellä oli satoja. Silti hän lopulta sanoi että kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Ei mikään muu toki anna tyydytystä kuin Herra. Mutta minä uskon Herraan mutta en ole elämässäni lainkaan tyytyväinen. Suoraan sanottuna ei minulla edes ole ainakaan enää kovinkaan läheistä suhdetta Herraan. Olen yrittänyt virittää rukouselämää mutta ei se oikeen onnistu. Luen raamattua ja rukoilen joka aamu jonkun verran. Mutta tuntuu, että olen hyvin kaukana Herrasta. Syntiinkin lankean aina silloin tällöin.

Olen kyllä monesti elämässäni kokenut että kun olen jättänyt jonkun asian elämästäni niin Herra on antanut parempaa sisältöä. Mutta tässä yhdessä asiassa en ole saanut vastausta. Joskus jopa mietin, että mitä jos Raamatti ei olekaan Jumalan sana. Mitä jos tämän kuuluistan toisen uskonnon edustajat ovatkik oikeassa. Mutta sitten kun vertaan heidän pyhää kirjaansa Kristuksen sanoihin, niin Kristuksen sanat ovat kirkkainta valoa. Ne ovat valoa, mutta en ymmärrä miksi ne eivät tahdo toteuta kohdallani. Herra sanoi, että jokaiselle anovalle annetaan. Ja Herra ei viivyttele. Ja psalmeissa sanotaan, että Herra ei kiellä hyvää niiltä jotka nuhteettomasti vaeltavat...no en minä toki nuhteeton olekaan mutta turvaan Kristuksen nuhteettomuuteen. Monet kristityt kärsivät niin paljon euroopan ulkopuolella, että sekin laittaa masentamaan. Monilla on sama ongelma kuin minulla että ei ole vaimoa, kun yksin kertaisesti kristittyjä puolisoehdokkaita ei ole. No onhan se niin että monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä Jumalan valtakuntaan mutta toivoisin että Herra voisi antaa elämään sisällön ja antaa hyvän vaimon, vaikka se onkin jo melkein mahdotonta inhimillisesti.

[Peace In Rest]

Raamatun alkukielessä on kolme eri sanaa jotka on kaikki käännetty "elämä". Näiden sanojen merkitysten eroihin petehtyminen avaa esimerkiksi tätä otsikon aihetta. Siinä Jeesus käytti nimittäin samassa lauseessa kahta eri sanaa, jotka kummatkin on käännetty elämäksi.

Lyhyesti tiivistäen, Jeesus sanoo että joka kadottaa sen elämän joka on maallista, katoavaista, sisältäen ajalliset tarpeet ja himot ja halut, Hänen tähtensä, löytää elämän joka on taivaallista, antoisampaa ja autuaammaksi tekevämpää. Tutki Jeesuksen käyttämiä sanoja niin tämä asia voi avautua vielä paljon syvemmin.

Jos ja kun Jeesus kerran on sanonut, että meidän tulee luopua koko maallisesta elämästä, niin ei Häntä oikein voi seurata jos kuvittelee Hänen täyttävän nuo maalliset elämän halut. Tai ehkä jotenkin voi, mutta se on varmasti aika tuskaista ja ristiriitaisuuden täyttämää touhua. Eikä silloin ainakaan voi odottaa pääsevänsä maistamaan sitä elämää jota Jeesus seuraajillensa lupasi. Se on sitä vettä jota juodessaan ei enää janoa. Sen jälkeen tämän maailman kullat tai parhaimmatkaan vaimot ei ole enää yhtään mitään. Toki saamme edelleen myös iloita ajallisista asioista, mutta ilo niistä ei ole enää samanlaista kuin ennen Jeesuksen antaman elämän maistamista. Ennen yrittää täyttää ajallisilla asioilla koko sielunsa elämän tarpeet, mutta jälkeen täyttymys tulee muualta ja parhaimmatkin ajalliset ilot ovat vain pientä ekstraa. Mutta niistä pitää täysin luopua, että voi maistaa Jeesus-elämää.

[Aamu-Usva]

Jukan mainitsema laulu on ihana:

Vapaana on synnistä ja maasta
Joukko tää, mi taivaltaa
Tietä uutta kotiin kulkeissansa.
Riemuiten he laulaa saa:

kerto:
Vapaana on Herran kansa,
Mainen kahle paina ei.
Pois on tuska, kuolon ansa.
Jeesus meidät voittoon vei.

2.Vapaana on synnistä ja maasta,
Ristin kautt' jos kulkee tie.
Tieto, oppi, lahjat eivät auta.
Voittoon veren tie vain vie.

3.Vapaana mä synnistä ja maasta,
Katson rantaan kaukaiseen.
- Onneen, siihen toivon lakkaamatta:
Ikilepoon taivaiseen.

4.Vapaaksi jos synnistä ja maasta
Tahdot, toivot, ystävän,
Ristille vie velkas, synnin saasta!
Lahjaks saat sä elämän.

5.Vapaana ain synnistä ja maasta
Kerran soipi iäinen
Kiitoslaulu autuaitten maassa
Kajahdellen riemuiten.

Minusta laulun lopullinen vapaus viittaa ikilepoon taivaiseen. Silloin vasta kuolonkin ansa on poissa. Pitkästä aikaa kuulin tämän laulun. Pitääkin linkittää se tuonne hengellisen musiikin osioon.

[Joonas]

Kyllähän se noin on kuin sanoitte. Mutta kuitenkin lähes kaikilla uskovilla on puolisonsa. Niinhän teilläkin on. Minulla on vain Jeesus mutta silti koen että elämästä puuttuu jotain ilman vaimoa. Miksi Jumala edes loi vaimon jos ei halua miehen yhtyvän häneen? Eikö olisi ollut parempi että olisi luonut vain miehen jos kerran avioliitto on hänen tahtonsa vastainen asia. Minusta tuntuu että minä en ole ihminen vaan koira. Tai koiratkin ovat varmaan paremmassa asemassa niilläkin kun on monilla kumppaninsa.

[Tirlittan]

Höpö höpö nyt. Et sinä ole huonompi kuin koira eikä se avioliitto ole varmasti Jumalan mielestä väärin.

[Joonas]

Enkä minä ainakaan tunne yhtäkään uskovaa joka olisi hylännyt ajalliset tarpeensa ja halunsa. Päinvastoin pastoritkin ovat lähes kaikki naimisissa. Eikä Raamattu oikeastaan edes opeta että pitäisi kieltää kaikki halut ja tarpeet. Päin vastoin sanotaan, että Jumala on luonut kaiken hyväksi jotta uskovat niistä nauttisivat. Tämä sisältää ruuat ja avioliiton. Ei avioliitto ole Raamatun mukaan jokin paha asia josta pitäisi kieltäytyä. Sitä paitsi on aika ristiriitaista jos naimisissa olevat uskovat sanovat naimattomalle että tämän pitäisi kieltää halunsa..eikö se ole melko ulkokultaista kun itse elää avioliitossa?

Joo ja Tirlittan en minäkään usko että se on väärin. No en kai olekkaan huonompi kuin koirat. Musta minö näeän joka päivä eläintenkin olevan toistensa kanssa - ihmisistä puhumattakaan. Nuoret seurustelevat ja menevät naimisiin vaikka eivätcedes usko Jeesukseen. On outoa, että uskosta osattomat saavat kaikkea hyvää mitä Jumala on luonut, mutta uskova ei saa. Varmasti jos Jumala vain haluaisi niin voisi tänään vaikka heti antaa minullekin vaimon. Mutta entä uskonkin väärään Jumalaan? No en kuitenkaan asian uskoisi näin olevan.

[Peace In Rest]

Ei kysymys ole maallisten tarpeiden hylkäämisestä, siis niin että tietoisesti ja päättäväisesti erottaudutaan niistä. Kysymys on siitä, että jättää täysin päätäntävallan Jumalalle, mitä meidän elämään kuuluu. Joidenkin elämään on kuulunut lähinnä inhimillistä kärsimystä, ja silti he ovat olleet onnellisia koska ovat jättäneet elämänsä (kreikan kielessä bios ja psyche) Herralle ja löytäneet sen elämän (kreikan kielessä zoe) jonka Jeesus lupasi.

[Joonas]

Se on totta, että on monia jotka ovat lähes koko elämänsä lähinnä kärsineet Herran tähden. Vanhassa Liitossa esim. Jeremia. Mutta Jeremian kirjaa lukiessa näkee, ettei hänkään tyytyväinen ollut elämäänsä vaan kirosi sen päivän kun hän syntyi. Paavali myös koki paljon kärsimyksiä elämässään. Hän sanoi että on menettänyt kaiken voittaakseen Kristuksen. Mutta hän oli suuri Jumalan apostoli. Ja hänellä oli paljon lahjoja ja Jumala pystyi käyttämään häntä voimakkaasti. Hän oli voimakas ja vaikutusvaltainen persoona jo ennen kuin tuli uskoon. Minä en ole suuri apostoli. Eikä minulla ole erityisiä lahjoja. Eikä minulla ole vahvaa ja vaikutusvaltaista persoonaa niin että Jumala voisi minua käyttää. En ole ikinö historiassa kuullut että Jumala käyttäisi ketään heikkoa ihmistä. Kaikki he ovat luomännostaan vahvoja ja vaikutusvaltaisisa joita Jumala on käyttänyt. Minä turhaan elän kärsimyksessä. Olisi parempi vain elää normaalia aviollista elämää kun tästä aviottomuudesta ei ole kuin haittaa. Ihmisetkin luulevat että harrastan prostituoituja kun en ole vieläkään naimisissa. En minä kyllä prostituoituja harrasta mutta silloin tällöin lankean katselemaan haureutta.