paa kirjoitti:Miksi olet lääkkeitä vastaan? En minäkään niitä mielelläni syö, mutta olen saanut niistä niin valtavan avun, että olisi ollut 'hullua' jättää syömättä. Menenhän mä silloinkin lääkäriin ja pyydän hoitoa ja kipulääkkeitä, jos multa katkeaa käsi.
Lyhyesti: mulla ollut 15 vuotta keskivaikea masennus + ahdistuneisuushäiriö + pelkotilat + sos.tilanteiden pelko + paniikkihäiriö yms., oon ollut sairaalassa psyk.osastolla, pitkiä aikoja sairaslomalla ja monesti joutunut irtisanoa työpaikkani, koska ahdistus on tehnyt mahdottomaksi työssä käynnin. Edellisen kerran masennus+ahdistus äityi akuutiksi viime kesänä, josta tässä sitten pikkuhiljaa on taas hinauduttu parempaan kuntoon.
Lääkkeiden tarkoitus on nostaa sut sieltä pahimmasta jamasta kohtuulliseen kuntoon, mutta ei niiden tarkoituskaan ole ketään parantaa. Eikä niitä missään nimessä ole tarkoitus syödä loppuikä. Mulla on nyt hyvin pieni lääkitys, mistä olen iloinen ja elättelen toivoa, että joskus saan jättää kaikki pois. Mutta en pidä tässä kiirettä, oon ollut niin pohjalla, että jos sieltä pois pysymisen hinta on lääkitys, niin sitten syön niitä.
Joskus itselle sopivan lääkkeen etsimiseen menee kauan aikaa. Mulla kokeiltiin liki kymmentä lääkettä, ennenkö löytyi sellainen, joka auttaa ja jossa ei ole sivuoireita. Jossain määrin SSRI-lääkkeistä on minusta maalailtu aivan liian ankea kuva.
Siksi olen vastaan kun olen joutunut syömään ssrri ja esim.psyyke lääkkeitä vuosien 1998-2013 aikana.Niistä tuli kaikenlaista haittaa.Sydämmen,vatsan,"miehisyyden" ongelmia.Myös lihominen ja liika syöminen kehittyi salakavalasti.Aloitin rankan liikunnan sen jälkeen.Mutta ei se ole minua parantanut.Olen varma että nuo lääkkeet jättävät aivoihin/kehoon jotain semmoista että olet riippuvainen niistä lopun iän.minulla on myös sairaala jaksoja ollut.Erinlaisia terapia muotoja .Seuraavaksi kokeillaan kristillistä terapiaa.
Lääkkeenä käytän vitamiineja,kasviksia,kofeiniiton kahvi yms.Uskon vielä että Herra soisi minulle tiedon jota etsin itsessäni että mistä vaivani johtuu.