Ahdistus

[vaisuliini]

*
No olin yhtenä iltana rukouskokouksessa niin he rukoilivat iho-ongelmani puolesta perehtymättä mitään henkiseen ahdistukseen. He rukoilivat että minä paranisin iho-ongelmastani. Se ei kuitenkin riitä koska henkinen ahdistus jää saamatta mitään apua ja iho-ongelmat tulevat siitä henkisestä ahdistuksesta. Samalla tavalla ihotautilääkäri tutki pinnallisesti ja kirjoitti valohoitoa. Se ei auta henkiseen ahdistukseen. Mutta Jumala tietää minun ahdistukseni.

Mitä ahdistukseen tulee; Raamattu puhuu että Jumala lohduttaa masentuneita ja toimii ahdistuneiden uskovien välityksellä lohduttaakseen ahdistunutta uskovaa. Missä ovat ne ahdistuneet uskovat joilta voisi saada lohdutusta? Paitsi ne uskovat jotka eivät ole vielä kokeneet mitään henkistä ahdistusta, lohduttavat ja se kolauttaa pahasti koska he eivät ymmärrä mitään. Se on yleistä uskovien keskuudessa. En tarvitse siitä mitään paitsi Jumalan lohdutusta sillä Hän tietää minun ahdistukseni ja antaa oikeaa lohdutusta ahdistuneen uskovan välityksellä.

2Kor. 1:4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

[Peace In Rest]

Vaisuliini menikö viestisi väärään keskusteluun? Oliko tarkoitus kirjoittaa ahdistus-otsikon alle?

Kyllä se varmasti usein niin on että omakohtainen kokemus auttaa paremmin ymmärtämään toisia. Mutta kokemuksesta voi tulla myös itsensä pönkittämisen väline jonka kautta ajatellaan että muut eivät tajua ja pysty yhtä hyvin kuin itse jolla on omakohtaista kokemusta.

Kuitenkin on niin että Jumalan armo ja voima antaa meille kykyjä, tulee se sitten kokemuksen kautta tai ilman. Jos Luoja tahtoo jotakuta siunata ja käyttää, Hän voi antaa kyvyt ihan ilman omakohtaisia kokemuksiakin. Ei tule mielestäni liikaa katsoa siihen onko jollain kokemusta (tai jotain muuta joka tekee ihmisten silmissä päteväksi), vaan mitä Jumala on antanut toiselle.

Ymmärsin kyllä pointtisi. On ihmeellistä, että ahdistuksemmekin voi kääntyä siunaukseksi ja saada aikaan monille hyvää. Ei varsinainen ahdistus, vaan apu ja lohdutus jota sen myötä saamme.

[Aamu-Usva]

Peace in Rest

[vaisuliini]

*
Ei, en sitä tarkoita. Tarkoitan että nostin esille minun havaitsemani juttu. Ja olen ihmeissäni ettei ahdistuneet uskovat näy seurakunnan keskuudessa kun heitä tarvitaan sillä Jumala toimii heidän välityksellä sillä lohdutuksella. En tullut hakemaan mielipiteenne vaan että nostin esille havaitsemani juttu.

[Aamu-Usva]

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/pimeassa-yossa#.WeBosIABzRN.whatsapp

[Aamu-Usva]

Sain linkin tuohon "Pimeässä yössä" -artikkeliin eilen hengellisesti hyvin haavoittuneelta uskon sisarelta. Hän sanoi, että luterilaisuudessa on se hyvä, että siellä saa epäillä. Hänen kokemuksensa mukaan herätysliikkeissä epäilyn ilmaiseminen johtaa hänen sanoin "voodoo-rukoussessioon", jonka jälkeen kaikki on mukamas taas hyvin. Onko näin? Vaiennetaanko epäilyt ilman kunnon keskustelua?

Keskustelin hänen kanssaan aiheesta vielä illalla tarkemmin ja hän sanoi, että häntä myös ahdistaa, kun jotkut sanovat seurakunnassa rukoilevansa hänen puolestaan. Hänen mielestään niin ei saa tehdä ellei hän itse pyydä. Olen muidenkin haavoittuneiden uskovien kuullut sanovan tätä samaa.

[Aamu-Usva]

Minua hämmentää tämä rukouksen ahdistavuus, koska olen itse aina pitänyt kaikkea esirukousta hyvänä asiana, jossa ei ainakaan voi olla mitään pahaa.

Tämä sisar myös sanoi, että uskonasiat saavat hänessä aikaan ahdistusta tällä hetkellä Enkä voi pyytää teitä rukoilemaan hänen puolestaan, koska hän ei sitä halua. Mietin vain, miten voisin olla avuksi.

[Tirlittan]

Minä joskus nuorempana pelkäsin sitä toisten rukousta syystä, että rukoilevat tyhmiä
ja pelkäsin että Jumala vastaa niille ja vääntää minusta väkisin jotakin ja satuttaa lisää.
Enää en pelkää, koska tiedän, että Jumala ei tee
ihmisten mukaan, vaan toimii minun parhaaksi omalla tavallaan. Ei satuta haavoittunutta vaan hoitaa hellästi.

Ymmärtämättömät ihmiset voivat lisätä ahdistuneen taakkaa.
En ihmettele, jos vapaista suunnista löytyy tuommoista.

En tiedä, miten voi olla avuksi, ehkä vain olemalla läsnä ja tuputtamatta mitään.
Kuunnella ja kantaa niin toisen taakkaa.

[Jansku]

Tervehdys.

Taistelen joka päivä psyykeen ongelmien kanssa.

Olen välillä jopa vakavasti "masennuksessa"+paniikkihäiriöt ja muu ahdistus.

Löysin tälläisen artikkelin https://keskustelu.anna.fi/threads/mase ... a.1821077/.

Osaako joku sanoa onko tuo mahdollista.En uskalla lähteä kokeilmaan ihan noin vain.

Lähinnä ongelma on se että masennuksen hoitoon minulle tarjotaan psyyke lääkkeittä.OLEN VASTAAN!

Toinen hoitomuoto mindfulness hoidot.OLEN VASTAAN SITÄKIN.Kaikki tietää syyn sille.

Mutta kun ei oikein jaksa kohta enää.

Siunausta Kaikille.

Janne

[paa]

Miksi olet lääkkeitä vastaan? En minäkään niitä mielelläni syö, mutta olen saanut niistä niin valtavan avun, että olisi ollut 'hullua' jättää syömättä. Menenhän mä silloinkin lääkäriin ja pyydän hoitoa ja kipulääkkeitä, jos multa katkeaa käsi.

Lyhyesti: mulla ollut 15 vuotta keskivaikea masennus + ahdistuneisuushäiriö + pelkotilat + sos.tilanteiden pelko + paniikkihäiriö yms., oon ollut sairaalassa psyk.osastolla, pitkiä aikoja sairaslomalla ja monesti joutunut irtisanoa työpaikkani, koska ahdistus on tehnyt mahdottomaksi työssä käynnin. Edellisen kerran masennus+ahdistus äityi akuutiksi viime kesänä, josta tässä sitten pikkuhiljaa on taas hinauduttu parempaan kuntoon.

Lääkkeiden tarkoitus on nostaa sut sieltä pahimmasta jamasta kohtuulliseen kuntoon, mutta ei niiden tarkoituskaan ole ketään parantaa. Eikä niitä missään nimessä ole tarkoitus syödä loppuikä. Mulla on nyt hyvin pieni lääkitys, mistä olen iloinen ja elättelen toivoa, että joskus saan jättää kaikki pois. Mutta en pidä tässä kiirettä, oon ollut niin pohjalla, että jos sieltä pois pysymisen hinta on lääkitys, niin sitten syön niitä.

Joskus itselle sopivan lääkkeen etsimiseen menee kauan aikaa. Mulla kokeiltiin liki kymmentä lääkettä, ennenkö löytyi sellainen, joka auttaa ja jossa ei ole sivuoireita. Jossain määrin SSRI-lääkkeistä on minusta maalailtu aivan liian ankea kuva.