Kysymys avioliitosta

[Joonas]

Olen naimaton mies ja tahtoisin kysyä jotakin niiltä, jotka ovat naituja ja elävät avioliitossa. Kysymys heräsi joidenkin ihmisten kommenteista, kun keskustelimme toisesta aiheesta. Eli kysymykseni on: oletteko onnellisia aviotiitosta ja vastaako se millään tavalla sitä, mitä olitte odottaneet? Mitä hyvää ja mitä huonoa?

[systeri]

Elän niin onnellista elämää kuin uskosta osattoman kanssa on mahdollista ...siis onnellista, mutta ei aivan täydellistä
Mutta oon iloinnu eräästä nuoremmasta avioparista, jotka ovat molemmat uskossa.Ja varsinkin siitä kasvusta, kun molemmilla on halu etsiä ja kunnioittaa Jumalan Sanaa ja tahtoa avioliitossaan, rukouksin .Ei heillä siitä huolimatta että ovat uskossa ,oo aina niin hyvin mennyt, mutta kun heillä on tahto tutkia tekemisiään ja keskustella, niin se saa aikaan todella paljon hyvää siinä suhteessa

[vaisuliini]

*
No voin kans vastata. Elän avioliitossa. Mieheni joka ei ole uskossa, on minun rukousvastaukseni. Kun olin pieni niin Jumala ilmestyi minulle ja siten tulin uskoon. Siten aloin ajatella tulevaisuuttani ja jätin anomuksen Herralle. Se oli ainut yksi rukouspyyntö. Siten unohdin kokonaan tämän pyynnön mutten tiennyt että Jumala ei koskaan unohtanut tätä pyyntöä ja Hän otti vaarin siitä pyynnöstäni.

Kun täytin 18v ja tapasin miesporukkaa. Jokin musta hahmo pisti silmiini ja näin että heissä oli se musta hahmo mutta jokin häiritsi silmiäni kun näin tulevassa miehessä valkoisen kirkkauden.

Kuuntelin heidän keskusteluaan ja aihe oli valehteleminen. He keskustelivat tulevan miehen kanssa siitä että kun tulee sellainen tilanne niin kannattaa valehdella puolustaen itseään. Mutta se tuleva mies vastasi suoraan heille että vastaa mieluummin rehellisesti eikä pelkää totuutta. Siten sanoin Jumalalle että haluan tämän miehen. En tiennyt että kirkkaus oli Jumalalta merkiksi että se on se tuleva mies. En vain tajunnut että Jumala vastasi minulle kirkkauden kautta ja se oli minun rukousvastauksekseni.

Kun olemme aviossa niin Pyhä Henki toi mieleeni selkeän kuvan ja näin kuvan jossa olin pieni lapsi ja siinä kuvassa minä esitin muutamat ehdot millaisen miehen minä tahdon. Mieleeni palautui selkeästi ne kaikki minun esittämät ehdot. Ne kaikki löytyi aviomiehestäni millainen hän on. Samoin se etunimi niistä ehtoista kun toivoin että sen tulevan miehen nimi muistuttaa lähes minun nimeni.

Otin paperin ja kynän kiiruusti ja kirjoitin paperiin mieheni nimen ja sen alle minun nimeni. Viivoitin mieheni nimen ensimmäisen alkukirjaimen minun nimeeni ja jatkoin viivoittamisen ja lopultakin katsoin ihmetellen että miehen ja minun nimi muistuttaa lähes toisiaan. Tulin kananlihalle ja mietin ihmetellen että Jumala otti vaarin siitä ainoasta yhdestä pyynnöstäni jonka pienenä jätin Herralle ihan kerran.

Olenko onnellinen avioliitossa?
Minun avioliitto ei varmaan tule onnelliseksi ilman Jumalaa. Hän yksin tekee onnelliseksi.

Vastaako se millään tavalla sitä, mitä olin odottanut?
Joskus meni yli odotuksen mutta en yleensä odota mitään mieheltäni. Hyväksyn täysin häntä sellaisena. Hän on minun kaikkeni. Yhden jutun olen kyllä odottanut mutta siten tajusin tehneeni väärin häntä kohtaan ja luovutin sen pois.

Mitä hyvää?
Mieheni on niitä ihmisiä jotka eivät jätä ihmistä pulaan. Olen nähnyt monta kertaa miten mieheni auttoi pulaan joutuneita ihmisiä enkä tiennyt että miehessä on se puoli ja minä taas jaksoin ihastua salassa häneen. Olen vielä ihastunut ja rakastan edelleen häntä.

Mitä huonoa?
Minä en ole niin täydellinen nähdessäni mieheeni. Olen se huono ihminen mutta mies sanoi että kelpaan hyvin hänelle sellaisena kuin olen.

Lisään vielä yhden jutun. Meidän avioliitto ei ole sellainen niinkuin kulissi. Meillä ei ole mitään ehdoja joilla tulisi toimia ja elää avioliiton eteen. En ole tietoinen muiden pariskunnan avioliiton ehtoista mitä muut pariskunnat ovat säätänyt avioliiton eteen. Mutta olen vähän kuullut avioliiton ehtoista joita meillä ei ole.

Saa muistaa miestäni rukouksin että tulee uskoon ja on lähiyhteydessä Raamatun ilmoittaman Jeesuksen kanssa. Kiitos etukäteen!

[MrKerimäki]

Ehkäpä juuri raamatun tekstikin tarkoittaa jonkunlaista vapautta tuossa uskosta osattoman kanssa elämisestä.Jos uskosta osaton puoli on viisas ja järkevä ja kunnioittava niin kyllähän se liitto voi toimia ,mutta luulen ,että niitä on sellaisia ,jossa liitto on kädenvääntöä yms muuta negatiivista ja juuri koskee uskon pilkkamista liitossa osattoman puolelta .Silloin uskovana voi olla hyvinkin hankalassa tilanteessa.

Yleisesti ajattelen ,että vaikka raamatun kaikki kohdat lukee niin Jumalan ilmoitus ja sidos ja Pyhyys on paljon enemmän kuin mitä aakkosilla osataan ilmaista raamatussa.
Avioliitto Jumalan edessä vannottuna on jotain todella mega suurta ,mutta nykysukupolvi on tehnyt siitä kuraa sikalaan.Täyttä pilkkaa.

[Aamu-Usva]

Minäkin olen naimisissa.
Olemme molemmat uskossa. Meillä on ollut vaikeita vuosia joskus, joita en toivoisi kenellekään koskaan. Menimme hyvin nopeasti tutustuttuamme naimisiin ja aloitimme yhteisen elämän oikeastaan aika heppoisista lähtökohdista. Ei ole ollut ollenkaan sellaista mitä joskus avioliitolta odotin. Ajattelin, että olisi ihanaa löytää se oikea ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti, mutta sellaista ei ihan olekaan ollut
Avioliitossa omat ja toisen ihmisen huonot puolet tulevat esiin helpommin kuin yksin eläen. Yksin elävä voi kuvitella olevansa melko hyvä ihminen, mutta sitten vasta avioliitossa alkaa nähdä itsensä suhteessa toiseen ihmiseen eikä se aina ole kaunista katseltavaa. Mielestäni ehjistä perheistä tulevat ihmiset pääsevät helpommalla kuin ne joilla ei omasta lapsuudestaan ole mallia hyvästä ja normaalista parisuhteesta ja perheestä. Minulla ja miehelläni ei kummallakaan ole ehjää lapsuuden perhettä.
Välillä meillä on nykyään 14 yhteisen vuoden jälkeen ihanaakin, mutta välillä ahdistaa ja ajattelen, että voisi olla jotain parempaa. Alku uuden ihmisen kanssa on helppoa, mutta pitkään yhdessä olleiden on pitänyt antaa paljon toisilleen anteeksi. Jos anteeksi antaminen ei ole todellista, niin suhde voi muuttua hirveäksi vankilaksi.

[Joonas]

Aamu-usva, en tiedä pääsevätkö helpommalla, mutta on heillä toki vakaampi perhemalli. Mutta elämän helppous tai vaikeus koostuu niin monista asioista, että ei voi sentäs ihan tuollaista johtopäätöstä vetää. Varmasti avioliitossa paljastuu itsestään sellaisia puolia, joita ei muuten paljastu. Mutta minesti unohtuu, että pitkällisessä naimattomuuudessa myös paljastuu sellaisia puolia joita ei avioliitossa paljastu. Joku ihminen voi esim ajatella olevansa kovin pyhä ja vahva uskova jos kykenee elämään muutamia vuosia aviottomana ilman haureutta. Mutta jos naimattomuus venyy vuosikausiin niin voikin olla, että alkaa pyhempikik lankeilla. Ei toki kaikki.

[vaisuliini]

*
Ai Mr Kerimäen kirjoitusta luettuani huomasin unohtaneeni yhden jutun minkä olisi pitänyt laittaa kans. Niin minäkin vielä jaksan ihmetellä että Jumala antoi hänet miehekseni joka ei ole uskossa. Se on Raamatun vastenkohtaista mutta oli yksi päivä jolloin mieheni saarnasi evankeliumia kun silloin paikalla oli ihmisiä ja tunsin miten Jumalan läsnä laskeutui ja sana tuli mieleeni että Jumalan valtakunta on lähellä. Mietin käyttikö Jumala miestäni saarnaamaan. Tähän en osaa sanoa mitään.

Mutta yhden tiedän että Jumala käytti miestäni sinä yhtenä iltana. Kun sinä iltana oli selittämätön juttu johon en vielä osaa sanoa mitään ja se on aika outo juttu minulle. Äkillinen pelko sai minut pauloihinsa ja olin peloissani.

Rukoilin apua ja tunsin miten Pyhä Henki laskeutui hellästi ja tunsin myös miten Hän meni mieheeni ja mieheni nousi eri lailla ja oudolla tavalla ja hymy naamassa ja silmät oli eri lailla. Vähän hassun näköinen oli niin hän tuli silittämään minua ikäänkuin lohduttaa minua. Kysyin häneltä kuinka hän tiesi että olen peloissani. Hän meni takaisin täsmälleen samaan asentoon. Olin ihmeissäni ja siten aamulla kysyin häneltä eikä hän siitä tiennyt mitään. Siten muistin että kun sinä iltana tunsin miten Pyhä Henki meni häneen ja tajusin että Pyhä Henki lohdutti minua hänen kauttaan. Tajusin miksi mieheni oli erinäköinen.

Samoin mieheni kehotti muutamia miesuskovia pysymään uskossa. Hyvänen aika!!! Miksei hän itse kehota itseään tulemaan uskoon? Oli ristiriitaista nähdä sitä että hän kehotti heitä pysymään uskossa. Niin hänet Jumala antoi miehekseni. Mutta olisi paljon helpompi että hän olisi jo uskossa ajatellen tuon Jeesuksen päivän lähestyvän ja se minua ahdistaa.

Olisin kiitollinen että häntä muistetaisiin rukouksin.

[MrKerimäki]

Joskus uskoon tulo voi viedä aikaa ja etenkin niiltä pässinpäiltä ja tervaskannoilta jos näin epähienosti voi sanoa .
Itsekkin olen nähnyt puolisoni ex-kohdalla tuon Pyhän Hengen saapumisen ja ihmisen kasvoilta ja kehosta sen ,että ihminen oli kuin "taivaallisissa,mutta valitettavasti se siemen ei jäänyt sitten elämään .Olisi ollut todella hienoa kun olisi niin käynyt ,mutta ei pidä koskaan kenenkään heittää kirvestä kaivoon sillä joskus aika ja se ilmapiiri ,jonka luomme myös kotona voi kaiken muuttaa kun annamme myös aikaa.Pakolla ja väkisin se ei onnistu ,mutta Jumala voi kun ihminen ei voi.