Hyvien naurujen lisäksi tahdon kuitenkin myös painottaa, että kyseessä on tärkeä ja vakava asia. Itseäni ainakin ahdistaa suunnattomasti, jos joku muistelee ja muistuttelee sellaisista synneistä ja rikkomuksista joita olen katunut ja saanut anteeksi. Tietysti otan sen kurituksena ja synninteon seurauksena jos Herra sellaista sallii, mutta näin uskovien kesken en usko että meidän on siltikään tarkoitus kohdella toisia niin. Sillä jos itse Jumala ei koe tarpeelliseksi muistella meidän poispyyhittyjä syntejä, millä oikeudella me sitten saisimme muistella niitä? Jotkut tuntuvat ajattelevan, että heillä on siihen oikeus, ainakin "kunnes toinen osoittaa tehneensä kestävän parannuksen" tms. Ikäänkuin siinä olisi joku kuukauden tai vuoden tai vielä pidempi koeaika (ihmisen itsensä määrittelemä tietysti, koska Raamatusta ei tällaista löydy).
Kun toinen osoittaa katumusta ja parannuksen tekoa, tehdään niinkuin Jumala tekee. Antaa anteeksi ja unohtaa toisten synnit.