Mikko Murpatti kirjoitti:eetu kirjoitti:Uskon että kaikille tulee antaa anteeksi.
Mutta Raamatussa sanotaan myös näin:
1. Kor. 5:11. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13. Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
2. Tess. 3:6. Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.
Raamattu voisi näissä ylläolevissa kohdissa olla kyllä paljon tarkempi, että mihin raja tulee T
ARKALLEEN vetää!
Tässä on yksi esimerkkikohta joka on itselleni edelleen todella vaikea. Kritiikki Raamattua kohtaan pitää mielestäni tässä paikkansa, että on jätetty liikaa varaa mielivaraiselle tulkinnalle monessa erittäin tärkeässä asiassa. Jumala tämän jo minusta tietääkin, mutta ei ole vielä minulle asiaa avannut, ehkä sitten aikanaan.
Nyt näillä tehdään valtavasti väkivaltaa kun selviä rajoja ei ole ja tuomitseminen täysin mielivaltaista, ja kiinni siitä paljonko kihtiä kolottaa, jos kolottaa paljon ja on kiukkuinen tuomitaan kipakammin kuin hyvänä päivänä.
Kun olen rehellinen syyllistyn kuukausittain moneen kohtaan joka tuossa on lueteltu, joka kuukausi vähintään. Minut pitäisi poistaa uskovien keskuudesta tuon Raamatun kohdan mukaan, kuinka moni muu pitäisi? Kuka uskaltaa olla rehellinen tässä? Riittää siis että listalta ottaa yhdenkin synnin.
Ahneudesta, olettekoos tätä miettinyt rakkaat ahneet siskot ja veljet?
1. Tim. 6:8
mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. -Moniko tyytyy? Hiljaiseksi vetää.
Itse ymmärrän nuo kohdat niin että jos joku ei nuhtelusta huolimatta halua tehdä parannusta synnissä elämisestään, niin sitten tulee toimia sen henkilön suhteen niinkuin Jumalan Sanassa sanotaan. Tietenkin kaiken tulee tapahtua Herran tahdon mukaisesti. Uskon että tässä pitää erottaa toisistaan synnissä eläminen ja syntiin lankeaminen, koska nehän ovat eri asioita. En tietenkään väitä että synti olisi koskaan hyvä asia.
Esimerkki: jos seurakunnan kokouksessa joku uskova kahvipöydässä söisi joka kerta kaikki voileivät ja pullat eikä haluaisi tehdä parannusta ahneudestaan nuhtelusta huolimatta, silloin käsittääkseni tulisi sanoa sille uskovalle että hän voi tulla kokoukseen taas kun on halukkuutta tehdä parannus ahneudesta.
Tässä vielä laajemmin:
2. Tess. 3:6. Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.
7. Tiedättehän itse, kuinka meidän jälkiämme on seurattava, sillä me emme ole olleet kurittomia teidän keskuudessanne,
8. emmekä ilmaiseksi syöneet kenenkään leipää, vaan työssä ja vaivassa me ahkeroitsimme yöt ja päivät, ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi;
9. ei niin, ettei meillä olisi siihen valtaa, vaan me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme.
10. Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.
11. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu.
12. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.
13. Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on.
14. Mutta jos kuka ei tottele sitä, mitä me tässä kirjeessä olemme sanoneet, niin merkitkää hänet älkääkä seurustelko hänen kanssaan, että hän häpeäisi.
15. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin veljeä.
Esimerkki: jos järjestettäisiin uskovien talkoot, joihin osallistuu vain uskovia, niin käsitän tuon kohdan niin että pitäisi erottautua uskovista jotka eivät tee töitä talkoissa vaan puuhailevat omiansa (esim. räpläävät kännykkää yms muuta "omaa hommaa"), ja sitten tulisi neuvoa niitä kurittomia kuin veljiä.
Tai sitten jos joku uskova olisi eksynyt hippiaatteeseen eli ei haluaisi tehdä mitään työtä (ei hengellistä eikä maallista) ja majailisi muitten luona ja söisi heidän leipäänsä, sitten tulisi merkitä se uskova ja erottautua hänestä ja neuvoa häntä niinkuin veljeä.
Se on tietenkin täysin eri asia jos elää uskon varassa ja tekee hengellistä työtä ja majoittuu muiden luona, niin silloinhan kyseessä ei ole hippiaatteeseen eksyminen.
Uskon että erottautumisasioihin ja seurakuntayhteydestä erottamisasioihin tulee suhtautua Herran viisaudella kuten kaikkiin asioihin, Herra kyllä neuvoo näissä. Jumalan mielen mukainen kuri on rakkautta, ja olen itsekkin ymmärtänyt että näissä asioissa on helppo vihastumisen takia erottautua jostakin henkilöstä vaikka se ei olisi Herran tahto.
Mitä tulee elatukseen, en itse ymmärrä mitä kaikkea elatus-sana kattaa.
Tosin minusta ei ole kovinkaan monille uskoville haittaa, kun en paljoakaan uskovia missään tapaa. 
