Peace In Rest kirjoitti:Kaikki varmaan muistavat kohdan jossa Jeesus käskee antamaan anteeksi 7 x 77 kertaa (toisin sanoen lähes loputtomasti). Käytännössä varmaan kuitenkin jossain kohtaa alkaa jokainen uskovakin miettimään, eikö pohjaton anteeksi antaminen mahdollista sen että toinen käyttää tuota Jeesuksen käskyä hyväkseen voidakseen käytännössä elää synnissä ja rikkoa lähimmäisiä vastaan, kunhan aina vaan suorittaa anteeksipyynnön tekojensa jälkeen. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Luku 7 kuvaa myös Raamatussa täydellisyyttä, ja näin virke voidaan myös tulkita tarkoittamaan, että tulee antaa anteeksi täydellisesti ja lopullisesti siis.
7x77= 539 ja ihminen ei pystyisi edes pitämään kirjaa kenelle on antanut montakin kertaa anteeksi siksi uskon että opetus tarkoittaa antamista täydellisesti anteeksi (ei muistele enää asiaa/rehellisesti antaa anteeksi). Muutenhan pitäisi melkein olla ruutuvihko taskussa jossa olisi kirjanpitoa asiasta
.
Tällä samalla tavalla eli seitsenkertaisesti ja täydellisesti Jumalakin antaa syntimme anteeksi eikä niitä edes enää suostu muistelemaan. Ihminen taasen ei ole kuin Jumala ja ei pysty unohtamaan aina sitä syntiä minkä on antanut anteeksi eli synti on anteeksi annettu, mutta se muistetaan vaikka sitä ei enää häntä vastaan pidetäkkään. Vaimonikin muistaa kun ennen olin viinoissani paha kuin piru, hän on ne antanut anteeksi, mutta muistaa silti ne kerrat. Eli näin anteeksi antamus on vaimolta saatu ja annettu, mutta silti vaimo muistaa synnin. Herra taasen ei niitä (onneksi) muistele sanoo Raamattu.
Siksi onkin perin outoa mielestäni, kun joku uskova toistuvasti pyytää Jumalalta anteeksi jotain mennyttä syntiään toistuvasti, sillä Jumala joka ei saata valehdella on sanonut antavansa katuvalle synnit anteeksi Jeesuksen veren uhrin vuoksi (sovituksen hinta maksettu).
Tietenkin jos uskova lankeaa uudestaan samaan syntiin sitä tulee parannuksessa pyytää anteeksi, mutta sen jälkeen voi tyytyä kiittämään ja ylistämään Jumalaa että sai synnin anteeksi.
Ihmiset tietenkin tätä anteeksiantamis asiaa voivat käyttää hyväkseen, mutta siinäkin Herra on heidän tuomarinsa.
Toki uskovakin saa sanoa rehellisesti "En enää usko anteeksipyyntöösi enkä siihen voi luottaa kun aina teet minua kohtaan saman synnin" -jos siis asia on näin. Sehän olisi valehtelua sanoa että toinen saa minulta anteeksi jos en pysty antamaan anteeksi. Silloin voisi sanoa "Minä yritän todella antaa sinulle anteeksi mutta en nyt heti pysty, sillä olet minua vastaan niin monesti tässä rikkonut". Jumala kyllä tietää, että joskus anteeksi antokin vie aikaa, ja Jumala ymmärtää myös jos ei pysty enään luottamaan sillä Jumala tietää ihmisen sydämen.