Pidän fanaattisuutta eräänä kaikkein vaarallisimpana ihmisyhteisöä tuhoavana asenteena. Se on syvästi yleisinhimillinen asenne. Meissä jokaisessa on ainesta suhtautua fanaattisella tavalla kohtaamiimme asioihin. Voin olla yhtä hyvin fanaattinen muslimi, kristitty kuin ateistikin tai eläinsuojelija. Oikeastaan miltei asia kuin asia, voi joutua fanaattisen ihmisen puolustettavaksi tai vastustettavaksi.
Kun fanaattisen hengen vallassa ihminen tarttuu johonkin asiaan, on aina seurauksena riitaa ja mielettömyyttä. Fanaatikko liioittelee. Hän näkee asiat liian jyrkästi. Hän ei suostu mihinkään kompromissiin. Hän ei hyväksy elämän paradoksaalisuutta. Maailma ei voi eikä saa olla moniarvoinen. Asenne todellisuuteen on musta-valkoinen.
Fanaatikko kokee, että olen innostunut, nyt näen oikein, taistelen totuuden puolesta valhetta vastaan. Jumala on nyt puhunut minulle. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni todella vakuuttunut jostakin asiasta. Epävarmuus on nyt poissa. Vihdoinkin näen selvästi ja tiedän mitä tahdon. Minun ei enää tarvitse olla neuvoton ja sekava. Näen kirkkaasti. Juuri näin on jokaisen järkevän ihmisen toimittava.
Fanaattisen hengen valtaan joutunut ihminen arvioi todellisuutta aina jollakin tavoin valheellisesti. Hän ei siedä sitä, että todellisuus on monimutkaisempi kuin mitä hän tällä hetkellä kokee ja näkee. Hän on varma asiansa oikeutuksesta ja vakuuttunut siitä, että hän näkee oikein ja totuudellisesti ja toisin näkevät ovat ehdottomasti väärässä.
Fanaattisuus on armottoman jyrkkä asenne todellisuuteen. Se ei siedä sovittelua. Sen todellisuus sisältää vain yhden mallin ja seurauksena on usein myös yksi ainoa toimintatapa ja se on väkivalta. Ja jotka eivät ole kuuliaiset tälle yhdellä toimintatavalle ovat vastustettavia ja lopulta jopa tuhon ansainneita ihmisiä. Siksi fanaattisuus ja väkivalta kuuluvat yhteen. Asia, jota vastustan, on niin tuhoisa tässä maailmassa, että se on juurineen kitkettävä pois. Nyt minun on ryhdyttävä tähän kitkemiseen. Seurauksena ovat väkivaltaiset toimenpiteet.
Fanaattisuudessa koetaan vastustaja, pahuus erittäin voimakkaasti. Sitä vastaan on noustava. Järjen terävyys ei auta silloin kun fanaattisuuden henki iskee ihmiseen. Päinvastoin silloin hän keskittää koko älyllisen terävyytensä fanaattisuuden puolustamiseen ja fanaattisten näkemysten ajamiseen.
Fanaattisuus sallii minulle hyvällä omallatunnolla valheen, liioittelun, millaisten keinojen valinnan tahansa, kunhan vain pääsen hyvään päämäärään. Jesuiittajärjestön perustajan Ingnatius de Loyolan maailmankirjallisuuden huomattavimpiin teoksiin kuuluva ”Hengellisiä harjoituksia” (Vammala 1977) on kaikkein fanaatikkojen perusopas. Miten Lloyola opastaakaan? ”Pantuamme sivuun kaiken arvostelun meidän on pidettävä mielemme valmiina ja halukkaana olemaan kaikessa kuuliaiset Herramme Kristuksen tosi morsiamelle, joka on pyhä äitimme hierarkkinen kirkko (s.117). ”Meidän tulee olla yhä valmiimpia hyväksyen ylistämään sekä esimiestemme säännöksiä ja suosituksia että heidän tapojaan” (118). ”Osuaksemme kaikessa oikeaan meidän on pidettävä aina kiinni tästä: mikä minun silmissäni on valkoista, sen uskon mustaksi, jos hierarkkinen kirkko niin määrää” (119).
Meidän tulisi jo oman sydämemme taipumusten tähden jatkuvasti oppia erottamaan fanaattisuuden henget. Ne ovat yksipuolisuuden henkiä, väkivaltaisuuden henkiä, henkisen sokeuden henkiä.
Tarkentaisin itse tätä kirjoitusta sillä, että fyysisen väkivallan lisäksi myös henkinen väkivalta kuuluu fanaattisuuden aseisiin. Sivistyneissä kulttuureissa käytetään useammin henkistä väkivaltaa joten sen kautta näemme ehkä paremmin miten tämä aihe meitäkin koskettaa, eikä vain jotain muinaisia ristiretkeläisiä tai jihad-terroristeja yms.
Ja tuon Loyolan kirjoituksen "hierarkkinen kirkko" tilalle voi laittaa minkä tahansa auktoriteetin. Aina ei fanaattinen ihminen varmasti toimi noin tietoisesti eikä tiedosta omaa fanaattisuuttaan tai edes omia auktoriteettejaan, vaikka käytännössä toimisi niin. Fanaattisuus jakaa ihmiset omia agendoja ajaviin ja niitä vastustaviin, ja omia agendoja ajavista johtajista tehdään väistämättä auktoriteetteja joiden kritisoimista ei sallita. Vastaavasti omia agendoja vastustavista johtajista tehdään lähes paholaisista seuraavia, joiden toiminnassa ja olemuksessa ei suostuta näkemään mitään positiivista.