Fanaattisuus

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Fanaattisuus

ViestiKirjoittaja Peace In Rest » 15. Heinä 2017 11:44

Laitan tähän alustukseksi pätkän Olavi Peltolan aihetta koskevasta kirjotuksesta:

Pidän fanaattisuutta eräänä kaikkein vaarallisimpana ihmisyhteisöä tuhoavana asenteena. Se on syvästi yleisinhimillinen asenne. Meissä jokaisessa on ainesta suhtautua fanaattisella tavalla kohtaamiimme asioihin. Voin olla yhtä hyvin fanaattinen muslimi, kristitty kuin ateistikin tai eläinsuojelija. Oikeastaan miltei asia kuin asia, voi joutua fanaattisen ihmisen puolustettavaksi tai vastustettavaksi.

Kun fanaattisen hengen vallassa ihminen tarttuu johonkin asiaan, on aina seurauksena riitaa ja mielettömyyttä. Fanaatikko liioittelee. Hän näkee asiat liian jyrkästi. Hän ei suostu mihinkään kompromissiin. Hän ei hyväksy elämän paradoksaalisuutta. Maailma ei voi eikä saa olla moniarvoinen. Asenne todellisuuteen on musta-valkoinen.

Fanaatikko kokee, että olen innostunut, nyt näen oikein, taistelen totuuden puolesta valhetta vastaan. Jumala on nyt puhunut minulle. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni todella vakuuttunut jostakin asiasta. Epävarmuus on nyt poissa. Vihdoinkin näen selvästi ja tiedän mitä tahdon. Minun ei enää tarvitse olla neuvoton ja sekava. Näen kirkkaasti. Juuri näin on jokaisen järkevän ihmisen toimittava.

Fanaattisen hengen valtaan joutunut ihminen arvioi todellisuutta aina jollakin tavoin valheellisesti. Hän ei siedä sitä, että todellisuus on monimutkaisempi kuin mitä hän tällä hetkellä kokee ja näkee. Hän on varma asiansa oikeutuksesta ja vakuuttunut siitä, että hän näkee oikein ja totuudellisesti ja toisin näkevät ovat ehdottomasti väärässä.

Fanaattisuus on armottoman jyrkkä asenne todellisuuteen. Se ei siedä sovittelua. Sen todellisuus sisältää vain yhden mallin ja seurauksena on usein myös yksi ainoa toimintatapa ja se on väkivalta. Ja jotka eivät ole kuuliaiset tälle yhdellä toimintatavalle ovat vastustettavia ja lopulta jopa tuhon ansainneita ihmisiä. Siksi fanaattisuus ja väkivalta kuuluvat yhteen. Asia, jota vastustan, on niin tuhoisa tässä maailmassa, että se on juurineen kitkettävä pois. Nyt minun on ryhdyttävä tähän kitkemiseen. Seurauksena ovat väkivaltaiset toimenpiteet.

Fanaattisuudessa koetaan vastustaja, pahuus erittäin voimakkaasti. Sitä vastaan on noustava. Järjen terävyys ei auta silloin kun fanaattisuuden henki iskee ihmiseen. Päinvastoin silloin hän keskittää koko älyllisen terävyytensä fanaattisuuden puolustamiseen ja fanaattisten näkemysten ajamiseen.

Fanaattisuus sallii minulle hyvällä omallatunnolla valheen, liioittelun, millaisten keinojen valinnan tahansa, kunhan vain pääsen hyvään päämäärään. Jesuiittajärjestön perustajan Ingnatius de Loyolan maailmankirjallisuuden huomattavimpiin teoksiin kuuluva ”Hengellisiä harjoituksia” (Vammala 1977) on kaikkein fanaatikkojen perusopas. Miten Lloyola opastaakaan? ”Pantuamme sivuun kaiken arvostelun meidän on pidettävä mielemme valmiina ja halukkaana olemaan kaikessa kuuliaiset Herramme Kristuksen tosi morsiamelle, joka on pyhä äitimme hierarkkinen kirkko (s.117). ”Meidän tulee olla yhä valmiimpia hyväksyen ylistämään sekä esimiestemme säännöksiä ja suosituksia että heidän tapojaan” (118). ”Osuaksemme kaikessa oikeaan meidän on pidettävä aina kiinni tästä: mikä minun silmissäni on valkoista, sen uskon mustaksi, jos hierarkkinen kirkko niin määrää” (119).

Meidän tulisi jo oman sydämemme taipumusten tähden jatkuvasti oppia erottamaan fanaattisuuden henget. Ne ovat yksipuolisuuden henkiä, väkivaltaisuuden henkiä, henkisen sokeuden henkiä.


Tarkentaisin itse tätä kirjoitusta sillä, että fyysisen väkivallan lisäksi myös henkinen väkivalta kuuluu fanaattisuuden aseisiin. Sivistyneissä kulttuureissa käytetään useammin henkistä väkivaltaa joten sen kautta näemme ehkä paremmin miten tämä aihe meitäkin koskettaa, eikä vain jotain muinaisia ristiretkeläisiä tai jihad-terroristeja yms.

Ja tuon Loyolan kirjoituksen "hierarkkinen kirkko" tilalle voi laittaa minkä tahansa auktoriteetin. Aina ei fanaattinen ihminen varmasti toimi noin tietoisesti eikä tiedosta omaa fanaattisuuttaan tai edes omia auktoriteettejaan, vaikka käytännössä toimisi niin. Fanaattisuus jakaa ihmiset omia agendoja ajaviin ja niitä vastustaviin, ja omia agendoja ajavista johtajista tehdään väistämättä auktoriteetteja joiden kritisoimista ei sallita. Vastaavasti omia agendoja vastustavista johtajista tehdään lähes paholaisista seuraavia, joiden toiminnassa ja olemuksessa ei suostuta näkemään mitään positiivista.
Peace In Rest
 
Viestit: 468
Liittynyt: 09. Loka 2016 21:47

Re: Fanaattisuus

ViestiKirjoittaja eetu » 27. Elo 2017 20:57

”Osuaksemme kaikessa oikeaan meidän on pidettävä aina kiinni tästä: mikä minun silmissäni on valkoista, sen uskon mustaksi, jos hierarkkinen kirkko niin määrää”

Tuohan sopii myös evankelisluterilaisen kirkon sotaoppiin eli siihen että asepalvelus ja "oikeutettu sota" on kirkon mukaan oikeutettua. Valankin saa vannoa vaikka Raamatussa kielletään vannomasta.

"XVI Yhteiskunnallinen elämä

Yhteiskunnallisen elämän asioista seurakuntamme opettavat, että yhteiskunnan lailliset järjestykset ovat Jumalan hyviä tekoja ja että kristityillä on lupa toimia esivallan viroissa, käyttää tuomiovaltaa, ratkaista oikeusasioita keisarillisen tai muun voimassa olevan lain mukaan, tuomita lain vaatimiin rangaistuksiin, käydä oikeutettuja sotia, olla asepalveluksessa, tehdä laillisia sopimukisia, omistaa yksityistä omaisuutta, vannoa vala esivallan sitä vaatiessa sekä solmia avioliitto."

http://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html#Yhteiskunnallinenelama
eetu
 
Viestit: 250
Liittynyt: 04. Joulu 2016 17:42

Re: Fanaattisuus

ViestiKirjoittaja Jukka » 06. Syys 2017 07:43

eetu kirjoitti:
Tuohan sopii myös evankelisluterilaisen kirkon sotaoppiin eli siihen että asepalvelus ja "oikeutettu sota" on kirkon mukaan oikeutettua. Valankin saa vannoa vaikka Raamatussa kielletään vannomasta.


Lainatussa tekstissä korostus oli minun.

Huomasin tämän keskusteluaiheen (vaikka pohdinnathan palstalla ovat viime päivinä keskittyneet naisiin ja vaimon valintaan).

Eetu kirjoitti, että "Raamatussa kielletään vannomasta". Kyllä, Jeesus kielsi opetuslapsiaan vannomasta, mutta mitä mieltä olette: tarkoittiko Jeesus vannomisella valan tekemistä vai sadattelussa käytettyjä voimasanoja tahi vielä jotain muuta? Kysyn, koska Raamatussa on runsaasti kohtia joissa ihmiset vannoivat eikä heitä sen vuoksi Jumala nuhdellut. Jumala itsekin vannoi (itsensä kautta, koska Hänellä ei ole ketään suurempaa, jonka kautta vannoisi). Jeesus vaikeni syyttäjiensä edessä jolloin ylipappi vannotti häntä vastaamaan kysymykseen "oletko Jumalan Poika". Tämä on tallenne Matteuksen evankeliumiin 26:62-64. Tuossa tilanteessa Jeesuksen tuli vastata vannotukseen -ja Hän vastasikin- sillä muuten Hänestä olisi lain mukaan tullut syyllinen (vertaa vannomisesta annettua määräystä 3.Moos. 5:1). Tähän raamatunpaikkaan viittaa Hebr. 6:16 "ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä."

Laissa oli määräys, jossa eräissä tapauksissa piti valalla ratkaista asia todistajien puuttuessa ja valan jälkeen vannoja oli vapaa epäilyistä ja syytöksistä (2.Moos. 22:11). Uudessa Liitossa Jumala vannoen vakuuttaa Poikansa asemasta: "Herra on vannonut eikä ole katuva: 'Sinä olet pappi iankaikkisesti'" (Hebr. 7:21).

No niin, tällaisia ajatuksia aamusella. Sanon tähän vielä sellaista, että nuorena uskovaisena en halunnut tehdä varusmiehenä sotilasvalaa vaan tein juhlallisen vakuutuksen. Tämä johtui juuri tuosta Jeesuksen antamasta kiellosta "älä vanno", mutta luulenpa, että juhlallinen vakuutus on Jumalan edessä yhtä sitova asia kuin vala.

Hyvää keskiviikkopäivää kaikille foorumilla vieraileville.
Jukka
 

Re: Fanaattisuus

ViestiKirjoittaja Iustus » 06. Syys 2017 17:58

Olen Jukan kanssa samoilla linjoilla vannomiskysymyksessä. Raamatun perusteella voimme sanoa, että on olemassa tilanteita, joissa vannominen ei ole väärin. Näyttäisi jopa siltä, että Paavalikin vannoi: "Ja mitä kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edessä minä sanon, etten valhettele." Gal. 1:20. Paavali ei ehkä sanonut "minä vannon", mutta silti hän vetoaa Jumalaan vakuuttaakseen, että puhuu totta, aivan kuten Jumalan nimeen vannomisessakin tehdään.
Iustus
 
Viestit: 283
Liittynyt: 29. Huhti 2015 13:10


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 38 vierailijaa

cron