Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Vertti » 02. Heinä 2017 16:37

Aluksi haluan mainita, että tämä on äärimmäisen kipeä asia itselleni. Olen nimittäin ollut todella lähellä tuon asian tekemistä, enkä pitkään aikaan saanut mielenrauhaa tekojeni vuoksi. Juuri tämän vuoksi koen velvollisuudeksi kuitenkin valaista asiaa niille, jotka pelkäävät syyllistyneensä tuohon. Minut siis eksytettiin teininä riivajahenkien ja väärän profeetan toimesta uskon tieltä pois aikoinaan, mutta niin surullista kuin se onkin, tämä väärän profeetan seuraaminen ei ollut ainut synti, johon syyllistyin.

Ensinnäkin toimin täysin vastoin Pyhän hengen kehotusta. Heitin kolikkoa, kun en ollut varma, kannattaisiko minun eräänä päivänä mennä väärän profeetan luokse. Vastaus oli EI, menin silti. En muista perusteluja päätökselleni täysin, mutta totuus on se, että toimin täysin vastoin Jumalan antamaa suoraa käskyä, jota ei voi tulkita väärin. Pääsin onneksi melko pian eroon väärän profeetan seurasta, mutta en edelleenkään tuntenut Pyhän hengen läsnäoloa sisälläni. Sisälläni asui vain tyhjyyttä ja kauhua. Kävin seurakunnan kokouksissa, rukoilin ja luin Raamattua. Mikään näistä ei herättänyt sisälläni elämää, olin hengellisesti kuollut. Tämän lisäksi jouduin jatkuvien hengellisten hyökkäysten kohteeksi, niin, että olin jatkuvasti ahdistunut ja kauhun täyttämä. Vaelsin pelkässä pimeydessä. Lopulta luovuin säännöllisestä hengellisestä elämästä, koska oli aivan liian kipeää seurata vierestä kristittyjen iloa, johon en itse voinut osallistua.

Olin tässä vaiheessa jo päätynyt siihen johtopäätökseen, että tekoni olivat olleet liian vakavia ja olin pysyvästi erotettu Jumalan yhteydestä. Millään muulla tavoin en voinut tyhjentävästi tuohon aikaan selittää sitä, miksi en voinut kokea Pyhää henken läsnäoloa. Eksyin maailmalle. Rukoilin silloin tällöin, mutta en säännöllisesti harrastanut uskonelämää. Mutta tässä ei ole vielä kaikki. 20-vuotiaana asiat pahenivat entisestään. Olin eräällä festarilla ryyppäämässä maallisten ystävieni kanssa. Olin kovassa humalatilassa ostamassa kannabista, mutta ilmeisesti minulla ei ollut riittävästi rahaa. Myyjä heitti ivallisesti, että minun pitäisi myydä sieluni. Vastasin tuohon niin, että sieluni kuuluu jo saatanalle. En koskaan olisi selvin päin puhunut moisia, suhtauduin uskonasioihin edelleen tietyllä vakavuudella, mutta totuus on se, että nuo sanat pääsivät suustani. (tässä muuten äärimmäinen varoittava esimerkki niille uskoville, jotka vähättelevät alkoholin vaaroja.)

Ajattelin tuon reissun jälkeen, että tässä se nyt viimeistään oli. Olin julkisesti pilkannut Jeesuksen sovintotyötä. Mitään armoa ei osalleni voinut koitua enää. Tuolla reissulla oli hirvittäviä seuraamuksia. Ne kauhut, joita olin teininä kokenut tulivat takaisin, mutta vieläkin kovempina. En voinut enää edes lukea sanomalehden aukeamaa loppuun, niin suuret ahdistusaallot vyöryivät ylitseni. Oli sanomattakin selvää, että jouduin myös lopettamaan mm. yliopisto-opinnot kokonaan. Normaali elämä oli mahdotonta, eikä unikaan tuonut lepoa vaan painajaiset seurasivat mukana. Yötä ja päivää elin helvetin kauhuissa.

Kun Jumala kutsui minut 7 kuukautta sitten takaisin, suhtauduin asiaan äärimmäisen kriittisesti. Olin kurkkuani myöten täynnä vääriä valintoja Jumalan suhteen, en aikoinut enää tehdä sitä viimeistä mahdollista virhettä, niin, että olisin itse alkanut toimimaan vääränä profeettana valhehenkien toimesta. Kuinka sitten voi olla mahdollista, että kaiken tämän jälkeen pääsin takaisin ja sain kokea Pyhän hengen autuuden?

Lähdetään aluksi liikkeelle noista kokemistani kauhuista. MIksi Jumala ei vastannut rukouksiini ja jouduin elämään hengellisessä pimeydessä sekä kuolemassa niinkin pitkään? Voiko tällaista tapahtua edes kristitylle? Niin uskomatonta kuin se onkin, niin löytyy Raamatun kohta, joka kuvailee lähes täydellisesti, mitä minulle tapahtui.

1. Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12. Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14. Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

Valitusvirret 3


Uskomattoman lohduttavaa tekstiä. Juuri noin minulle kävi. Minut syöstiin pimeyteen ja rukoukseni haihtuivat tuuleen. Sain kokea loputtoman tuntuisia kauhuja. Tuo teksti kuulostaa brutaalilta varmaan sellaisen korvissa, joka ei ole vastaavaa kokenut, minua tuo lohduttaa todella paljon. Nimittäin kyse oli Jumalan kurittamisesta, vaikka se oli äärimmäisen ankaraa, se ei tarkoittanut sitä, että peli oli menetetty. Tuo Raamatun kohta on äärimmäinen tärkeä, koska se todistaa sen, että kristitty voi elää Jumalan rangaistuksen seurauksena kuolleiden valtakunnassa väliaikaisesti. Minun kohdallani tuo kesti vuosikausia. Tuo myös todistaa sen, että pelkät tunteet eivät voi olla mittari siitä, onko ihminen tehnyt Pyhän hengen pilkan.

Eli pimeydessä eläminen oli ymmärrettävää, mutta entä julkinen pilkka, jonka lausuin? Uskon niin, että Pyhän hengen pilkkaa ei kertakaikkisesti voi tehdä vahingossa, eikä tähän yksittäinen kännimöläytys riitä. Kyse on sen verran vakavasta asiasta, että ihmisen täytyy tehdä täysin tietoinen ja harkitty päätös pilkkaamisesta. Kyse ei siis ole ihmisen heikkoudesta johtuvasta hetken hairahduksesta vaan tietoisesta ja harkitusta päätöksestä jota jatketaan.

Niin ihmeellistä kuin se onkin, jopa uskontieltä poikennut voi pelastua. Mahdollisuus anteeksiantamattomaan pilkkaan on olemassa, mutta Jumalan armo on suuri eksyneitäkin kohtaan.
Viimeksi muokannut Vertti päivämäärä 24. Heinä 2017 00:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Vertti
 
Viestit: 36
Liittynyt: 07. Kesä 2017 14:36

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja eetu » 02. Heinä 2017 20:19

Biblia: Hebr 6:4. Sillä se on mahdotoin*, että ne, jotka kerran valaistus ovat+, ja sitä taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet,
5. Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa,
6. Jos he lankeevat pois, että he vasta-uudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät.

33/38: Hebr 6:4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Uskon että tuo "julki häpäisevät" ei tarkoita julkista pilkkaamista (esimerkiksi jossain kadulla) vaan tarkoittaa samaa kuin Biblia kääntää eli "pilkkana pitävät". Eli sitä että uskova luopuu uskosta ja sydämmessään pilkkaa Jumalan Poikaa koko loppuelämänsä, minkä vuoksi ihminen sitten joutuu ikuiseen kadotukseen.

Ääriesimerkkinä voisi olla se että jos neliraajahalvaantunut mykkä ihminen (jolla ei ole mitään mahdollisuuksia kommunikoida ulkomaailman kanssa) tulee uskoon mutta luopuu uskosta, hänenhän täytyy sitten sydämmessään tehdä Pyhän Hengen pilkka, koska eihän hän voi mitenkään julkisesti pilkata Jeesusta ja Jumalaa.

Hebr. 10:26 26. III. Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27. Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.

Uskon että tuo yllä oleva kohta myös kuvaa Pyhän Hengen pilkkaa eli jos uskova alkaisi vaikkapa varastaa ja jatkaisi varastamista tarpeeksi pitkään, ei olisi enään yhtään uhria hänen syntiensä edestä, koska hänhän olisi silloin varas eivätkä varkaat peri taivasten valtakuntaa. Meistä ei tule synnittömiä tässä ajassa, joten en usko että tuo Hebr. 10:26 tarkoittaa syntiin lankeamista, vaan sitä että uskova alkaa elää synnissä eikä halua tehdä siitä parannusta. En tietenkään tarkoita että synnillä pitäisi lähteä leikkimään, koska ei todellakaan pidä lähteä kokeilemaan miten pitkälle Jumalan armo riittää.

Englanniksi tuo kohta on käännetty mm näin:

English Standard Version
For if we go on sinning deliberately after receiving the knowledge of the truth, there no longer remains a sacrifice for sins,
- jos me tahallamme jatkamme synnissä -
Viimeksi muokannut eetu päivämäärä 02. Heinä 2017 22:23, muokattu yhteensä 1 kerran
eetu
 
Viestit: 250
Liittynyt: 04. Joulu 2016 17:42

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 02. Heinä 2017 21:18

Mielestäni Raamatun kokonaisuuden kanssa käy yksiin vain se, että Pyhän Hengen, eli armon Hengen pilkkaamista on kuolemaansa asti kieltäytyä ottamasta vastaan Jumalan armoa Jeesuksessa syntien anteeksi saamiseksi. Koska jokainen, joka ottaa vastaan armon, saa kaikki synnit anteeksi. Tässä ajassa Jeesuksella on mahdollisuus antaa syntejä anteeksi eikä Hän tahdo jättää tuota mahdollisuutta käyttämättä yhdenkään ihmisen kohdalla.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Jukka » 03. Heinä 2017 09:12

Aamu-Usva kirjoitti: Tässä ajassa Jeesuksella on mahdollisuus antaa syntejä anteeksi eikä Hän tahdo jättää tuota mahdollisuutta käyttämättä yhdenkään ihmisen kohdalla.


Niin on ja on muuten missä ajassa tahansa ehdoton kaikkivalta. Usein ajatellaan, että "Jeesuksen oikeudet" antaa syntejä anteeksi rajoittuvat tähän maailmanaikaan, koska Jeesus sanoi -itseään tarkoittaen- että "Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi" Matt. 9:6 korostus minun . Kohta tarkoittaa paljon enemmän ja sanat sanottiinkin niille, jotka ajattelivat Jeesuksen pilkkaavan Jumalaa, koska vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi Luuk. 5:21. Tähän kontekstiin Jeesuksen sanat on asetettava. Tässä on hyvä tallustella, kun elämä on Hänen kädessään, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä... tämä tekstini ei nyt tarkoita sitä, että Raamattu lupaisi anteeksiantoa vielä tämän elämän jälkeen, mutta tekstini tarkoittaa, että Jeesus on suvereeni Herra.

Tuo kirje hebrealaisille on meille pohjolan pakanoille vähän vaikeaselkoinen. Eihän meillä ole ollut lakia eikä veriuhreja. Tästä seuraa, että ko. kirje vaatii tavallista enemmän tutkimista rukouksin, jotta sen valtava armon julistus pääsisi avautumaan. Tässä kirjeessä sen saajia joka tapauksessa varoitetaan myös sellaisesta luopumuksesta, josta ei ole enää paluuta eli sitäkään asiaa emme saa ohittaa, mutta helposti me pakanat ymmärrämme ilmoituksen väärin. Niin minusta näyttää tapahtuneen (ainakin osaksi) aloituksessakin. Yritän palata iltapäivällä aiheeseen, mutta nyt menoksi.

Hyvää maanantaipäivän jatkoa niin kanoille kuin kukoillekin, jyvän löytäneille kuin myös sitä vielä etsiville :lol:
Jukka
 

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Jukka » 05. Heinä 2017 01:44

eetu kirjoitti:Hebr 6:4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Uskon että tuo "julki häpäisevät" ei tarkoita julkista pilkkaamista (esimerkiksi jossain kadulla) vaan tarkoittaa samaa kuin Biblia kääntää eli "pilkkana pitävät". Eli sitä että uskova luopuu uskosta ja sydämmessään pilkkaa Jumalan Poikaa koko loppuelämänsä, minkä vuoksi ihminen sitten joutuu ikuiseen kadotukseen.


Piti vielä jakaa tähän vakavaan aiheeseen jotain sydämeltä, mutta väsymys on ottanut tukevan niskalenkin ja meinaa vallan selättää minut. Tahdon kuitenkin sanoa lyhyesti tuohon Eetun ajatukseen "mitä julki häpäiseminen mielestäni tarkoittaa". Kreikan kielessä tässä on sana paradeigmatidzoo joka tarkoittaa häpäistä julkisesti. Sanaa käytetään myös Matt. 1:19, kun Joosef päätti hylätä raskaaksi tulleen (haureudesta epäilemänsä) Marian, mutta ei tahtonut saattaa tätä julkisesti häpeään paradeigmatidzoo. Tällä sanalla ei ole muita merkityksiä UT:ssa kuin tämä häpäiseminen julkisesti. Sellaisesta Herran Jeesuksen julkisesta pilkkaamisesta (sanoilla, teoilla tahi sekä että) on ymmärtääkseni ollut kysymys. Tähän aiheeseen palaan ja ehkä lisää keskusteluakin syntyy. Onhan varmaan lähes jokainen uskovainen paininut tämän asian kanssa pian uskoontulonsa jälkeen ja ehkä vielä vuosiakin myöhemmin. Ajatus synnistä jota ei saa anteeksi, on pelottava.
Jukka
 

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja MrKerimäki » 05. Heinä 2017 10:43

Tämä lopullinen asia ihmisen kohdalla luulen tutkitaan Jumalan luona vaikka ei se todellakaan ole hyvä jos julkisesti pilkkaa Pyhää Henkeä ,mutta kuitenkin tämä asia on niin syvällinen ,että jos ihminen on tehnyt pilkan ja hyljännyt sovitusveren eli Jeesuksen kokonaisuudessaan niin ne teot sitten näyttää sen loppuelämän suunnan ja ne todella näkyvät .Silloin ei tule kutsua takaisin ...se "mangneettinen vetovoima on kenties hävinnyt ja kaikki muu?

Luulen ,että ne teot siis todella muuttuu huonoiksi ja niin huonoiksi ,että ei tarvitse tutkainta millä tulkita niitä hedelmiä.

Muuutta jos se asia mitä itse pitää jo pahana ja tuomittavana onkin todellisuudessa toisin taivaallisessa tuomioistuimessa...silloin vielä mangneetti toimii ja synnintunto ,joka saa ihmistä häpeämään hölmöilyään eli silloin asia on kunnossa ..näin duumailen.
MrKerimäki
 
Viestit: 446
Liittynyt: 23. Maalis 2017 12:49

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Vertti » 15. Heinä 2017 21:23

Vertti kirjoitti: Monet ovat sitä mieltä, että niin kauan kuin me koemme synnintuntoa Jumalan edessä, tämä itsessään on todiste siitä, että Pyhä henki kehottaa meitä tekemään parannuksen. Tämä voi olla mahdollista.




Pohdittuani tätä asiaa Raamatun valossa, minun on pakko tarkentaa tämä: pelkästään halu katumiseen ei enää riitä, jos tietyn rajan ylitse ollaan menty. Tämä kuulostaa hirveältä, mutta on Raamatun totuus. Saul ja Esau halusivat katua syntejään, mutta Jumala ei niitä heille enää antanut anteeksi.

Hepr. 12:16-17: "Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi."

"Saul vastasi Samuelille: "Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen." Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas."
1 Sam. 15:24


Uskon henkilökohtaisesti kuitenkin siihen, että Jumala kehottaa uskovaista väkevästi parannuksen tekoon, ennen kuin Hän lopullisesti hylkää kristityn. Daavidkin teki kuolemansynnin, vaikka oli Jumalan voitelema kuningas, mutta silti hän sai mahdollisuuden parannuksen tekoon.
Avatar
Vertti
 
Viestit: 36
Liittynyt: 07. Kesä 2017 14:36

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 16. Heinä 2017 07:05

Uuden liiton puolella on kuitenkin niin, että Jeesus ei käännytä pois yhtäkään, joka Hänen luokseen tulee.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja MrKerimäki » 16. Heinä 2017 16:06

Uuden liiton puolella ihminen itse voi tyriä Jumala suhteensa .Vaikka Jumala on puoleensa vetänyt .Antanut tarjottimella kaiken valmiina.Kun on saanut maistaa Pyhää Henkeä ja on siitä luopunut omalla toimillaan ja ylittänyt "sen rajan ,jonka vain Jumala tietää.
Koko ajan tuo on ollut voimassa ..Adamista alkaen tai eevasta .Enkelit sitten.Samaa jatkumoa.
MrKerimäki
 
Viestit: 446
Liittynyt: 23. Maalis 2017 12:49

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 16. Heinä 2017 16:55

Minä ajattelen jotenkin niin, että ihminen itse ei voi pelastusta ansaita eikä siten myöskään pelastuksesta luopua. Kaikki on korkeimman kädessä ja pelastus yksin armosta. Jumalan ennalta valmistamissa hyvissä teoissa vaeltaminen on seurausta pelastuksesta Jeesuksessa. Pelastus ei ole seurausta hyvistä teoista, vaan Jumalan armoa. Siinä uusi liitto on erilainen kuin vanha, että meillä ei ole mitään sääntökokoelmaa, jota tulisi pyrkiä parhaansa mukaan noudattamaan. Isän Jumalan Henki on meidän sisimmässämme johdattamassa oikeisiin tekoihin niin, ettei meidän tarvitse edes ajatella, että mikä nyt olisi oikein tehty.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 31 vierailijaa