Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja eetu » 16. Heinä 2017 18:34

Kerran pelastettu, aina pelastettu -oppi on harhaoppi. Ei kukaan tule automaattisesti uskoon, joten sekä uskoontulo ja uskosta luopuminen ovat tietoisia valintoja, emmehän me ole mitään robotteja. Jeesus koputtaa jokaisen ihmisen sydämen ovelle, ja on jokaisen oma valinta, avaako oven vai ei. Samalla tavoin jos ihminen luopuu uskosta, hän sulkee sydämensä oven Jeesukselta, eikä ole enää pelastettu.

Eli voi käydä niin että uskova luopuu uskosta eikä enää halua tulla uskoon. Ja voi myös käydä niin että ei enää voikaan tulla uskoon vaikka haluaisi, koska Raamattuhan sanoo:

Hebr. 10:26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

Tämäkin kohta osoittaa että uskosta luopuminen on mahdollista:

1 Tim 4:
1 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2 valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty

Uskon että Herra on pitkälle armollinen mutta ei Herran armo loputtomiin riitä, kuten tuo Hebrealaiskirjeen kohta osoittaa. Eli jos uskova alkaisi vaikkapa varastamaan ja jatkaisi synnissään päästyään totuuden tuntoon, hän olisi tehnyt siinä tapauksessa Pyhän Hengen pilkan.
eetu
 
Viestit: 250
Liittynyt: 04. Joulu 2016 17:42

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja SavingGrace22 » 16. Heinä 2017 20:18

Aamu-Usva kirjoitti:Minä ajattelen jotenkin niin, että ihminen itse ei voi pelastusta ansaita eikä siten myöskään pelastuksesta luopua. Kaikki on korkeimman kädessä ja pelastus yksin armosta. Jumalan ennalta valmistamissa hyvissä teoissa vaeltaminen on seurausta pelastuksesta Jeesuksessa. Pelastus ei ole seurausta hyvistä teoista, vaan Jumalan armoa. Siinä uusi liitto on erilainen kuin vanha, että meillä ei ole mitään sääntökokoelmaa, jota tulisi pyrkiä parhaansa mukaan noudattamaan. Isän Jumalan Henki on meidän sisimmässämme johdattamassa oikeisiin tekoihin niin, ettei meidän tarvitse edes ajatella, että mikä nyt olisi oikein tehty.


Ajattelet näin, mutta ajattelet tässä asiassa (eksyminen), ainakin allekirjoittaneen mielestä, eri tavoin kuin Raamattu opettaa. Seuraavalla tavalla perustelen:

Matt.24:10-11 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.

1.Joh.2:18-19 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

Gal.5:4-5 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.

1.Tim.4:1-2 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty

2.Tess.2:7-12 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

Hebr.6:4-6 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.


Jokaisessa ylläolevista on kysymys pelastavasta uskosta luopumisesta. Armo ei ole mikään automaatio, vaan vaatii Kristuksessa pysymisen, jatkuvan uskomisen ja parannuksessa elämisen. Ylläolevista 1.Tim.4:1-2 Jumalan Pyhä Henki on apostoli Paavalille "selvästi ilmoittanut, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta". Tuota 2.Tess.2 luvun käyttöä on moni kritisoinut, ettei tuo puhuisi kristityistä, mutta itse en pysty näkemään miten ja mistä jo valmiiksi eksyksissä oleva voitaisiin eksyttää. Tällaisia uskovia, jotka vääntävät kirjoituksia oman turmeltuneen mielensä valheiden mukaisiksi, ja Raamatun mukaan tekevät näin kadotuksekseen (2.Piet.3:16), on tänäkin päivänä ja alati kasvavissa määrin. Ei ole rakkautta totuuteen (Raamatun ilmoitus, kuten Jumala totuuden haluaa ilmoittaa), vaan on rakkaus siihen, miten oma turmeltunut mieli asian haluaisi nähdä, ja tämä sitten väkisin tungetaan Raamatun kansien väliin.

Joh.15:1-6 "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat


Vielä tuohon näkemykseesi liittyen lain sääntöihin ja armossa vaeltamiseen, niin kyllä Jumalan laki on yhä voimassa, ja tulee tässä ajassa aina olemaankin (ks.Matt.5:17-19), ja Jumalan laki on yhä pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room.7:12), vaikkemme me lihamme puolesta heikot ja niskuroivat sitä kykenekään omin voiman täyttämään. Juuri tähän me Pyhän Hengen osallisuutta tarvitsemmekin, jotta "Hengellä kuolettaisimme lihan teot ja saisimme elää" (Room.8:13). Nykypäivänä alkaa olla eräänä erittäin vakavana ongelmana opetuksessa se, että usein opetetaan Pyhästä Hengestä irrallaan rististä ja Jumalan Sanasta. Ilman osallisuutta Kristuksen kuolemasta meillä ei ole myöskään osaa Hänen ylösnousemukseensa (elämään Hengessä, ks.Room.6:1-6, Joh.12:24-25), ja Jumalan Sanan kautta, jota Pyhä Henki meille opettaa ja kirkastaa, me kasvamme (1.Piet.2:2, Joh.14:23-26, 1.Joh.2:24-27, 2.Tim.3:14-17).

Myös joudun olla eri mieltä tuossa, kun kirjoitit "...ettei meidän tarvitse edes ajatella, mikä nyt olisi oikein tehty". Mm. Efesolaiskirjeessä apostoli Paavali kehoittaa tutkimaan, mikä on otollista Herralle ja näin oppia ymmärtämään Herran tahto. Tämä tutkiminen kyllä vaatii meiltä omien aivojen käyttämistä myöskin.

Ef.5:6-11, 15-17 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä - ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.
...Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat,ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.


Siunausta ja alati kasvavaa sekä syvenevää Kristuksen ja Hänen armonsa tuntemista tulevaan(kin) viikkoon Aamu-Usvalle.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. -Ef. 2:8-9
SavingGrace22
 
Viestit: 50
Liittynyt: 14. Joulu 2015 18:47

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 16. Heinä 2017 20:26

Olen miettinyt tätä tietoine valinta -asiaa. Minusta tuntuu, että minun olisi esimerkiksi mahdotonta täysin lakata uskomasta Jumalaan ja Jeesukseen ja näihin asioihin. Voisin toki päättää lakata elämästä uskoni mukaisella tavalla, mutta itse uskosta en voisi ihan vain päättämällä luopua. Minulle itselleni oli täysin mahdotonta myös alkaa uskomaan aikoinaan. Rukoilin ja pyysin, että voisin tulla uskoon. Olin itse päättänyt uskoa, mutta ei se riittänyt todelliseen sydämen uskoon. Kyllä minusta tuntuu, että koko juttu oli Jumalan tekoa. Jos Jumalan valinta olisi teoista, niin armo ei enää olisi armo (Room.11:6).

En kuitenkaan puolusta "kerran pelastunut - aina pelastunut" -oppia. Jumala antaa pysyä uskossa toisen ja toinen luopuu ja lankeaa. Hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan (Room.9:15)." Me emme voi itse millään teoillamme pysyttää itseämme Hänessä ellei Hän tahtoisi. Onneksi Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 16. Heinä 2017 20:36

Kiitos, SavingGrace22 :hearts:
Laittamassasi galatalaiskirjeen kohdassa vielä tähdennetään tätä, mistä alun perin lähdin liikkeelle, että uskovat voivat langeta pois armosta ja alkaa elää uutta liittoa, kuten vanhaa elettiin eli noudattamalla sääntöjä.
Mitenkähän nyt ymmärrettiin jotenkin, että olisin puhunut siitä, että joka on kerran pelastunut, olisi aina pelastunut..? :think2: Minulle on selvää, että näin ei ole, vaikka en toki voikaan olla varma tulkinnastani.
Tuo oli kuitenkin vähän erikoista sanoa, että armo vaatii Kristuksessa pysymisen, jatkuvan uskomisen ja parannuksessa elämisen... Minä ajattelen, että Jeesuksessa pysyminen, usko ja parannus ovat armon vastaanottamisen seurausta. Eihän ihminen itse voi pysyä Kristuksessa niin kuin ei puun oksakaan voi tehdä mitään pysyäkseen kiinni puussa. Se vain on osa puuta ja siksi pysyy siinä.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja MrKerimäki » 16. Heinä 2017 20:49

Aamu-Usva ..tuon kauniin oletuksen pilaa synti ja synti on se asia ,jolla voi menettää kaiken vaikka olisi maistanut Pyhää Henkeä.Joka lihaan kylvää niin se lihasta tulee niittämään.Jos taas ihminen vaeltaa Hengessä niin Henki ohjaa ja pitää ihmisen oikealla tiellä kuuliaisena Herralle.
On selvästi kaksi tietä ..lihan ja Hengen tie.Jos esimerkin ottaisi niin tämän sivuston ihmiset tuntevat sitä Hengen kulkua ja yrittävät välttää syntiä ja ovat liikenteessä aralla sydämmellä tutkien Hengessä ,joka ikisen liikahduksen mitä ympärillä tapahtuu .Pohtii ja peilaa ja tutkii ja "kone on päällä koko ajan.Silloin kulku on hyvää ja sydän siinä oikeassa asennossa .Jos tuolla paikalla syntiin lipsahtaa niin Jeesus on rukoilemassa lipsahtaneen puolesta ..lipsahtaneen ,koska tuo lipsahtanut EI HYVÄKSY syntiään ja mielummin pohtii MIKSI? minun liha tekee sitä mitä en tahdo (kuten raamatussa sama pohdinta) liha ja Henki tappelee toisiaan vastaan eikä niistä tule koskaan kaveria.

Synti on syntiä nyt ja aina ja se ei ole hyviä tekoja ,johonka suuri osa kristittyjä vetoaa ja on ymmärtänyt tuon raamatun kohdan väärin.Itse ymmärrän enempi vertauksen tuossa vain siihen juutalaiseen kuin juustomuottiin ,jolla tehdään samalla kaavalla ei juustoa vaan parannusta ja kelpaamista .
Meillähän tuota juutalaista ei ole edes olemassa kun lahjaksi olemme saaneet Mutta synti on ollut maailmassa ja se ei muutu mihinkään oli sitten lain alla tai armon alla.

Se Jumalan pitkämielisyys on armoa ja hyvää armoa Jumalalta kun on antanut meille mahdollisuuden pyytää anteeksi ja tietysti meidän tulee myös antaa anteeksi yhtä totena osana itseä kuin hengitys ...se on ilmiselvää ja niin tulee anteeksi annon olla myös.
Jos me kovetamme sydämmemme niin kuka tietää vaikka Jumalakin kovettaa sydämmen meitä kohtaan? Eli olkaamme armahtavaisia sillä niin on taivaallinen isämmekin.
Hengen kautta oppi tulee näihin asioihin kuin itsestään.Ei tarvitse yhtään koulunpenkkiä kuluttaa...tai housuja.
MrKerimäki
 
Viestit: 446
Liittynyt: 23. Maalis 2017 12:49

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 16. Heinä 2017 22:09

*
Meidän uskomme ei ole suoritus vaan se on elävä suhde Herraan Jeesukseen. Kun olin juuri aikuistunut niin siten Herra pysähti minut ja kysyi tahdonko minä olla uskossa. :shock: Minä pysähdyin ja ihmettelin Herran kysymystä. :wtf: Nyt tiedän koska uskoa ja suhdetta Jeesukseen tulee vaalia aina niinkuin avioliittoa.

Ef. 5:32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Peace In Rest » 16. Heinä 2017 22:30

Minäkään en voisi enää olla uskomatta Jumalaan. Mutta se ei ole pelastavaa uskoa, sillä "sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat" (Jaak 2:19). Tässä kohden monet erehtyvät, kun ajattelevat että pelkkä tietäminen johtaa pelastumiseen. En voisi siis olla uskomatta, mutta tiedän voivani luopua tai langeta pois pelastuksesta. Tietysti, eihän Jumala pakota minua Hänen luoksensa. Sellainen Jumala olisi minusta ahdistava. Mielestäni valinnan vapauden antaminen on yksi suurimpia rakkaudellisuuden piirteitä.

Pelkkä tosiasioiden tietäminen tai edes tunnustaminen ei vielä siis ole pelastuksen täyttymys. Se on kyllä osa sitä, mutta näkisin että tarvitaan myös tietynlaista asennetta, tai sydämen tilaa, tai miksi sitä sitten kutsutaankin. "Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli" (Ps 34:18). Tässä ei puhuta maallisista sydänsuruista tai murehtimisesta, vaan Pyhän Hengen aikaansaamasta aidosta ja ainutlaatuisesta nöyrtymisestä. Eikä tätä voi oppia Raamattua lukemalla, se on salattua työtä jota Jumala tahtoo tehdä itse kunkin sydämessä. Se on minulle vielä toistaiseksi pitkälti mysteeri, miksi se joidenkin kohdalla onnistuu ja joidenkin kohdalla ei.
Peace In Rest
 
Viestit: 468
Liittynyt: 09. Loka 2016 21:47

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 16. Heinä 2017 22:49

Niinpä. Ehkä se säilyy mysteerinä loppuun asti. Jeesushan selitti sitä jossain määrin kylväjävertauksessa, että millaiset asiat voivat sanan siemenen tukahduttaa. Mutta ei sitä, että miksi jonkun ihmisen sydämen maaperä on hyvää ja toisen huonoa maata. Voiko sille sitten itse tehdä mitään jos kuuluukin siihen enemmistöön, joiden elämässä sana ei pääse tuottamaan hedelmää. Jeesus tekee kaikkensa, mutta jos vain on niin kelvoton ettei sekään riitä.. Välillä on vain sellainen olo.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Jukka » 17. Heinä 2017 05:03

Aamu-Usva kirjoitti:Uuden liiton puolella on kuitenkin niin, että Jeesus ei käännytä pois yhtäkään, joka Hänen luokseen tulee.


Opetetaanko Raamatussa noin? Jeesus sanoi tästä asiasta tällä tavalla: "Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" ja "Hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna". Joh. 6:37, 65 korostukset nimimerkin ... Tämä nyt meille kaikille reunahuomautukseksi ettemme pilkkoisi merkittäviä raamatunkohtia.

Olen kahdesti yrittänyt jatkaa 5.7 kesken jäänyttä tekstiäni, mutta en ole saanut sitä tehdyksi lähetyskuntoon saakka. Odottakoon siis, mutta vielä tuo Aamu-Usvan teksti herättää kirjoittamaan:

Jumala ei muutu. Hän on ensimmäisten sukupolvien luona ja viimeisten luona (samanaikaisesti) yhä sama. VT:n aikana ihmiset pelastuivat samoin kuin nytkin eli turvautumalla Jumalan armoon. Eihän syntiset ihmiset koskaan ole turvautuneet lakiin vaan Jumalan armolupauksiin, jotka sitten, kun Jeesus tuli, saivat lopullisen täyttymyksensä (Ihmisen Pojan ruumiin uhrissa Golgatalla, kuolemassa, ylösnousemuksessa ja kirkastumisessa).

Jatkan tästä myöhemmin, kun nousevan auringon säteet ovat hajottaneet näkyvyyttä nyt huomattavasti haittaavan aamu-usvan
Jukka
 

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 17. Heinä 2017 07:36

Tuo Jukan viimeinen lause on sentään hyvä :thumb:

Isä on antanut jo kaiken Jeesuksen haltuun (Matt.11:27; Joh.3:35). Kukaan ei kuitenkaan voi tulla uskoon ilman Jumalaa. Sitä tarkoittaa se, että kukaan ei voi tulla Jeesuksen luo ellei Isä sitä ihmiselle anna. Ihmisen oma päätös uskoa ei riitä. Tarvitaan Jumalan Pyhä Henki.

Jeesus puhuu omista lampaistaan näin: "... he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä (Joh.10:27)."

Mutta yritähän Jukka välillä nukkuakin :hugehug: Minä lähden vasta nyt aamukahvin keittoon. Ihan on elämä risaisena näin lomalla..
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 28 vierailijaa

cron