Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja VeliUskossa » 24. Heinä 2017 08:58

Vertti kirjoitti:Uskon, että Jumala avasi minulle tänä aamuna herättyäni tätä Pyhän hengen pilkkaa oivalluksen kautta.

"Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, 15 hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa." Ef 3:14

"Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme" 1 Joh 1

Vaikka Jumala on sama vanhan liiton Jumala, me, jotka uskomme Hänen poikaansa ja olemme Hänen verellään pestyjä, olemme Hänen lapsiaan. Ymmärrettekö? Ymmärrettekö todella? Ei edes paha maallinen isä rankaise lapsiaan siitä, että tämä toimii ymmärtämättömästi. Hän nuhtelee ja kasvattaa tätä oikealle polulle, mutta ei koskaan ei kertakaikkisesti koskaan hylkää kompastelevaa lasta, joka ei tietoisesti Häntä halua pilkata, koska Hän ei kertakaikkisesti halua, että Hänen lapsensa joutuvat kadotukseen. Sellaiset ihmiset, jotka eivät tätä rakkautta tunne ja ymmärrä, eivät ole Hänen lapsiaan, tai ovat joutuneet etäälle Hänestä, sillä Hän on rakkaus. Tällaisille ihmisille Jumala on ensisijaisesti lakiJumala ja tuomari ei taivaallinen Isä.


Jumala kyllä nuhtelee ymmärtämättömästi toimivaa lastaan. Sitten on lapsesta kiinni, ottaako vastaan palautteen ja tekeekö parannuksen. Daavid tunnusti, että häntä moitittiin oikein ja sai anteeksi. Saul keksi kaikenlaisia verukkeita ja vieritti syyn toisille. Hän lopulta pyysi anteeksi, mutta ei enää saanut anteeksi.

Tämä tarina on hyvin tärkeä opetus Raamatusta. Se kertoo, että Herran edessä on oltava aralla tunnolla. Katuva saa anteeksi, mutta oman synnin puolustaminen vie kadotukseen. Jumala on armollinen, mutta ei armahda niistä synneistä, joita ei ole valmis tunnustamaan. Aadam ja Eeva syyttelivät muita eivätkä edes pyytäneet anteeksi. Lopputuloksen tiedämme.
VeliUskossa
 
Viestit: 21
Liittynyt: 22. Heinä 2017 16:42

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 24. Heinä 2017 09:07

Vertiltä tärkeää asiaa heti aamulla!

Saul eli vanhan liiton aikaan, eli ennen kuin Jeesus oli kuollut ristillä meidän syntiemme tähden. Nythän Jeesus on kärsinyt rangaistuksen. Tahallaan ei tietenkään pidä syntiä tehdä armoon turvaten. Sehän on armon Hengen pilkkaamista. Vahingossa jokainen tekee välillä syntiä.

On todella ihmeellistä saada ottaa Jumalan armo vastaan; Hänen rakkautensa ja hyväksyntänsä. Hän hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme ja Hän tuntee meidät läpikotaisin.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja MrKerimäki » 24. Heinä 2017 10:54

Edellä olikin niitä tärkeitä asioita ja se katumus sydämmestä ja aralla sydämmellä ja Herran luo halajavalla mielellä ihminen on mielestäni vielä täysin oikealla tiellä.Se ,että tunnustaa syntinsä ja puhuu/tuo ne valoon on sitä oikeaa sydämmen toimintaa Herrassa/ Hengessä.
MrKerimäki
 
Viestit: 446
Liittynyt: 23. Maalis 2017 12:49

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja Vertti » 26. Heinä 2017 11:48

"Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät". Hebr 6:4

Monet ovat pohtineet sitä, mitä tuolla luopumisella/langeamisella loppu kädessä tarkoitetaan. Tässä kohden Raamattua pitää tarkastella kokonaisuutena. Mielestäni Jeesus vastasi tähän suoraan: ainoastaan Pyhän hengen pilkkaa ihminen ei anteeksi saa. Ei kai Raamattu ole ristiriitainen tämän suhteen? Kaikki synnit saa anteeksi, mutta tuota yhtä ei saa. Tuo on siis se lopullinen mittari milloin ollaan peruuttamattomasti langettu pois. Väitän kuitenkin, että kaikki uskovaiset, jotka ovat harhapoluilla maailmalla, eivät välttämättä tätä ole tehneet. Heidän kohdallaan parannuksen teko on mahdollinen. Kannattaa muistaa, että uudessa liitossa me olemme Jumalan lapsia. Eikä taivaallinen Isä välittömästi pura perintösopimustaan lapsensa kanssa, vaan aluksi yleensä nuhtelee ja ankarasti rankaisee lastaan toivoen, että tämä kääntyisi parannukseen silloin kun tämä vaeltelee eksyksissä.

"Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.

"Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.' Niin hän lähti isänsä luo.

"Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla. Luukas 15:
11

Rupesin tänään pohtimaan tuota Raamatun kohtaa. Normaalisti olen ajatellut, että kyseessä on syntinen, joka tekee parannuksen. (näihin viitataan tuota aiemmissa vertauksissa) Tuossa puhutaan kuitenkin isästä ja pojasta. Jos ihmiset eivät ole aiemmin olleet Jumalan lapsia, niin kuinka ihmeessä he voivat palata takaisin samaan suhteeseen? Eiväthän nämä ole tunteneet Jumalaa aiemmin ja eläneet Hänen kanssaan henkilökohtaisessa suhteessa, vaikka Hän onkin heidät luonut.

Juuri noin kävi minulle. Olin maailmalla eksyksissä ja hengellisesti kuollut, mutta nyt olen vironnut takaisin elämään. Todelliseen elämään. Tunnen Pyhän hengen läsnäolon vuosikausien jälkeen ja sen hedelmät ovat todellisia. Kaikki aiemmat vanhat riippasynnit ja pahat tavat ovat jääneet pois ja niiden tilalle on tullut taas nöyryys, rakkaus ja rauha sekä jatkuva huoli muistä ihmisistä, ihana välinpitämisen tunne. Luulin, että tämän ei pitäisi olla mahdollista, mutta näin on asian laita. Ollut jo yli 8 kuukauden ajan, eikä tälle ole olemassa loppua.

Haluan kertoa eksyksissä vaeltaneille, että Jumala kutsuu kadonneita lapsiaan vieläkin takaisin. Jos kuulet Hänen äänensä, niin älä luovu toivosta vaan lähesty Häntä.
Avatar
Vertti
 
Viestit: 36
Liittynyt: 07. Kesä 2017 14:36

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja systeri » 27. Heinä 2017 11:13

Jukka kirjoitti juttutuvalla näin:

JK. Olen useampana päivänä yrittänyt kirjoittaa jotain jatkeeksi tuohon Vertin aloittamaan juttuun Hengen herjaamisesta, mutta en ole saanut valmista. Se on niin kovin raskas aihe. Minusta tuntuu, että monet lähestyvät tuota asiaa aivan väärästä vinkkelistä. Me olemme Jumalan lapsia ja elämämme on Kaikkivaltiaan Jumalan varmoissa ja luotettavissa käsissä. Hiuskaan ei tipu päästämme Isän tietämättä ja sallimatta. Hän joka pitää huolen kukista ja linnuista hänkö ei pitäisi huolta omista lapsistaan. Varmasti pitää.


Mulla vähän samat ajatukset :) Olen ollut kymmeniä vuosia uskossa ja elänyt jossain vaiheessa myös nämä pelon aiheet ,mutta nyt ei meinaa löytyä sanoja tähän.Se täytyy vaan elää ja käsitellä rukouksin ja Raamattua tutkien. Se kuuluu varmaan tuohon aikaan kun ollaan ns.syvältä pelastuneita mutta usko ja luottamus vielä vähän horjuu ja ollaan epävarmoja. Rauhan saa kun oppii tuntemaan kuinka rakastava pitkämielinen ja armollinen Jumala meillä on, joka Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa kantoi synnit ristille ja täytti lain, että meillä olisi elämä.Minä riipun Hänessä kiinni,mutta niin kauan kuin riipun, niin Hän ei irroita otettaan koska Hän on Rakkaus. Tuli mieleen Saviastian opetus ...se auttaa ymmärtämään hyvin pitkälle tätä uskovan elämää ja vaellusta :)
systeri
 

Re: Koska kristitty on sortunut Pyhän hengen pilkkaan?

ViestiKirjoittaja systeri » 27. Heinä 2017 11:36

Tuli mieleen tämä paikka Jer 18 :4. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.

ja tästä ajatus ,vaikka saviastia menisi pilalle HÄNEN käsissään,niin HÄN voi tehdä siitä uuden :)
systeri
 

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 39 vierailijaa