Kun olen tarkastellut näiden eksytysliikkeiden toimintaa, niin näyttäisi vahvasti siltä, että valhehenget ovat käyttäneet hyväkseen juurikin erämaassa omasta mielestään vaeltavia janoisia kristittyjä. Voi olla mahdollista, että tällainen hengellinen kuivuus on ollut todellista, mutta siihen on haluttu helppo ratkaisukeino. Jeesuksen tie on kuitenkin kuuliaisuuden, kärsivällisyyden ja kärsimyksen tie. Monissa saarnoissa puhutaan herätyksestä innokkaaseen sävyyn ja tähän käsitteeseen törmää netissäkin monien kristittyjen teksteissä. Tästä kaikesta saa välistä sellaisen kuvan, että herätykseen sisältyy kaikissa tapauksissa jotenkin erityinen voitelu, jota siivittävät suuret ihmeet ja tunnekuohut.
Mielestäni näin ajattelevat kristityt ovat käsittäneet "herätyksen" väärin. Siihen voi sisältyä vahvoja, Pyhän hengen antamia tuntemuksia, mutta kaikkein tärkeintä on se, että ihminen noudattaa Jumalan sanaa ja on sille kuuliainen, riippumatta siitä, millaiseen erämaahan elämässä joutuu. Kun Jeesus käveli ennen kuolemaansa ristille, hän tuskin tunti valtavaa iloa Pyhässä hengessä. Ei, hänen kärsimyksensä olivat tuolloin varmasti valtavia. Tästä huolimatta Jeesus tunsi juuri tuona hetkenä ehkä eniten koko elämänsä aikana rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan.
Itse olen kokenut viime aikoina valtavan "herätyksen", mutta se ei ole ollut sidoksissa tunteisiin. Pikemminkin kyse on ollut luottamuksesta Jumalan sanaan. Pyysin esimerkiksi jonkin aikaa sitten ystävääni antamaan elämänsä Jeesukselle ja hän suostui tähän. Tämän jälkeen rukoilin hänen puolestaan ja julistin Jeesuksen Kristuksen nimessä hänen syntinsä anteeksi. En ole tuollaista harrastanut juurikaan aiemmin, joten minua epäilytti, olinko hoitanut asian niin kuin kuuluisi. En tuntenut myöskään minkäänlaista erityistä Pyhän hengen läsnäoloa ennen tapahtumaa, tapahtuman aikana tai sen jälkeen. Julistin sanaa, koska se oli minun velvollisuuteni. Ystäväni kuitenkin selkeästi oli tuon rukouksen jälkeen tunnekuohun vallassa ja sanoi, että hänen elämällään oli nyt uusi tarkoitus.
Sanassa sanotaan selkeästi, että me kristityt jaamme Kristuksen kärsimykset. Jos me liitelisimme jatkuvasti pilvimaailmoissa, olisi mahdotonta olla osallisena näistä. Pyhä henki voi olla siltikin vahvasti läsnä kristityn elämässä, vaikka kaikki näyttäisi inhimillisestä perspektiivistä nähden olevan toisin. Kristitty tietää parhaiten Pyhän hengen toimivan tämän elämässä siitä, että hän kokee synnintuntoa pienistäkin vääristä asioista ja tekee näistä parannuksen sitä mukaa, kun tällaisia havaitsee elämässään. Tämä mahdollisuus parannukseen on suurinta armoa kristityn elämässä, eivät valtavat tunnekuohut.
Parannuksen tekeminen ei tunnu aina mukavalta. Muussa tapauksessa Raamatussa ei puhuttaisi lihan kuolemasta. Liha vikisee ja pistää hanttiin, kun me Kristuksessa ristiinnaulitsemme sen kerta toisensa jälkeen. Mutta tämä on kuitenkin ainut tie, joka vie taivaaseen ja antaa meille sellaisen rauhan sieluumme, joka ei ole riippuvainen heittelehtevistä tunteita. (ikään kuin kaiken sisällä oleva metatunne) Valhehenget eivät tätä parannusta korosta vaan tarjoavat ihmisille uskomattomia, seikkailupuiston elämyksiä.
Tämä on äärimmäisen tärkeä ymmärtää: Pyhän hengen täyteys on erittäin monesti tarkoitettu tiettyä palvelutehtävää varten, ei siihen, että me hykertelisimme onnesta omissa oloissamme. Tämän vuoksi hengellisiä elämyksiä ei pidä metsästää. Jumala antaa niitä silloin, kun hän tarpeelliseksi katsoo. Tärkeintä on pitää pitää ns. oma pesä puhtaana ja keskittyä itsensä rakentamiseen. Sama asia pätee myös kaikkiin armolahjoihin. Pyhä henki jakaa niitä oman viisautensa mukaan, eivätkä kaikki saa esimerkiksi kielilläpuhumisen lahjaa. Olen kuullut kummallisia tarinoita siitä, kuinka joissain helluntaipiireissä on harjoiteltu ikään kuin kielilläpuhumista, vähän kuin puoliväkisin puserrettaisiin ulos sitä lahjaa. Tällainen toiminta ei millään tavoin ole Raamatun mukaista jos se on totta. Tiedän myös sen, että monet ovat kokeneet kielilläpuhumisen lahjan puutteen ongelmalliseksi ja ovat jopa itse sönköttäneet siansaksaa hädissään, koska he eivät ole halunneet olla huonompia kristittyjä. Alatteko ymmärtämään nyt, kuinka vaarallista tuollaisen asian pakottaminen on kristityille? Valhehenget suorastaan nauttivat siitä, kun pääsevät helposti eksyttämään tällaisen epätoivoisen kristityn, joka ei hädissään älyä tarkastella asioita kriittisesti Raamatun valossa