Peace In Rest kirjoitti:Mikko Murpatin pyynnöstä jatkan keskustelua tästä aiheesta täällä.
Toisessa ketjussa nousi esille kritiikkiä sitä kohtaan, että esitin kysymyksen missä menee raja "hyväksyttävän" hairahtumisen sekä harhaoppisuuden välillä. Vastaan vielä hieman siihen.
Raamatussa sanotaan selkeästi, että monessa kohden me kaikki hairahdumme (mukaanlukien Sanan opettajat). Asiayhteydestä näkee myös selvästi, että kysymys on opeista ja uskomuksista - siinä ei siis tarkoiteta esim tekosynteihin lankeamista (toisessa keskustelussa tuotiin esille tällaisia ajatuksia).
Kirjoittaessani näiden hairahdusten olevan "hyväksyttäviä", en tarkoita että ne olisivat missään mielessä hyvä asia tai että niihin ei tulisi puuttua. Toisessa ketjussa kirjoitin tavalla, josta saattoi saada tällaisen käsityksen, pahoittelen siitä. Toki kaikkiin virheisiin tulee puuttua, eikä niitä pidä hyväksyä siinä mielessä, että ne annettaisiin vaan olla. Mutta kyse on siitä, miten niihin puututaan. Ja tässä suhteessa on tärkeää tehdä erotus toisenlaisiin erehdyksiin.
Nimittäin samassa Raamatussa sanotaan myös, että on olemassa oppeja ja uskomuksia, jotka määritellään harhaoppisuudeksi (ts. eksytykseksi). Näiden kohdalla ei sanota, että "kaikki me hairahdumme" (mukaanlukien Sanan opettajat), vaan että meidän tule karttaa niitä jotka uskovat näihin oppeihin varoitettuamme heitä "kerran tai kahdesti". Tässä on aika merkittävä ero siihen kohtaan, jossa todetaan meidän kaikkien hairahtuvan monessakin kohtaa.
Siksi kutsun näitä hairahduksia "hyväksyttäviksi", koska suhteessa näihin toisiin joiden tähden tulee jopa karttaa toista uskovaa, ne ovat moninverroin "hyväksyttävämpiä". Jokainen meistä tulee elämän loppuun asti hairahtumaan monessa kohtaa opillisesti, tämä on Jumalan Sanan totuus. Joka toista väittää, on hairahtunut vähintään sen asian suhteen. Meidän ei pidä hyväksyä hairahduksia, mutta se on vain hyväksyttävä, että sekä me itse että kaikki lähimmäisemme ovat ja tulevat aina olemaan monessa kohden opillisesti hairahtuneita, ja siitä huolimatta hyväksyttävä heidät yhteyteemme.
Eikö siis ole tärkeää kysyä, missä menee raja? Kysymys on yhteyteen hyväksymisestä, tai yhteydestä erottamisesta. Ja vaikuttaa siltä, että kenelläkään ei ole tähän siltikään selkeää vastausta. Itseni mukaanlukien. Siksi kysyn tätä asiaa, kun kuitenkin jotkut vaikuttavat siltä, että he tietävät missä tämä raja menee. Tämä hämmentää minua entistä enemmän. Ollaan valmiita erottamaan ja erottautumaan joistakin toisista kristityistä, mutta ei kuitenkaan osata tai haluta sanoa selkeästi ja suoraan että minkä rajan he ovat ylittäneet ansaitakseen tämän.
Minä uskon, että Jumala tahtoo antaa meille selkeitä rajoja. Itse en niitä vielä näe, ja etsin niitä vielä. Siihen asti en aio vetää selkeitä rajoja, ennenkuin Jumala ne minulle näyttää. Kokisin silloin hairahtuvani, mahdollisesti jopa eksyväni.
Meillä ylläpidossa tämä on jatkuva haaste. Joku voisi sanoa, että "pelastuskysymykset" ovat tämmöisiä, mutta ei tuo ole mikään selkeä raja. Aika monesta asiasta saa tehtyä pelastuskysymyksen jos vetää esimerkin tarpeeksi tiukaksi.
Esim:
Sanotaan että tykkäisin tehdä hyvää toisille. Nyt kiertelisin kaiken aikani ja kaiken voimani toisten ovilla kyselemässä tarvitsevatko he apua , samalla laiminlöisin perheeni ja hengellisen elämäni. Näin hyvän tekeminen toisille voi olla pelastuskysymys.
Tästä johtuen me joudumme menemään tapauskohtaisesti ja asia kohtaisesti.
Jos jotain pitää vastata niin silloin pitäisin vakavana hairahduksena ja eksytyksenä kun joku levittäisi jotain kristinuskon painotusta/suuntausta, joka itsestäni ja muista veljistä joita aiheen tiimoilta haastattelen eroaa Raamatun kokonaisilmoituksesta, ja tämä pystyttäisiin näyttämään toteen Raamatusta. Kuitenkin harmillisesti tähän kieltämättä jää inhimillinen tekijä ja itse loppukädessä tekisin päätöksen mitä pitäisin eksytyksenä joka vaatii jotain toimenpiteitä.
Minusta sanoit tärkeän asian tuossa ylläolevassa lainauksessa josta tummensin ja alleviivasin kohdan. Ihan terve ja turvallinen suhtautuminen asiaan. Ehkä jos korvaisi sanan "hyväksyttäviä" sanalla "hairahdus" niin helpottaisi kun tiedetään että puhutaan samasta asiasta. Kaanaan kieltä taas