Täytyy kyllä sanoa, että vaikka en itse ole kovin kantaaottava ja voimakkaasti mielipiteitäni ilmaiseva luonne, niin arvostan tavallaan sellaisiakin vaikka olisin heidän kanssaan eri mieltä tai en ymmärtäisi heitä.
Jollain tavalla hieman kadehdinkin ja haluaisin itse olla sellainen, olisi varmaan yksinkertaisempaa elää. Itse tuppaan ajattelemaan asioita niin monelta kantilta, että en aina enää osaa sanoa mitä kanttia pidän itse oikeana tai hyvänä. Vaarana on myös, että kantit hioutuvat loputtomasta pyörittelystä kokonaan kadoksiin ja lopputulos on ihan ympäripyöreää.
Mutta toisessa ääripäässä on vaarana yksisilmäisyys ja fanaattisuus, jossa ei edes haluta yrittää ymmärtää toisia. Sekä ylpistyminen ja oman arviokyvyn yliarvostaminen, joka voi johtaa pahimmillaan vakavaan eksymiseen, jos asia johon lujasti uskoo onkin syystä tai toisesta valheellinen.