Keskinäinen rakkaus

[Jukka]

Minusta tämä "tunnistus" rakkaus eroaa niin, että ne rakkaudeliset teot toista uskovaa ovat niin merkitävät, että niistä puhuu koko kylä tai kaupunki esim oman maan tasaaminen uskovien kesken. Ei kukaan ei uskova myy taloansa, autojansa, mantujansa tai elämäänsä toisen ei uskovan takia kuin hyvin harvoin. Jumalan lapsi taas näin tekee tai on kokoajan valmiudessa näin tekemään.

Hyvä veli, uskoitko itsekään tuohon mitä kirjoitit?

Ensiksi: Jos tarkoitit sanoa tuossa ensimmäisessä virkkeessä, että "...ne rakkaudelliset teot toista uskovaa kohtaan ovat niin merkittävät..." niin miksi uskovia kohtaan, miksi ei jumalattomia kohtaan. Jeesus sanoi: "Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?" (Mt. 5:46-47).

Toiseksi: Totesit "Ei kukaan ei uskova myy taloansa, autojansa, mantujansa tai elämäänsä toisen ei uskovan takia kuin hyvin harvoin. Jumalan lapsi taas näin tekee tai on kokoajan valmiudessa näin tekemään." Onko se noin meidän ajassamme? Ovatko uskovat "kokoajan valmiudessa" luopumaan omastaan lähimmäisen hyväksi? Heitä toivottavasti on, mutta eivät he astu parrasvaloihin antamistaan almuista kertomaan. Niistä ei siis koko kylä tai kaupunki tiedä mitään. Jeesus sanoi: "Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle" (Mt. 6:3-4). Eräissä käsikirjoituksissa on lisäksi sanat autos apodoosei soi en too faneroo - hän maksaa sinulle julkisesti. Alkutekstissä almu-sana eleemosynee merkinnee hyväntekeväisyyden harjoittamista "laupeudessa ja vanhurskaudessa".

Jeesus kiinnitti suurta huomiota antajan mielenlaatuun. Itseasiassa sillä on ratkaiseva merkitys. Lahjan arvo määräytyy paitsi antajan varallisuuden mukaan (lesken ropo) niin eritoten lahjaan sisältyvän rakkauden ja itsensäkieltämisen mukaan (nardusvoiteen haaskaus). "Vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi" (1.Kr. 13:3).

[PS. Tiedoksi tässä, että yritän ehtiä vielä tänään vastaamaan nimimerkin Peace In Rest kysymykseen "hengellisiä lauluja"-aloituksen alla]

[Aamu-Usva]

Jukalla hyviä pointteja.
Minkälaista siis on tämä rakkaus, josta Jeesuksen opetuslapset tunnetaan?
Kyllä ainakin omalla kohdallani ei-uskovat ovat ihmetelleet kovasti juuri uskovien anteliaisuutta. Erityisesti sitä, kun sain tämän huippu-auton

[Joel.A]

Minusta tämä "tunnistus" rakkaus eroaa niin, että ne rakkaudeliset teot toista uskovaa ovat niin merkitävät, että niistä puhuu koko kylä tai kaupunki esim oman maan tasaaminen uskovien kesken. Ei kukaan ei uskova myy taloansa, autojansa, mantujansa tai elämäänsä toisen ei uskovan takia kuin hyvin harvoin. Jumalan lapsi taas näin tekee tai on kokoajan valmiudessa näin tekemään.

Hyvä veli, uskoitko itsekään tuohon mitä kirjoitit?

Ensiksi: Jos tarkoitit sanoa tuossa ensimmäisessä virkkeessä, että "...ne rakkaudelliset teot toista uskovaa kohtaan ovat niin merkittävät..." niin miksi uskovia kohtaan, miksi ei jumalattomia kohtaan. Jeesus sanoi: "Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?" (Mt. 5:46-47).

Toiseksi: Totesit "Ei kukaan ei uskova myy taloansa, autojansa, mantujansa tai elämäänsä toisen ei uskovan takia kuin hyvin harvoin. Jumalan lapsi taas näin tekee tai on kokoajan valmiudessa näin tekemään." Onko se noin meidän ajassamme? Ovatko uskovat "kokoajan valmiudessa" luopumaan omastaan lähimmäisen hyväksi? Heitä toivottavasti on, mutta eivät he astu parrasvaloihin antamistaan almuista kertomaan. Niistä ei siis koko kylä tai kaupunki tiedä mitään. Jeesus sanoi: "Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle" (Mt. 6:3-4). Eräissä käsikirjoituksissa on lisäksi sanat autos apodoosei soi en too faneroo - hän maksaa sinulle julkisesti. Alkutekstissä almu-sana eleemosynee merkinnee hyväntekeväisyyden harjoittamista "laupeudessa ja vanhurskaudessa".

Jeesus kiinnitti suurta huomiota antajan mielenlaatuun. Itseasiassa sillä on ratkaiseva merkitys. Lahjan arvo määräytyy paitsi antajan varallisuuden mukaan (lesken ropo) niin eritoten lahjaan sisältyvän rakkauden ja itsensäkieltämisen mukaan (nardusvoiteen haaskaus). "Vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi" (1.Kr. 13:3).

[PS. Tiedoksi tässä, että yritän ehtiä vielä tänään vastaamaan nimimerkin Peace In Rest kysymykseen "hengellisiä lauluja"-aloituksen alla]

Jukka, minä en näe raamatusta sitä, että meidän tulee tehdä samanlaisia rakkaudellisia tekoja (kokoontua niin paljon kun on mahdollista, myydä talot ja mannut jne.. veljien ja sisarian hyväksi) ei uskovia kohtaan. Näetkö sinä? Ainut mitä näen raamatusta on se, että heille tulee julistaa parannuksen evankeliumia. Toki ei jumalatonkaan mikään vihollinen ole vaan rakas lähimmäinen ja jos esim joku jumalaton on hukkumaisillaan sen tähden, että pelastusveneessä ei ole enää paikkaa niin todellinen Jumalan rakkaus saa uskovan antamaan sen paikan sille jumalattomalle ja kertoo hänelle äkkiä minkä kerkiää Kristuksesta ja Hänen työstään luomakuntaansa kohtaan jotta tämä hukkumaisillaan olevalle annetaan aikaa vielä näin parannuksen tekoon.

Tänä päivänä asia tääl Suomessa on vaan valitettavasti niin, että me uskovat tahdomme itsepintaisesti pitää omista taloistaan, mannuista, tavaroistaan ja ajastaan kiinni eikä oikeasti annetta itseämme Herralle. Tai jos annamme niin me teemme vimmatusti käännytys työtä hinnalla millä hyvänsä (kaiken maaliman vippaskonstit). Kun taas Raamattu puhuu sitä, että ensisijaisen tärkeää on laittaa ja pitää Kristus-ruumis kunnossa siellä missä Kristus-ruumis kokoontuu niin vasta sen jälkeen tulee kaikki muu.

Mitä almujen ja rakkauden lahjojen antamiseen tulee niin ei tietystikkään uskovan tule soitattaa torvea omista rakkauden teoistaa, vaan tosiaan toimia niin, että vasen kätesi ei tiedä mitä oikea käsi tekee, mutta ei se niinkään voi mennä että tämän verukkeella ollaan sitten myymättä vaikkapa se oma talo jotta sillä rahalla saadaan monta taloa jotta kukaan ei sitten siitä sais kuulla ja tietää. Tärkeää on jakaa omansa ja omastaan ja tärkeää on myös olla kuuluttamatta siitä muille.

[pekka]

Kyllä ainakin omalla kohdallani ei-uskovat ovat ihmetelleet kovasti juuri uskovien anteliaisuutta. Erityisesti sitä, kun sain tämän huippu-auton

Saisiko nähdä kuvan siitä sinun huippu-autostasi? ♥


Tätä seuraavaakin automallia, joka on kuvassa, ovat monet kehuneet:

Lada - lujaa laatua idästä:

[Joel.A]

Minkälaista siis on tämä rakkaus, josta Jeesuksen opetuslapset tunnetaan?

Tähän vielä oman ajatukseni kiteytymä. Todellinen Jumalan rakkaus (se mistä jumalattomienkin pitäsi meidät tulla tuntemaan) saa antamaan oman henkensäkkin alttiiksi vaaroille ja kuolemalle lähimmäisen sielun hyväksi kuitenkaan siunaamatta ja hysäämättä kadotukseen vievää syntielämää.

[Peace In Rest]

Ensiksi: Jos tarkoitit sanoa tuossa ensimmäisessä virkkeessä, että "...ne rakkaudelliset teot toista uskovaa kohtaan ovat niin merkittävät..." niin miksi uskovia kohtaan, miksi ei jumalattomia kohtaan. Jeesus sanoi: "Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?" (Mt. 5:46-47).

Sinänsä hyvä raamatunjae, mutta tässä keskustelussa oli nimenomaan kyse siitä, mitä Jeesus tarkoitti lauseella jossa Hän puhuu opetuslastensa keskinäisestä rakkaudesta.

Tässä on tullut paljon hyviä ajatuksia aiheesta. Omastaan jakaminen ja jopa itsensä uhraaminen ovat kyllä varmasti tällaisia tekoja Vaikka toisaalta Paavali kirjoittaa, että vaikka antaisi itsensä poltettavaksi ja jakaisi kaiken omaisuutensa, ei se hyödyttäisi jos ei olisi rakkautta. Eli teoista ei automaattisesti voi sanoa onko motiivina rakkaus vaiko jokin muu. Mutta varmasti aito rakkaus ilmenee juurikin epäitsekkäinä ja toiset etusijalle asettavina tekoina. Sillä tavallahan Jeesus rakasti meitä - antoi itsensä meidän edestämme - ja antoi meille käskyn rakastaa toisiamme samalla rakkaudella.

[systeri]

Lisäisin tähän vielä mm. että uskovien ei tule kadehtia toisiaan,eivät voi elää katkeruudessa,eivät käyttäytya sopimattomasti toisiaan kohtaan

[systeri]

Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan....tämä jae tuli äsken mieleen ja kun etsin sen raamatusta niin ajattelin että koko luku sopis tähän ketjuun mietin myös tuon jakeen 21 merkitystä ennenkö avasin koko luvun.

1 joh 3
1 Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.
2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
3 Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.
4 Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
5 Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.
11 Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme
12 eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.
13 Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.
14 Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.
15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
17 Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?
18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

[Jukka]

Ensiksi: Jos tarkoitit sanoa tuossa ensimmäisessä virkkeessä, että "...ne rakkaudelliset teot toista uskovaa kohtaan ovat niin merkittävät..." niin miksi uskovia kohtaan, miksi ei jumalattomia kohtaan. Jeesus sanoi: "Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?" (Mt. 5:46-47).

Sinänsä hyvä raamatunjae, mutta tässä keskustelussa oli nimenomaan kyse siitä, mitä Jeesus tarkoitti lauseella jossa Hän puhuu opetuslastensa keskinäisestä rakkaudesta.

Minua ei kiinnosta niin paljon mihin aikuiset ihmiset itsensä sotkevat, koska he tekevät sen melko varmasti vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti.

Tuollaistako on tämän nimimerkin mielestä "opetuslasten keskinäinen rakkaus"? Oliko tämä hänen oma vastauksensa tekemäänsä kysymykseen: "Sinänsä hyvä raamatunjae, mutta tässä keskustelussa oli nimenomaan kyse siitä, mitä Jeesus tarkoitti lauseella jossa Hän puhuu opetuslastensa keskinäisestä rakkaudesta?"

[Aamu-Usva]

Mielestäni Peace in Rest tarkoitti tuolla kommentilla toisessa ketjussa sitä, että häntä ei kiinnosta katsoa videoita tuntemattomien ihmisten kokoustouhuista ihan vain kauhistelumielessä. Minä en katso tuollaisia videoita ollenkaan, mutta en ajattele sen olevan rakkaudettomuutta. Minuakaan ei kiinnosta yhtään joidenkin ihmisten touhut joillain videoilla. Jos en tunne noita ihmisiä, niin voiko videoiden katsomisesta olla hyötyä.