Peace In Rest kirjoitti:Suurin osa seurakuntien tilaisuuksista muistuttaa enemmän esityksiä, kuin yhteistä kokoontumista. Eli suurin osa istuu seuraamassa kuin pieni osa toimii salin etuosassa, eikä niin että ollaan yhdessä Herran ympärillä ja jaetaan mitä itse kullakin mahdollisesti on yhteiseksi jaettavaksi. Siksi en pidä kovin oleellisena ja tärkeänä kysymyksenä sitä, minkä seurakunnan esityksiä käy seuraamassa. Kannustan enemmän anomaan ja etsimään uskovien yhteyttä ihan kohtaamisen tasolla ja yhteistä kokoontumista kaikessa yksinkertaisuudessa ilman kummempia kaavoja.
Sitä mäkin oon miettinynnä entisessä seurakunnassa...sama juttu vuodesta toiseen. Yhdet pulisee ja toiset kuuntelee. Jotkut kaverit ovat saaneet jopa vastuutehtäviä seurakunnassa. Kaavojen mukaan mennään. Kukaan ei ole kiinnostunut uusista tuttavuuksista, jos yrittää jutella. Mieluummin menen ev.lut kirkkoon...siellä ei ainakaan tartte miettiä kuka mä oon tässä porukassa. Se hyvä puoli siinä on.
Aika jähmettynyt oli ilmapiiri...samat naamat vuodesta toiseen. Sitten kun oot sinkku, toiset perheellisiä ja seurakunta on hyvin perhekeskeinen tietenkin, niin mitäpä siinä teet? Hmmm...
No, mä käyn ev.lut seurakunnassa tätä nykyä.
Erosin helluntaista monistakin syistä, mm. oppikysymykset jälleen kerran ja se kokemus juhannuskonfasta v.15 joka ei antanut mitään ja siitä kirjoitinkin.
Jotenkin on jäänyt taka-alalle se perusasia missä olemme...mielestäni mm. ehtoollisella ei voi liian usein käydä, kun taustani on ev.lut ennen vapaita suuntia niin se on aika tärkeä kuitenkin et mielestäni joka sunnuntaihin kuuluu oleellisena myös sekin. En 3-vuorotyöni vuoksi pääse joka 1. sunnuntai sille kuukauden ainoalle ehtoolliselle. Ellen nimeomaan toivo että se sunnuntai on ehdottomasti vapaa. Mut jotenkin hassua sekin olis. Kyllä...ehtoollinen on tärkeä hetki muistella Golgatan tapahtumia ja se pitäis olla aina mahdollista. Mua ei haittais vaikka joka sunnuntai sen tekis. Tai milloin vain.
Se normaali karismaattisuus kuuluu uskoomme ilman mitään ääri-ilmiöitä ja se taas on aika vähäistä ev.lut puolella. Johtuu ajattelutavoista ja tottumuksista, mielestäni.
En nyt aja ilmiötä/liikettä hengen uudistus kirkossamme kuitenkaan tällä takaa.
Sitten oli se että Marko Selkomaata suositaan seurakunnassa ja kävin sähköpostikeskustelua srk:n johtajan kanssa hänestä. No, siinä emme päätyneet mihinkään yhteisymmärrykseen. Varoitin vain ettäkö siinä voi mahdollisesti olla eksyttäjä, että miksi seurakunta kutsuu häntä jne. Niin eihän hän ollut samaa mieltä asiasta lainkaan. Ei myöskään eräs srk:ssa uusi vanhimmistovelikään, sekä vaimonsa...
Hänen vaimonsa fb-keskustelussa kertoi että ei näe Bethelin toiminnassa mitään väärää ja mitä hänen ystävänsä niiden Raamattukoulussa on kertonut on pelkkää hyvää.
Mutta jos ollaan tarkkoja, tämän kaiken takana on edelleen se Toronton nauruherätys...ja miten kävikään ko. seurakunnalle?
En sano muuta kuin voi kamala sentään.
Itse olen vallan skeptinen Selkomaata kohtaan, varsinkin koska häntä hyvin voimakkaasti puolustetaan henkeen ja vereen sekä suojellaan. Miksikö? Koska häntä pidetään selvästi voideltuna johon ei saa koskea...
SRK:n johtaja linkkasi Selkomaan puheen ja pyysi kuuntelemaan sen. Hänestä se oli hyvä ja raitis. No, en muista, kuuntelinko...mutta ajattelin että selvä. Senkö perusteella se vain pitäisi arvioida?
Kun taustoja tutkii, löytyy varsin kummallisia voimailmentymiä hänen toiminnastaan, kaikki sen tietävät. Voiman jakaminen farkkutakilla ja polttava tuli jonkun jalkojen alla?
Ihmisten kaataminen tyyliin osoittamalla jotakuta? On se tyyliään vähän muuttanut mutta...silti epäilen että sama henki siellä taustalla on.
Herra sen tietää kuitenkin ja jos se ei kestä, se kyllä jonain päivänä kaatuu.