yksinäinen olo seurakunnassa?

[Hipsunen]

Heippa, ajattelin tästä kirjoittaa kun olen pohtinut tätä seurakunnassa käymistä ja uskovien yhteyttä. Raamatussa monessa kohtaa korostetaan miten uskovien yhteys kasvattaa meitä uskossa ja että seurakunnan merkitys on suuri. Seurakuntaa kuvataan kodiksi ja perheeksi melkeimpä. Itselleni seurakunnassa käyminen on tuntunut jotenkin epämukavalta.

Ensinnäkin päälle kasaantuu se, että minkä seurakunnan valitsisi, tuntuu että on ihan jumissa kun ei tiedä mikä seurakunta olisi hyvä? Harhaoppeja ja vääriä opetuksia on kuulemma siellä ja täällä, joten tuntuu että pitää olla tosi varovainen ketä kuuntelee. Luterilaiset seurakunnat on liian liberaaleja, toisessa taas kannatetaan sapattia, toisessa katsotaan vinoon jos ei puhu kielillä jne.. Lisäksi seurakunnassa olisi mukavempaa käydä jos sieltä löytyisi omaa ikäluokkaa lähemmäs tai samanhenkisiä ihmisiä. Olen käynyt myös parissa seurakunnassa, missä kaikki jäsenet olivat melkein eläkeiässä.. Jumalanpalveluksen jälkeen kahvitellessa tuntui, että jotenkin vaan ei oo mitään puheenaihetta kenenkään kanssa eikä sovi joukkoon. Yritin sitten jutella, mutta huomasi selkeästi että se nyt vaan ei toimi ehkä?

Toinen juttu on se, että kun jonkin aikaa sitten kävin säännöllisesti melko pitkänkin aikaa yhdessä seurakunnassa viikottain, niin tuntui vaan että ei pääse sisäpiiriin... tiedättekö, kun on ne kuppikunnat, että tunnetaan toinen ja jutellaan aina tilaisuuden jälkeen? Tajusin vaan, etten tiedä oikeen kenestäkään mitään koko seurakunnassa, vaikka kyseessä oli tosi pieni paikka.. Ainoastaan pastorin tunsi hitusen sen verran mitä kuunteli sen puheita ja sitten ne tiesi nimeltä, jotka olivat musiikkia soittamassa tms. Saarnat toki oli useimmiten hyvää kuultavaa, mutta saarnojakin löytyy netistä iso määrä? Seurakunnassa varmaan siksi halutaan käydä, että siellä on muita uskovia. Toinen ääripää sitten on, kun seurakunnassa on porukka nuoria, jotka on tosi tiiviisti porukassaan.. Itse haluisin ihan uskovia ystäviä, ihmisiä joiden kanssa jutella uskonasioistakin ja viettää tavallisesti aikaakin. Ainoat uskovat tuttavat, joita oon saanut on netin kautta tulleita. Toki seurakunnassa on vapaamuotoisempia tilaisuuksiakin, kuin sunnuntaisaarnat, mutta niissäkin kun on ollut mukana, niin eipä vaan tuu suhteita solmittua, kun tuntuu että kaikilla on jo omat piirinsä seurakunnassa... Juttelu jää sellaiseksi pinnalliseksi heipatteluksi. Tunnelma on vähän samanlainen kuin koulussa, kun oli omat porukat ja osa on suosittuja jne.

Noh toki voi olla, että vika on ihmisessä itsessään, jos ei saa ystäviä tai tutustu ympärillään oleviin.. Mutta oon mielestäni yrittänyt aloittaa juttelua eri ihmisten kanssa ja kysellä ja tutustua.. Se ei oo vaan tuottanut tulosta. Pyysin päästä mukaan yhden seurakunnan naisten raamattupiiriin, mutta kun lupasivat ilmoitella seuraavasta tapaamiskokouksesta, niin en sen jälkeen enää mitään kuullut sieltä. Mikä siinä on, kun tuntuu että erityisesti seurakunnat on tosi sisäänpäin lämpeävää porukkaa? Että on tavallista vaikeampaa tutustua seurakuntalaisiin? Olen kyllä muissa paikoissa, kuin seurakunnissa pystynyt small talkia aloittamaan ja ylläpitämään.. Kuitenkin ne saarnat ja opetus tietenkin on arvokasta, ja jos seurakunnassa ei käy tai itseään pakota lukemaan raamattua ja rukoilemaan niin uskonelämä alkaa kuihtumaan tietenkin.. Mutta on vähän mietityttänyt, että miten siihen seurakunnan sisäpiiriin sitten voisi päästä? Pitääkö vaatia että pääsee pitämään todistuspuheen ja sitten vasta muut tietää nimen ja henkilön vai mitä ihmettä? Lähinnä ajattelin nyt kirjotella tästä, kun on jo pitkään vaivannut ja en oikein tiedä mitä tehdä. Tuntuu kurjalta käydä seurakunnassa jos vielä useiden kuukausien jälkeenkään ei ole päässyt mukaan porukkaan. Haluisin vaan kuulla, että onko muut kokenut samaa, tai sitten että miten siihen porukkaan voisi päästä mukaan?

[pekka]

Millä paikkakunnalla sinä Hipsunen asustelet? Ajattelin vain sitä, että jos täällä foorumilla joku sattuisi asumaan peräti samalla paikkakunnalla kuin sinä niin tätä kautta ehkä voisit sitten yrittää tutustua lähemmin johonkin henkilöön ja kenties perustaa vaikka sitten myös oman Raamattupiirin tai ehkä pääsisit mukaan jo olemassa olevaan Raamattupiiriin ja kotikokoustaahan voi ihan pienissä ryhmissäkin.

Itse asustelen täällä Vaasan Palosaarella eli tervetuloa kotikokoustamaan jos satut asustelemaan täällä päin.

Siunausta sinulle. ♥

[Peace In Rest]

Me uskovat ja muut seurakunnissa käyvät, olemme ihmisiä vajavaisuuksineen ja sosiaalisine puutteineen. Luulen että suureksi osaksi yksinäisyyden kokemus ja ihmisiin tutustumisen vaikeus johtuu siitä.

Mutta on toki myös monenlaisia seurakuntia. Osa on suljetumpia, osa avoimempia. Osassa ei edes yritetä olla avoimia, osassa yritetään vaikka se ei olisi luontevaa. Osassa on aidosti avoin ja lämmin vastaanotto. Yleensä sellaisessa seurakunnassa on asiat muutenkin kohdallaan ja Pyhä Henki on toiminnassa suht paljon mukana. Itselläni on etuoikeus kuulua sellaiseen seurakuntaan.

Toki niinsanotut ihmiskemiatkin saattavat vaikuttaa kokemukseen, joidenkin kanssa vain tuntuu luontevammalta kuin toisten. Mutta jos haetaan sellaista yhteyttä ja tyydytään siihen, syntyy juurikin sisäpiirejä joihin on vaikea päästä.

[Jansku]

Täällä tuntuu samalta.En oikeen pääse seurakuntaan sisään tai tms ainakin siltä aina tuntuu.Oma porukka.
Kyseessä Helluntaiseurakunta.Muitakaan vaihtoehtoja ei minulla ole paitsi evl.Olen siis mielummin yksin ja tapailen silloin tällöin Veljiä ja siskoja.

Olen myös melko arka ja sosiaaliton välillä.(kiusatun traumoja).

Tuntuu vaan että sosiaali luokallakin olevan väliä,Itse olen melko varaton.Ruokaa,katto pään päällä ja muutaman satasen kulkupelit taloudessa.

Monesti näkee kokouksen jälkeen porukoiden lähtevän hienoilla saksalaisilla autoilla...Voin olla myös kaatellinen!Tai sitten mielestäni kaikkien uskovien pitäisi olla yhtä nöyriä kuin minä, Moni uskova on mielestäni kovasti maallisen omaisuuden perässä...Heti kun kokous loppuu aletaan puhumaan että esim lähden nyt katsomaan uutta autoa,venettä tai kesämökille varusteita.Kuin näillä olisi väliä?Eikös me Taivaaseen mennä Jeesuksen kanssa jossa meille on kaikki mitä tarvitsemme.

En myöskään pidä älylaitteista yms uudesta tekniikasta lainkaa koska se vie ihmisiä kohti pimeyttä enemmän.Näiden asioden kanssa tulee ristiriitaa myös.

Siunausta Kaikille Veljille ja Siskoille

[eetu]

Raamatusta en ole löytänyt kehotusta liittyä virallisesti mihinkään tiettyyn seurakuntaan. On vain yksi seurakunta,
ja jokainen uskova on uskoontulon hetkellä liitetty siihen. Eli me kaikki uskovat olemme jo seurakunnassa sisällä.

Tiedän erään paikkakunnan, jossa on kaksi seurakuntaa samassa rakennuksessa, ja niiden välissä on seinä. Kunpa he ymmärtäisivät purkaa seinän pois.

En usko että hieno ja kallis auto on asia jota uskovan pitäisi tavoitella, vaan pikemminkin ostaa auto joka täyttää parhaiten käytännön tarpeet - siis jos tarvitsee autoa. Onhan myös linja-autot ja muut kulkupelit keksitty. Jos auto on vain statussymboli, uskon että se pitäisi siinä tapauksessa myydä ja olla kokonaan ilman autoa tai ostaa auto joka täyttää parhaiten käytännön tarpeet. Itselläni auton omistamiseen suurin syy on se että tarvitsen sitä työpaikalle ajamiseen (työkohteet vaihtelevat). Sain omasta autostani ostaessa reippaan alennuksen koska etuovessa oli lommo jo valmiiksi.

Minulle ahdistusta ovat aiheuttaneet muiden uskovien esittämät kysymykset kuten: "Mihin seurakuntaan kuulut?" ja "Oletko täyttynyt Pyhällä Hengellä?". Ei ole tosiaan kuin yksi seurakunta. Pyhällä Hengellä täyttymisestä Petri on kirjoittanut kattavasti täällä:

http://www.kotipetripaavola.com/Pyhan_H ... kaste.html

Viimeksi kun kävin seurakunnassa, siellä eräs mies antoi minulle lehtisen jossa oli erään toisen miehen todistuspuheenvuoro. Lehtisen antanut mies totesi muistaakseni (en muista sanatarkasti) että "hän on tätä meidän porukkaa", ja viittasi siis käsittääkseni yhdistykseen johon he ymmärtääkseni kuuluvat tai jonka toiminnassa ovat mukana. Niin minä ymmärsin. Mutta kun ei ole mitään "meidän porukkaa", on vain seurakunta. Olen kyllä itsekin joskus syyllistynyt tuohon ajatteluun, että olisi jokin "meidän porukka".

Mitä tulee kielilläpuhumiseen, Raamatun mukaan kaikki eivät puhu kielillä. Kaikille ei ole vielä ilmeisesti avautunut se asia, koska tähän raamatunkohtaan on käsittääkseni helppo jäädä jumiin.

Mark. 16:17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.

Itse olen ymmärtänyt tuon niin että tuossa luetellaan esimerkkejä eikä sanota että kaikki uskovat esim puhuvat uusilla kielillä. Eli kohdassa puhutaan uskovista ryhmänä, eikä tuossa kuvailla yksittäistä uskovaa.

Eli tuohon kohtaan on helppo jäädä jumiin jos jumittaa esim tuossa "puhuvat uusilla kielillä", jos ei samalla usko Raamatun kokonaisilmoitusta kielilläpuhumisesta. Paavalihan opettaa että eiväthän kaikki puhu kielillä. Kaikki eivät siis puhu kielillä, ja siihen jokaisen pitäisi tyytyä. Joskus on tuntunut että käyttävätkö ihmiset enemmän aikaa kielilläpuhumisesta puhumiseen kuin itse kielilläpuhumiseen.

Muutenkin tuo yllä oleva kohta on varsinainen saivartelijoiden aarreaitta, koska eihän tuo kuolettavan juoman juominenkaan tuossa tarkoita sitä että uskova voisi vaikkapa lasolia tietoisesti juoda ja sitten vedota tuohon kohtaan, vaan sitä että jos vahingossa joisi jotain kuolettavaa, niin uskova ei vahingoittuisi. Tuota käärmeiden käsin nosto -kohtaa en ymmärrä. Ehkä se on väärin käännetty, koska Biblia sanoo näin

18. Kärmeet ajaman pois - -

Eli onkohan tuo niin että jos näkee vaikka metsässä kyyn ja rukoilee, niin Herra siirtää käärmeen pois?

[Aamu-Usva]

Todella selkeästi kirjoitettu ja juuri näinhän asia on, eetu

[pekka]

Muutenkin tuo yllä oleva kohta on varsinainen saivartelijoiden aarreaitta, koska eihän tuo kuolettavan juoman juominenkaan tuossa tarkoita sitä että uskova voisi vaikkapa lasolia tietoisesti juoda ja sitten vedota tuohon kohtaan, vaan sitä että jos vahingossa joisi jotain kuolettavaa, niin uskova ei vahingoittuisi. Tuota käärmeiden käsin nosto -kohtaa en ymmärrä. Ehkä se on väärin käännetty, koska Biblia sanoo näin

18. Kärmeet ajaman pois - -

Eli onkohan tuo niin että jos näkee vaikka metsässä kyyn ja rukoilee, niin Herra siirtää käärmeen pois?

Markus 16:

17. Mutta nämä ovat ne merkit, jotka niitä seuraavat, jotka uskovat: minun nimeni kautta pitää heidän perkeleet ajaman ulos, uusilla kielillä puhuman,

18. Käärmeet ajaman pois, ja jos he jotakin myrkkyä juovat, niin ei heille mitään vahingoita; sairasten päälle pitää heidän kätensä paneman, ja ne paranevat.
Biblia.



Niin, en tiedä sitten mutta luulen, että tuo kohta käärmeet ajaman pois jne., niin luulen, että siinä puhutaan lähinnä pahoista ihmisistä (?) jotka yrittävät viritellä kaikenlaisia pahoja hankkeita uskovia kohtaan:



PSALMIT 140:

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

2. Päästä minut, Herra, pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä,

3. jotka ajattelevat sydämessään pahaa ja joka päivä yllyttävät sotaan.

4. He hiovat kielensä niinkuin käärmeet, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela.

5. Suojaa minut, Herra, jumalattomien käsiltä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka tahtovat saada minun jalkani lankeamaan.

6. Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja minun tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela.

7. Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Jumalani". Herra, ota korviisi minun rukousteni ääni.

8. Herra, Herra, sinä minun väkevä apuni, sinä suojaat minun pääni taistelun päivänä.

9. Herra, älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua; muutoin he ylvästelevät. Sela.

10. Sattukoon minun saartajaini omaan päähän onnettomuus, jota heidän huulensa hankkivat.

11. Tulkoon tulisia hiiliä heidän päällensä; hän syösköön heidät tuleen, vesivirtoihin, joista he älkööt nousko.

12. Kielevä mies ei ole pysyvä maassa; väkivaltaista ajaa onnettomuus ja iskee iskemistään.

13. Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii köyhille oikeuden.

14. Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.