Hei rakkaat ystävät!
Tuossa reilu parivuotta sitten keskusteltiin siitä saako uskova avioitua uskostaosattoman kanssa ja annoin silloin omalta puoleltani ymmärtää vahvasti sitä, että ei saa ja se on jopa synnissä elämistä jos on menny avioon osattoman kanssa. Annoin myös ymmärtää, että uskovan tulisi jopa erota osattomasta jos on mennyt uskossa oloaikaan tälläisen kanssa naimisiin. Olen todella pahollaini näistä mielipiteistä ja ohjeistuksistani. Katsoin asiaa aivan liikaa vanhanliiton lain kautta enkä uudenliiton lain kautta. Uskon ja ajattelen siis tätänykyä niin tuosta aiheesta, että Jumalan tahto ei ole missään tapaksessa se, että uskova avioituisi uskosta osattoman kanssa, mutta jos uskova kuitenkin avioituu osattoman kanssa niin se ei ole suinkaan synnissä elämistä eikä osattomasta tule ottaa eroa. Naimisiin mentyään osatoman kanssa hän ei ole vain menetellyt Jumalan mielen mukaisesti.
Isot anteeksi pyydöt kaikille ja varsinkin nimimerkkiä Jasmiini kantaneelle henkilölle!