Ajattelin, että voisi olla rakentavaa ja hyödyllistä jakaa ajatuksia Sanan pohjalta siitä, mitä ja minkälaista Jumalan palveleminen todella on.
Minä olen kokenut Pyhän Hengen opettavan, että todellinen Jumalan palveleminen ja sellainen, jota Jumala eniten meiltä odottaa ja arvostaa, on hyvin yksinkertaista arkielämän kristillisyyttä. Kristillisyydellä tarkoitan sitä, että Pyhän Hengen vaikutuksesta ja tahdosta ilmennämme Kristuksen olemusta, mielenlaatua, rakkautta, pyhyyttä ja voimaa sekä yksin ollessamme että ihmisiä kohdatessamme.
Kaiken palvelemisen perustana on sydämen puhtaus.
'Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."
Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta,
ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".
Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut".
Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle...' (Jes 6:5-9)
Tässä kertomuksessa luemme kuinka profeetta koki kuinka Pyhä Henki valaisi hänelle synnin, sekä ympäröivien ihmisten että ennenkaikkea hänen omansa. Välittömästi hän koki myös, kuinka Jumala otti pois syyllisyyden ja puhdisti hänet. Sen jälkeen Herra lähetti hänet palvelemaan. Mekin voimme olla käyttökelpoiset Jumalalle vasta, kun Pyhä Henki on saanut valaistua meille synnin, vanhurskauden ja tuomion, ja sen kautta puhdistanut meidät Kristuksen sovintoveren voimasta.
Yksin ollessamme voimme palvella Jumalaa monella tavalla. Voimallisinta ja hedelmällisintä on Pyhän Hengen johtama esirukous. Raamatussa kerrotaan, kuinka Jeesus itse "aina elää rukoillakseen heidän puolestansa" (Hebr 7:25). Joskus kohtaa asenteita, jonka mukaan näkyvä palveleminen olisi arvokkaampaa ja tehokkaampaa kuin esimerkiksi esirukous. Asia on kuitenkin päinvastoin, sillä:
"...vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä." (Jaak 5:16-18).
Valtavaa!
Uskon, että suhteessa toisiin ihmisiin on tehokkainta ja hedelmällisintä panostaa ja keskittyä enemmän laatuun kuin määrään. Jeesus näytti tässä esimerkkiä. Toki Hän julisti ja palveli myös suurempia ihmisjoukkoja, mutta pääsääntöisesti Hän opetuslapseutti pientä 12 hengen porukkaa, ja kaikista lähimpänä Häntä oli näistä kolme veljeä. Läpi Apostolien Tekojen ja koko Uuden Testamentin näemme tämän saman toistuvan, apostolit liikkuivat usein pareina ja useiten niin että toinen oli vanhempi ja kokeneempi, ja toinen nuorempi opetuslapsi. En usko että se oli sattumaa, vaan selkeää opetuslapseuttamisen palvelutyötä.
Ajatelkaapa mitä tapahtuu, kun alamme panostamaan vaikka vain yhteen tai kahteen otolliseen opetuslapseen. Voimme keskittyä heihin todella paljon ja syvästi, ja he voivat saada kauttamme mahdollisimman paljon siitä mitä itse olemme oppineet ja saaneet. Isommissa ryhmissä ja etäisemmissä suhteissa se ei ole mahdollista samassa määrin. Nämä kaksi saavat myös siitä mallin omalle palvelutyöllensä. Kun he sitten toteuttavat sitä kohdillansa eteenpäin, syntyy taas neljä uutta opetuslasta. Kun nämä taas tekevät samoin, syntyy taas kahdeksan uutta, sitten 16, sitten 32, ja niin edelleen... Muutaman "opetuslapseus-sukupolven" jälkeen numero on jo aika iso. Ja mikä vielä määrää tärkeämpää: Hedelmä on laadultaan parempaa eli opetuslapset mitä luultavimmin kaikin tavoin syvemmin Jumalan tahdossa eläviä kuin etäisemmin "kasvatetut" kristityt.
Toki seurakuntaan on asetettu apostolit, profeetat, evankelistat, opettajat ja paimenet. Mutta näitä ei ole annettu "tehdäkseen palveluksen työn", vaan ne ovat annettu "tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön" (Ef 4:12). Apostolit, profeetat ja muut palvelutehtävät seurakunnassa on annettu siksi, että jokainen Jeesuksen seuraaja saisi kaikki tarvittavat "työkalut" joita palvelutyöhön - eli opetuslasten tekemiseen - tarvitaan.
Jokainen meistä pystyy edellä kuvaamaani yksilökohtaiseen opetuslapseuttamiseen arjessa ja elämässä. Jos annamme vain itsemme alttiiksi Jumalan käyttöön, Hän johdattaa meidät juuri sellaisten ihmisten luokse joita juuri me olemme sopivia opetuslapseuttamaan. Puutteissamme ja vajavaisuuksissamme auttaa Pyhä Henki.
Tällaisia ajatuksia minulla tänään on tästä aiheesta, olisi mukava kuulla myös muiden ajatuksia