Onko mitään syntiä?

[vaisuliini]

*
Omatunto tuli kans mieleeni niin jos omatunto tuomitsee Biblian käännöksen mukaan meitä niin Herra on sydäntämme suurempi ja tietää kaiken niin me voimme luottavaisin mielin lähestyä Herraa että Hän tietää kaiken.

1Joh. 3:20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,

Jos ei puhdista omaatuntoa eikä pidä huolta siitä että se pysyisi puhtaana, omatunto on turtunut eikä Pyhä Henki voi ilmoittaa sen kautta että se on väärin ja se on synti joka erottaa Jumalasta ja voi uskossaan ajautua harhaan koska omatunto on paatunut syntitottumuksesta johtuen.

1Tim. 3:9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.

1Tim. 1:19 säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.

Paavali söi epäjumaliin kuuluvaa uhrilihaa eikä kokenut synniksi koska hän tiesi ettei ole olemassa jumalia mutta jätti heikkouskoisten takia syömättä vaikka se synti mitä Paavali teki, voi rikkoa lähimmäisiään ja Paavali rakkaudesta jätti syömättä heidän takia ettei saattanut heitä lankeamaan.

Ei voi sanoa mikä synti joka ei rikkoisi lähimmäisiään koska ei tiedetä ovatko he heikkouskoisia niin se synti mikä ei rikkoisi lähimmäisiään, voisi saattaa heidät lankeamaan.

Minä huomasin tehneeni ison synnin kun kerroin tekeväni sitä julkisesti uskovien keskuudessa koska en koe sitä synniksi mutta en tajunnut että tämä sai heikkouskoisten uskovien närästymään ja tajusin etten toiminut rakkaudesta heitä kohti. Heidän takia jätän kertomatta. Ei ole olemassa sellaista syntiä joka ei rikkoisi lähimmäisiään.

[Joel.A]

Kiitos vastauksistanne, itsekin olen tullut siihen lopputulokseen, että ei löydy syntiä mikä ei rikkoisi lähimmäistämme. Tästä nousee taas seuraavanlainen kysymys, että jos ja kun haluamme tehdä milloin mistäkin synnistä parannusta niin mikä tai mistä motiiveista me teemme sen?

Se, että Jumala ei synnistä tykkää vai siitä, että muuten joudun kadotukseen vai siitä, että voimme johtaa synnin tekemisillämme kadotukseen yhdestä ihmisestä ylöspäin päin?

Itse oon tullut siihen lopputulokseen että motiivien tulee liittyä kaikkiin näihin kolmeen, mutta eniten näistä tuo kolmas pitäisi olla se kaikkein motiivien "päälikkö".

[vaisuliini]

*
Saisinko vielä yhden jutun laittaa tänne sori? Sori se tuli ihan äsken mieleen.

Muistaakseni Jukka selitti mitä Raamattu tarkoittaa sitä 'suuri pilvi todistajia'. Mutta en löytänyt tästä foorumista että voisin nostaa sen esille kans. Mutta se sama Raamatun kohta sanoo että synti helposti kietoo ja painaa niin kilvottelu hidastaa.

Hebr. 12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,

Hepr. 12:1 Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka nin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka edessämme, RK

No sinä Joel kirjoitit 'jos ja kun haluamme tehdä milloin mistäkin synnistä parannusta....
Yksi lause pisti silmiini että 'milloin'. Kun on langennyt syntiin, sitä on heti tehdä parannuksen viipymättä.

Kun parannuksen tehtyään saa armon ja menestyy. Jos ei tee parannuksen, se ei menesty. Tuo armo aluksi mietitytti minua. Jukka saa korjata minut jos ymmärrän väärin ja jos hän tietää mitä Raamattu tarkoittaa armolla?! Raamatun mukaan armo on kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi - kaikkeen totuuteen ja Kristuksen sisäiseen tuntemiseen.

Sananl. 28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Ef. 1:8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,

Kun parannuksen tehtyään saa armoa joka itseasiassa armo on kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi - näyttääkseen ulospääsyn synnistä joka on heikkoudeksi ja suureksi houkutukseksi niin se löytää ulospääsyn päästäkseen eroon siitä synnistä eli heikkoudesta ja houkutuksesta. Armo näyttää miten elää vapaasti ilman sitä syntiä joka kietoo helposti. Oma voima ei riitä voittamaan synnin. Sitä varten armo on. Me vaellamme Jumalan armossa.

2Kor. 1:12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

Kun lukee päivittäin Raamattua ja ammentaa Raamatusta tarpeeksi voimaa voidakseen voittaa synnin. Kun on liian vähän lukenut Raamattua vain satunnaisesti, kamppailee synnin kanssa omin voimin eikä oma voima riitä voittamaan synnin.

[Peace In Rest]

Kiitos vastauksistanne, itsekin olen tullut siihen lopputulokseen, että ei löydy syntiä mikä ei rikkoisi lähimmäistämme. Tästä nousee taas seuraavanlainen kysymys, että jos ja kun haluamme tehdä milloin mistäkin synnistä parannusta niin mikä tai mistä motiiveista me teemme sen?

Se, että Jumala ei synnistä tykkää vai siitä, että muuten joudun kadotukseen vai siitä, että voimme johtaa synnin tekemisillämme kadotukseen yhdestä ihmisestä ylöspäin päin?

Itse oon tullut siihen lopputulokseen että motiivien tulee liittyä kaikkiin näihin kolmeen, mutta eniten näistä tuo kolmas pitäisi olla se kaikkein motiivien "päälikkö".

En ihan ymmärtänyt tuota kolmatta, mutta minun näkemykseni mukaan aidon parannuksen teon (= Pyhän Hengen vaikuttaman sellaisen) taustalla on pääasiallisesti murhe siitä, että on rikkonut Jumalaa vastaan. Lähimmäisten rikkominen tapahtuu ikäänkuin siinä ohella, ollenkaan vähättelemättä inhimillistä tuskaa ja murhetta mitä se aiheuttaa. Kuitenkaan kyse ei ole pääasiallisesti ihmisten välisistä asioista, vaan ihmisen ja Luojan väleistä. Jos parannuksen teon pääasiallinen motiivi liittyy ihmisiin enemmän kuin Jumalaan, nähdäkseni se ei ole ainakaan ihan "puhtaasti" Pyhän Hengen vaikuttamaa parannusta.

Muistakaamme, että parannuksen teko tarkoittaa varsinaisesti kääntymistä Jumalan puoleen (pois synnistä). Parannuksen teko ei siis tarkoita vain sitä, että lakataan tekemästä jotain tekoa. Ihminen voi lakata tekemästä jotain, ilman että Pyhällä Hengellä on mitään osuutta asiaan. Ei-uskovatkin puhuvat usein "parannuksen teosta", kun vaikkapa lopettavat tupakoinnin tai varastamisen. Raamattu antaa kuitenkin paljon syvemmän ja erilaisen määritelmän sille, mitä parannus todella on.

[Joel.A]

En ihan ymmärtänyt tuota kolmatta,

Tarkoitin kolmannella siis sitä, että "teen parannusta, jotta lähimmäinen tai lähimmäiset eivät minun tölväilyn tai laupeuden tekemittäjättämisen takia joka riko toista lähimmäistään tai luopuisi uskosta"

[vaisuliini]

*
Joel, siis sinun lähimmäisesi tai lähimmäiset ovat uskossa vai he eivät ole vielä uskossa?

[toni t]

Rakkauden Jumalaan tulisi olla koko uskonelämän keskipiste ja motivaattori ja voima kaikkeen mikä liittyy uskonelämään. Kun Jumala on rakkautemme keskipiste (Raamatun opetuksen mukaan), niin se vaikuttaa automaattisesti Pyhässä Hengessä tahtomista ja tekemistä Jumalan tahdon mukaiseen elämään (parannuksessa) ja lähimmäisten rakastamiseen.

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi, ei ole turhaan suurin ja ensimmäinen käsky, sillä sitä kautta koko uskonelämä rakentuu Jumalan tahdon mukaiseksi, Pyhässä Hengessä Jumalan sanan kautta.

[Joel.A]

*
Joel, siis sinun lähimmäisesi tai lähimmäiset ovat uskossa vai he eivät ole vielä uskossa?

Sekä että

[Joel.A]

Rakkauden Jumalaan tulisi olla koko uskonelämän keskipiste ja motivaattori ja voima kaikkeen mikä liittyy uskonelämään. Kun Jumala on rakkautemme keskipiste (Raamatun opetuksen mukaan), niin se vaikuttaa automaattisesti Pyhässä Hengessä tahtomista ja tekemistä Jumalan tahdon mukaiseen elämään (parannuksessa) ja lähimmäisten rakastamiseen.

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi, ei ole turhaan suurin ja ensimmäinen käsky, sillä sitä kautta koko uskonelämä rakentuu Jumalan tahdon mukaiseksi, Pyhässä Hengessä Jumalan sanan kautta.

Tässä olenkin juuri tätä asiaa pohtinut *ennen kuin avasin tän keskustelun* ja kyseenalaistanut, että tuleeko kaiken keskipiste ja motivaattori kilvoitteluun todellakin olla yksin Jumala. Sanoohan raamattu, että "Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ja vielä "Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Ja kun vielä tiedämme mitä Jeesus teki, eli tuli täysin palvelemaan meitä kuoleman hinnalla ja johon Hän meitäkin ohjaaja "seuratkaa minua".

[taivaltaja]

Rakkauden Jumalaan tulisi olla koko uskonelämän keskipiste ja motivaattori ja voima kaikkeen mikä liittyy uskonelämään. Kun Jumala on rakkautemme keskipiste (Raamatun opetuksen mukaan), niin se vaikuttaa automaattisesti Pyhässä Hengessä tahtomista ja tekemistä Jumalan tahdon mukaiseen elämään (parannuksessa) ja lähimmäisten rakastamiseen.

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi, ei ole turhaan suurin ja ensimmäinen käsky, sillä sitä kautta koko uskonelämä rakentuu Jumalan tahdon mukaiseksi, Pyhässä Hengessä Jumalan sanan kautta.

Tuo on aivan totta ja siinä nimenomaan näkyy rakkautemme Jumalaan, kuinka suhtaudumme sisariimme ja veljiimme.

1. Johanneksen kirje 4
7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.