Onko mitään syntiä?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Onko mitään syntiä?

ViestiKirjoittaja Joel.A » 27. Helmi 2017 18:12

Mitäs mieltä olette, voiko usko Jumalaan olla liian Jumala keskeinen? Tai siis jos voi niin miten se ilmestyy?
Joel.A
 

Re: Onko mitään syntiä?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 27. Helmi 2017 18:45

No oikeasti ei, mutta teoriassa kyllä. Paljon hyvän tekemättä jättämistä perustellaan sillä, että kuunnellaan Jumalaa. Todellisuudessa kaikki hyvän tekeminen on aina hyvää eikä siihen tarvita erillistä Jumalan kutsua.

Raamattu on hyvin yhteisöllinen kirja. Ei ole vain minä ja Jumala, vaan me ja Jumala. Jeesuskin opetti aloittamaan rukouksen Isä meidän ja rukoilemaan kaikkea meille, ei minulle.

Siten uskon tulee keskittyä myös lähimmäisiin. Me olemme veljiemme vartijoita positiivisessa mielessä.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Onko mitään syntiä?

ViestiKirjoittaja Jukka » 27. Helmi 2017 19:13

Olen sivusta käynyt seuraamassa tämän keskustelun etenemistä ja nyt kirjoitan pari kommenttia.

Toni kirjoitti:
”Rakkauden Jumalaan tulisi olla koko uskonelämän keskipiste ja motivaattori ja voima kaikkeen mikä liittyy uskonelämään. Kun Jumala on rakkautemme keskipiste (Raamatun opetuksen mukaan), niin se vaikuttaa automaattisesti Pyhässä Hengessä tahtomista ja tekemistä Jumalan tahdon mukaiseen elämään (parannuksessa) ja lähimmäisten rakastamiseen.”

Jumalan tulee olla elämämme keskipiste, ei vain ”koko uskonelämämme keskipiste”. Olemme teeskentelijöitä jos opetuksemme ja tunnustuksemme ovat ristiriidassa arkielämämme tekojen kanssa -siis missä tahansa asiassa. Jumalan rakkaus synnyttää sydämissämme rakkauden Herraan ja lähimmäisiin, ”ei sanalla ja kielellä, vaan teossa ja totuudessa” (1.Jh. 3:18).Tämä rakkaus syntyy syntien anteeksisaamisen tietoisesta kokemuksesta. ”Hänen [syntisen naisen] monet synnit ovat anteeksi annetut; sen tähden rakasti paljon” (Lk 7:47 AS). Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä (1.Jh. 4:19).

Joel aloitti tämän keskustelun pohtimalla kysymystä ”Onko mitään syntiä mikä ei rikkoisi lähimmäisiämme?” Tuo on niin syvällinen kysymys, että en itse osaa siihen tyhjentävästi vastata. Jos lähestymme kysymystä lähtökohtana esimerkiksi Jes. 55:7 ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa...”, niin nuo ajatukset -kun eivät muutu puheeksi tai teoiksi- eivät riko lähimmäistä vastaan (näin käsitän).

Tällaista keskustelua käytäessä on lähtökohdilla merkitystä millainen käsitys itsellemme synnistä on muodostunut. Perustammeko käsityksemme Raamatun ilmoitukseen vai värittääkö näkemyksiämme omat pohdintamme tai opetuksen synnyttämät mielikuvat, joille ei ehkä löydykään tukea Raamatusta.

Itse ymmärrän synnin olevan perustavaa laatua oleva elämän asenne. Se ei ole vain pahan tekemistä vaan se on pahana olemista. Synti on määrätietoista ja päättäväistä riippumattomuutta Jumalasta, oman tahdon asettamista kaikessa ensimmäiseksi, itsen oikeuksista kiinni pitämistä.

Synti on hirvittävä elämää tuhoava voima. Ei vain Jumala rankaise synnistä vaan synti itse maksaa tekijälleen palkkaa. Se tekee ihmiselämän perustasta sekavan ja epävarman. Alkutekstissä syntiä kuvataan useammalla sanalla, jotka on käännetty Raamattuumme mm termeillä synti, erehdys, tahaton synti, lankeemus, vääryys ja laittomuus. Nuorena ihminen on kokematon; hän ei osaa ottaa riittävän vakavasti huomioon synnin todellisuutta elämässä, varsinkaan omassaan (itsessään). Aluksihan nuori uskovainen kiinnittää huomionsa synnin tekoihin ja taistelee nujertaakseen ne. Voi kulua vuosia, jopa vuosikymmeniä, ennen kuin uskovainen alkaa aavistaa, että synnin todellinen ongelma ei ole maailmassa eikä ympäristössä vaan hänessä itsessään, synnissä, joka hänessä asuu. Tähän syntiin Jumala on tarttunut Lunastuksessa.

Olikohan tässä mitään rakennukseksi? Jumalan armo ja huolenpito kanssanne ystävät.
Jukka
 

Re: Onko mitään syntiä?

ViestiKirjoittaja Juha » 28. Helmi 2017 04:44

Kaikki synti hajottaa tavalla tai toisella sitä Jumalan kuvaa joksi meidät luotiin. Ja kun hajottaa itseään niin se vaikuttaa siihen miten kohtelee lähimmäistään.
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4
Avatar
Juha
Site Admin
 
Viestit: 1702
Liittynyt: 29. Heinä 2012 03:40

Re: Onko mitään syntiä?

ViestiKirjoittaja Joel.A » 28. Helmi 2017 13:43

Näitä asioita pohtiessa tässä on tullut myös poihdittua sitä, miksi kristikansan jopa niitten jotka ovat hyvin Sanaan pitäytyä sekä pitkään uskossa olleet, ei ole näkyvissä sellaista palvelu alttiutta käytännön tasolla mihin koko Jumalan Sana ohjaa? Johtuuko se siitä, että saarnajien ja opettajien puheet tahtoo olla silleen Jumala keskeisiä, että siitä puuttuu oleellisesti pääpaino siihen ohjaukseen ja kehoitukseen rakastaa lähimmäistään niin että siinä rinnalla omalla hengellä ei ole mitään merkitystä? Vai johtuuko se siitä, että on liian vähän esikuvia, joista on näkyvissä suuri palvelu alttius lähimmäistään Kohtaan?

En kysele ja pohdi nyt näitä asioita siitä, että itse olisin jotenkin kovin hurskas, vaan että koko tämän ongelman ratkaiseminen ja siihen keskittyminen koko hengellisestä rintamalla auttaa vahvasti meitä olla eksymättä sekä siihen että voimme ja saamme nähdä sitä Jumalan voiman ilmestymistä mitä " alkuseurakunan" aikaan oli näkyvissä.
Joel.A
 

Re: Onko mitään syntiä?

ViestiKirjoittaja Peace In Rest » 28. Helmi 2017 23:10

Joel.A kirjoitti:Näitä asioita pohtiessa tässä on tullut myös poihdittua sitä, miksi kristikansan jopa niitten jotka ovat hyvin Sanaan pitäytyä sekä pitkään uskossa olleet, ei ole näkyvissä sellaista palvelu alttiutta käytännön tasolla mihin koko Jumalan Sana ohjaa? Johtuuko se siitä, että saarnajien ja opettajien puheet tahtoo olla silleen Jumala keskeisiä, että siitä puuttuu oleellisesti pääpaino siihen ohjaukseen ja kehoitukseen rakastaa lähimmäistään niin että siinä rinnalla omalla hengellä ei ole mitään merkitystä? Vai johtuuko se siitä, että on liian vähän esikuvia, joista on näkyvissä suuri palvelu alttius lähimmäistään Kohtaan?


Jos usko ei saa ilmene hedelmänä eli käytännön tekoina, on usko silloin jollain tavalla vääristynyttä. Yksi suurimpia ongelmia mielestäni on se, että keskitytään väärällä tavalla opinkappaleisiin ja teoreettiseen, teologiseen tietämiseen. Se ei ole silloin oikeasti Jumala-keskeistä, vaan pohjimmiltaan itsekeskeistä koska siinä rakentuminen tapahtuu itsensä kautta ja itsensä vaikuttamana eikä Pyhän Hengen.

Toki aidossa uskossa on terveellä opilla tärkeä merkitys, mutta ei koskaan irrallaan Jumalan henkilökohtaisesta tuntemisesta ja käytännön elämästä Hänen yhteydessä. Vaikka oppikokoelma hiottaisiin kuinka täydelliseksi, ei siinä ole henkeä eikä elämää jos se ei ole syntynyt todellisesta yhteydestä ja vaelluksesta elävän Jeesuksen kanssa.
Peace In Rest
 
Viestit: 468
Liittynyt: 09. Loka 2016 21:47

Re: Onko mitään syntiä?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 01. Maalis 2017 18:21

Täytyy kyllä sanoa, että on myös uskovia, jotka ovat erittäin palvelualttiita.
Minua on autettu sekä hengellisesti että taloudellisesti ja monin monin eri tavoin.
Uskovat ottivat heti alusta asti ikään kuin perheeseen ja opettivat, miten uskovien perheessä kaikki on yhteistä ja kaikki ovat toistensa tukena kaikissa asioissa. Luotan siihen, että monet uskovat rukoilevat edelleen minun puolestani, että Jumala siunaa kaikella hengellisellä siunauksella. Itsekin haluan olla Jumalan käytössä veljieni ja sisarieni hyväksi.
Tärkeintä on esirukous. Se saa aikaan myös tekoja lähimmäisen hyväksi. Joskus on tilanteita, että ei itsellä ole mahdollisuutta auttaa vaikka joissain isoissa taloudellisissa vaikeuksissa, mutta silloinkin voi rukoilla ja huolehtia siitä, että ainakin ruokaa olisi jokaisella sisarella ja veljellä riittävästi.
Olen huomannut, että joskus jotkut uskoon tulleet jäävät siihen tilaan, että arvioivat toisten auttamishalukkuutta ja ovat vain ottamassa apua vastaan, mutta eivät halua kasvaa siihen asemaan, että itse olisivatkin auttajia. Kuitenkin loppujen lopuksi autuaampaa on antaa kuin ottaa (Apt.20:35).
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 28 vierailijaa

cron