Peace In Rest kirjoitti:En jaksa eikä kiinnosta kuunnella avausviestin linkin takaista puhetta, mutta jaksoin lukea tämän keskustelun viestit ja aihe kiinnostaa, joten jaan hieman siitä heränneitä ajatuksiani.
Olen itse miettinyt, että tietyllä tavalla meidän pitäisi tehdä samoja tekoja kuin juovuksissa olevien. Mutta en tarkoita mitään rähinäkännisekoilua, vaan sellaista pientä nousuhumalaa jota käsittääkseni melkein kaikki alkoholia käyttävät tavoittelevat. Todella harva tavoittelee rähinäkänniä, uskon että suurimmalla osalla jotka sellaiseen kuntoon itsensä juovat, on vain muutaman annoksen jälkeen vaikea hallita juomistaan ja se lähtee käsistä.
Pienessä nousuhumalassa ihminen pystyy vielä täysin hallitsemaan impulssinsa ja tekemään samoja asioita joita selvinpäinkin tekee, mutta on vain rohkeampi ja avoimempi. Ajattelen, että Pyhän Hengen vaikutus ihmisessä voi tässä mielessä muistuttaa sitä. Pyhä Henki antaa voiman ja rohkeuden tehdä sellaistakin, joka on vaikeaa tehdä ilman Hengen voimaa (muistutan että en siis puhu synnistä, vaan hyvien tekojen tekemisestä).
Tiedän että monella suomalaisella saattaa olla vaikea sulattaa tätä ajatusta, ja yleensäkin täkäläisillä uskovilla on verrattain mustavalkoinen suhtautuminen alkoholiin. Mikä johtuu nähdäkseni aika suoranaisesti kulttuuristamme. Alkoholin suhteen se on todella erikoinen ja ristiriitainen, vähän järjetönkin. Meillä on alkoholin suhteen yksi länsimaiden tiukimpia kieltolakeja, ja silti meillä on yksi suurimpia alkoholiongelmia.
Tai ehkä ei silti, vaan juuri siksi? Esimerkiksi etelä-euroopassa alkoholijuomat kuuluvat ruokapöytään ja niitä myydään vapaasti ruokakaupoissa ympäri vuorokauden. En tietystikään väitä että kieltolaki olisi suoranaisesti syynä maamme alkoholiongelmaan, vaan koko meidän kulttuuri ja asennoituminen alkoholijuomiin. Uskovien keskuudessakin se mielletään yhdeksi pahimpia syntejä, vaikka kohtuukäyttö ei ole edes mikään synti.
Pitäisikö kuitenkin ensin kuunnella se saarna, niin tiedät mitä kommentoit?