Meille jokaiselle saattaa tulla elämässä monenlaisia pettymyksiä ja loukkaantumisia. Saatamme pettyä itseemme tai toisiin ihmisiin, tai ihan vain elämään mikä oikeastaan tarkoittaa sitä että pettyy Jumalaan. Voimme myös loukkaantua toisiin, kun koemme että meitä kohdellaan kaltoin. Jos näitä ei jostain syystä pystytä käsittelemään oikealla tavalla, voivat ne jäädä sisimpäämme vaikuttamaan ja aikaansaamaan häiriötä sisäisessä elämässämme ja sen myötä myös ulkoisessa toiminnassamme. Erityisesti tämä on huolestuttavaa silloin, kun toimitaan aktiivisesti ja näkyvästi toisiin vaikuttaen (esimerkiksi kristittynä julistajana).
Tätä asiaa voi olla vaikea huomata, koska asiat joita puhutaan voivat olla sinänsä oikeita. Saatamme puuttua epäkohtiin ja vääryyksiin, joihin on syytäkin puuttua. Mutta jos vaikuttimena on osittain omat käsittelemättömät pettymykset ja loukkaantumiset, vaikuttaa se meidän toimintaan ja ulosantiin niin että Jumalan mielenlaatu ja ajatukset eivät pääse kauttamme tulemaan ulos puhtaina vaan niihin sekoittuu enemmän tai vähemmän "makua" näistä omista sisäisistä rikkinäisyyksistä.
Alamittaisuuden tunne on yksi tämän ilmenemismuoto. Se reagoi ja kohdistuu toisiin silloin, kun näkee jonkun toisen onnistuvan, menestyvän, saavan aikaan asioita ja huomiota ja suosiota, olevan vapaa ja iloinen, asioissa joissa itse on kokenut epäonnistumista ja pettymyksiä ja kokee alamittaisuutta. Voi olla, että näillä toisilla on ihan oikeita asioita joissa he tarvitsisivat korjausta ja ohjausta oikeaan suuntaan, mutta jos sitä aletaan tuomaan tällaisen alamittaisuuden tunteen kautta, ei siitä ole hyötyä vaan päinvastoin haittaa. Sanoma maistuu niin paljon omalta alamittaisuudelta, ettei kohde välttämättä kykene erottamaan sieltä aitoa ja varteen otettavaa sanomaa. Sanoma maistuu ja uppoaa kyllä joihinkin ihmisiin, nimittäin sellaisiin joilla itselläänkin on samanlaisia pettymyksiä ja alamittaisuutta. Mutta heille se maistuu lähinnä juuri siksi, koska he kokevat saavansa sen kautta ymmärrystä ja hyväksyntää omalle alamittaisuuden tunteelleen.
Asiaa vaikeuttaa se, että usein ihmiselle jolla on tämänlaisia ongelmia, on hyvin vaikeaa pystyä tunnistamaan näitä asioita, ja sen myötä tunnustamaan ja vapautumaan ja parantumaan. On niin helppoa peittää tällaiset rikkinäisyydet vetoamalla ja kääntämällä huomio siihen, että asiat ja sanomat joita tuodaan esille ovat täysin aiheellisia, sillä se on totta eikä siinä suoranaisesti valehdella tai puhuta vääryyttä. Varsinkin vaikeaa se on silloin, kun ollan pitkään toimittu näkyvässä ja aktiivisessa palvelutyössä ja saavutettu ihmisten edessä jonkinlaista asemaa ja arvostusta. Sillä silloin voi tulla sellainen ajatus, että jos yhtäkkiä toisi esille tällaisia asioita, se ikäänkuin pilaisi ja kaataisi kaiken minkä on saanut rakennettua pitkään vaivaa nähden, ja että se aiheuttaisi hallaa myös niille tärkeille totuuksille joiden edestä on taistellut.
Tämä on kuitenkin äärimmäisen tärkeä asia ja koen sen olevan suuri ongelma määrätyissä piireissä. Surullisinta on, että juuri näissä piireissä olisi todella paljon annettavaa, mutta näiden rikkinäisyyksien vuoksi se kaikki ikäänkuin pilaantuu. Uskon ja koen, että jos Jumalan Henki saisi vaikuttaa meissä jokaisessa näiden asioiden suhteen syvempää ja rehellisempää oman elämänsä ja sisimpänsä tutkiskelua, pääsisi Hän puhdistamaan ja parantamaan meitä niin että ne kallisarvoiset aarteet jotka Hän on meille uskonut, pääsisivät paljon kirkkaammin loistamaan maailman pimeyteen ja vaikuttamaan Jumalan tahdon mukaisia asioita.
Olen itse joutunut/saanut kokea tämän henkilökohtaisesti, joten kirjoitan kokemuksesta. Olin aikoinani hyvin aktiivinen ja kiivas tuomaan esille epäkohtia ja korjausta monenlaiseen asiaan, ja sanomani upposivat hyvin määrätylle ryhmälle. Mutta sitten Herra herätti minut ja alkoi näyttämään näitä asioita, pettymyksiä ja loukkaantumisia ja epäonnistumisia ja alamittaisuuden tunnetta jotka sekoittuivat toimintaani. Ei ollut todellakaan helppoa edes nähdä niitä, koska ne olivat aiemmin niin hyvin piilossa. Eikä se tuntunut aluksi mukavalta, mutta nyt ymmärrän ja koen että se oli valtavaa armoa ja rakkautta ja pyhittymistä että sai tähän prosessiin tulla. Edelleen näen ympärilläni ja toisissa ihmisissä paljon epäkohtia ja asioita jotka eivät ole kunnossa, mutta enää en suhtaudu ja reagoi niihin omien rikkinäisyyksien ja alamittaisuuden tunteen kautta. Toivon ja rukoilen, että Hän saa viedä meidät jokaisen eteensä ja näyttää jos on mahdollisesti tällaisia asioita joista Hän tahtoisi vapauttaa.