Paranemmeko jo tässä ajassa kaikista sairauksista? (Jes. 53)

[Juha]

Jesajan luvussa 53 puhutaan profetaalisesti Jeesuksesta. Ikävä vain että tuossa luvussa on muutama väärinymmärretty kohta jolla puolustellaan menestysteologista näkemystä että Jeesus on kuollut syntien lisäksi myös ajallisten sairauksien vuoksi, ja että meillä on jo tässä ajassa "oikeus terveyteen".

4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Jes. 53:4-5

Nuo kohdat kun suoriltaan lukee niin voi saada sellaisen käsityksen että sen lisäksi että Jeesus kuoli myös syntiemme puolesta niin Jeesus olisi kuollut myös meidän ajallisten sairauksiemme puolesta. Näkemys on kuitenkin väärä. Apostolit ja muutkin heidän lähipiirissä olevat uskovat kärsivät sairauksista ja vaivoista. Paavali esimerkiksi mainitsee kuinka hän jätti Trofimuksen Miletoon sairastamaan (2. Tim. 4:20), puhuu ruumiillisesta vaivastaan/heikkoudestaan joka hänellä oli (Gal. 4:13-14), ja neuvoo Timoteusta käyttämään silloin tällöin vähän viiniä vatsavaivojensa vuoksi jotka usein toistuivat hänellä (1. Tim. 5:23).

Jos kerran meillä on "oikeus" terveyteen jo tässä ajassa niin kuinka sitten tuollaiset raamatunpaikat ovat mahdollisia? Miksi Paavali ei vain rukoillut itseään ja muita veljiään tulemaan terveeksi ja vedonnut "oikeuksiinsa" ja Jeesuksen ristintyöhön? En uskaltaisi lähteä sanomaan, että "heillä ei vain ollut uskoa tarpeeksi", varsinkaan kun Paavalin kautta tapahtui paljon ihmeparanemisia. Jos terveys kuuluisi jo tässä ajassa kaikille uskoville niin nämä alkuseurakunnan uskovat olisivat kaiken järjen mukaan rukoilleet vain itsensä terveiksi eivätkä olisi kärvistelleet vaivojensa kanssa.

Esitän tässä muutaman vaihtoehtoisen tulkinnan Jes. 53:4-5 -jakeille:

1) Siinä puhutaan sellaisesta "sairaudesta" joka on jollain tavalla syntiin kytkeytynyttä. Esimerkiksi synnin aiheuttamat muutokset ihmisessä. Kun ihminen elää synnissä, niin hän silloin turmelee itseänsä ja sitä alkuperäistä Jumalan kuvaa, joksi hänet luotiin. Kun tulemme uskoon, niin me alamme muuttua ja pikkuhiljaa vanhat syntitottumukset ja niiden vaikutukset alkavat kadota. Esimerkiksi jos on katsonut paljon pornoa, niin se aiheuttaa esineellistävää suhtautumista toiseen sukupuoleen. Uskoontullessa kun hengellinen kasvu ja hengen hedelmien vaikutus alkavat voimistua, niin esineellistäminenkin alkaa kadota ja vaihtua lähimmäisenrakkaudeksi.

2) Sairauksien paraneminen on eskatologisessa mielessä ymmärrettävä asia. Jumalan valtakunnassahan ei ole mitään sairauksia eikä kipua olemassa. Meidät tullaan kyllä parantamaan kaikista sairauksista, mutta se tapahtuu vasta Jumalan valtakunnassa.

Oli jae tarkoitettu tulkittavaksi sitten näillä tavoilla tai jollain toisella, niin siinä ei luvata että paranemme kaikista sairauksista jo tässä ajassa. Toki Jumala voi joskus parantaakin joistain sairauksista ja Raamatussa on tästä myös esimerkkejä. Kaikki Jumalan antamat lahjat ovat hyviä ja kauniita asioita. Mutta totuudessa tulee pysyä, on vaarallista luvata muille jotain mitä Jumala ei ole luvannut, tai alkaa röyhkeästi "vaatimaan" ja pitää sitä jonain oikeutena ja itsestäänselvyytenä. Kun sydämen asenteet ja halut ovat väärät, niin tämä voi avata oven väärien henkien toiminnalle.

Kun Raamatun kokonaisuuden huomioi, niin pääpaino ja korostus on selkeästi syntien anteeksianto. Monissa raamatunjakeissa puhutaan pelkästään synneistä lunastuksesta, mutta ei sairauksista mitään. Jos syntien lunastuksen lisäksi Jeesus olisi kuollut myös siksi että parantuisimme jo tässä ajassa kaikista sairauksista, niin asia olisi selkeästi korostettu Raamatussa ja se tuotaisiin monessa paikassa esille.

Opilla siitä että "kaikki parantuvat tässä ajassa" lyödään ikävästi päähän niitä uskovia jotka eivät parannu. Heille voidaan sanoa että "sinulla ei ole tarpeeksi uskoa". Joku voi myös kokea olevansa huonompi uskova siksi kun ei parannu.

Jotkut saattavat vedota Jeesuksen sanoihin siitä että jos ne anomme jotain hänen nimessään niin hän tekee sen (Joh. 14:13-14). Tässä kuitenkin unohdetaan se, että meidän tulee kysyä ensin Jumalan tahtoa. Jeesus opetti Isä meidän -rukouksessa että "tapahtukoon sinun tahtosi" (Matt. 6:10). Johannes muistutti kirjeessään että meidän tulee anoa Jumalan tahdon mukaan, niin hän kuulee meitä (1. Joh. 5:14-15). Jeesus rukoili omassa rukoustaistelussaan Getsemanessa, että jos tämä malja voisi mennä häneltä ohitse, mutta ei kuitenkaan niin kuin hän itse tahtoi, vaan niin kuin Isä tahtoo (Luuk. 22:42). Paavali myös rukoili että häntä rusikoiva saatanan enkeli erkanisi hänestä, mutta Jumala ei toiminut kuitenkaan Paavalin tahdon mukaan (2. Kor. 12:7-9).