Haluaisin avata keskustelua sosiaalisten tilanteiden pelosta. Onko täällä muita, jotka kärsii liiallisista sosiaalisista peloista? Onko jakaa hyviä vinkkejä, mikä on auttanut tai tarinoita siitä, miten tilanteenne on kehittynyt vuosien saatossa?
Jos mä ensin vähän avautuisin... Itse olen kärsinyt liiallisesta ujoudesta vuosikausia. Se rajoittaa suuresti paitsi sekä "normaalia arkielämää", myös uraa sekä seurakuntayhteyttä. En ole vuosiin esimerkiksi uskaltautunut kovinkaan aktiivisesti mukaan mihinkään seurakuntaan: yleensä tilaisuuksiin olen "mennyt myöhässä ja lähtenyt ensimmäisenä", jotta ei tarvitsisi jutella kenellekään. Mun on tosi vaikea tutustua uusiin ihmisiin, usein on hankaluuksia viettää aikaa tuttujenkin ihmisten kanssa. Usein tunnen esimerkiksi olevani jollakin tavalla huonompi kuin muut, pelkään, etten keksi mitään mielenkiintoista sanottavaa ja keskustelu tyrehtyy, tai sitten pelkään vain yleisesti ottaen näyttäväni jännittyneeltä (jolloin toinenkin ihminen yleensä jännittyy eikä vuorovaikutus ole miellyttävä kummallekaan). Jännittyneenä teen myös sosiaalisesti kömpelöitä asioita (joita häpeän jälkikäteen), koska tällöin aivot ei toimi kunnolla. Olen kuitenkin vuosien saatossa saanut huomattavasti lisää itsevarmuutta, ja monissa paikoissa pystyn olemaan hyvinkin rento ja avoin, sekä yleensä hoitamaan velvollisuuteni niin kuin minun oletetaan ne hoitavan.