Kirjoittaja ilira » 18. Loka 2016 18:05
Tärkeintä ei ole pitää seurakunnasta kiinni, tärkeintä on pitää kiinni Jeesuksesta.
Joskus saattaa seurakunnan sisäiset ristiriidat ja loukkaantumisen aiheet käydä niin pahoiksi jollekin ihmiselle, että siinä väkisin pysyminen saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa koko uskon menetyksen.
Silloin on parempi valita vaikka yksinäisyys ja uskon säilyttäminen kuin väkinäinen yhteys ja jatkuva paha olo.
Ihanneratkaisu se ei tietenkään ole.
Jumala on luonut ihmisen sosiaaliseksi olennoksi, jonka on parempi olla toisten samanmielisten ihmisten yhteydessä.
Ihmiset ja elämäntilanteet ja se, miten kukakin asioita kokee ovat kuitenkin niin erilaisia. Aina asiat eivät tapahdu niin kuin ihanteellisinta olisi.
Jumala on kuitenkin kaikille sama; kaikkiriittävä, oikea ja täydellisen virheetön. Kun kiinnittyy häneen, ei pettymyksiä tule.
Joskus väliaikainen seurakunnasta irrottautuminen saattaa olla Jumalan tarkoittama liike, oppiaika, jolloin kasvetaan itsenäiseen uskoon ja jumalasuhteeseen, joka ei ole riippuvainen samanmielisen ryhmän antamasta joukkopaineesta. Jossa opitaan seisomaan itse omilla jaloilla Jumalan edessä ja etsitään sellainen oma usko, oma rukouselämä ja oma raamatunlukukyky, joka ei ole vain jonkun uskonauktoriteetin ulkoapäin antamaa vaan omassa sisimmässä kasvanutta.
Joskus seurakunnasssa saattaa olla niin pahoja vääristymiä opissa tai käytänteissä että ei olisi edes oikein olla ylläpitämässä ja mahdollistamassa vääryyksien jatkumista.
Ketjun aloittaneen tapauksessa on pelkän aloitusviestin perusteella mahdoton tietää mikä pahan olon tarkkaan ottaen aiheuttaa. Neuvoisin, että yritä löytää joku toinen yhteisö. Sittenhän on näitä nettiyhteisöjä, jotka ovat tyhjää parempia. Jos kaikkialla tuntuu yhtä mahdottoman pahalta, pidä silti Jeesuksesta kiinni kaikesta huolimatta. Rukoilla ja Raamattua lukea voi itsekseenkin. Jeesus on kuitenkin se, joka pelastaa, ei parhainkaan seurakunta.
Siunaista ja onnistumista yhteyden etsimiselle.