Jumalan sallimuksesta sairauksissa...

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Jumalan sallimuksesta sairauksissa...

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 05. Huhti 2011 09:47

JHK kirjoitti:Kirjassaan "Taivaallinen mies" veli Yun toteaa ohimennen että lännessä ei nähdä ihmeitä koska niitä ei tarvita - meillä on niin hyvä tukiverkko hoitoineen kaikkineen ettei näille ihmeille ole todellista tarvetta - sensijaan hengelliselle kasvulle on valtava tarve, ja kärsimys on yksi parhaista "hiontakeinoista". Eräs paikallisen Helluntaiseurakunnan saarnamies on sokea, (hän on jo hyvin iäkäs) ja ymmärtääkseni ollut sokea kauan aikaa. Häntä ovat kaikki olleet "parantamassa" vuosikausia, ja on puhetta "kuinka suuria hän voisi tehdä jos näkisi". Mies on sanonut että hän on sokea koska Jumala on niin hänen kohdallaan päättänyt - sanohaan Jumala Moosekselle:
Exodus 4:11. Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?


Herra tekee joistakin ihmisistä tarkoituksella "sairaita" tai vammaisia koska on niin hyväksi nähnyt. Lihallisella mielellä liikkeellä olevat julistavat pahimmillaan kaiken sairauden, vajaavuuden tai muun olevan saatanan työtä, ymmärtämättä että Herra on omista syistään, omaksi kunniakseen niin sallinut tai jopa tehnyt. Yksi lihallisen himon muoto on hengellisen voiman/mahdin himo - halu elää täysin terveenä rikkauksien ympäröimänä pumpulista tehtyä elämää jossa ei ole rosoa eikä ryppyä - en näe tällaisessa jumalisuutta. Kärsimys ja sairaus voitetaan kestämällä se, ei pakenemalla tai uskomalla sitä pois.

Herra tekee ihmeitä ilman määrää, kuten on kirjoitettu, mutta Hän tekee aina oman mielensä mukaan. Kehomme ovat ajallisia, väliaikaisia; ne hajoavat. Kaiken sairauden parantaminen vaatisi ikääntymisen pysäyttämistä ja kaikkien geenivirheidemme korjaamista, DNA:n uudelleenkirjoittamista. Näin ei tässä ajassa tule tapahtumaan, sanoi kuka tahansa suuri saarnamies mitä tahansa. Ensimmäinen ruumiimme kuihtuu ja kuolee, sitä ei pysäytä mikään määrä uskoa.


Kiitos rohkaisevista sanoista JHK. Olenkin kuullut tuosta veli Younin kirjasta, mutta en ole lukenut sitä. Joskus tulee surkuteltua tilaansa, mikä on inhimillistäkin. Mutta kiitoslaulu minulla soi sydämmessäni siitä kuinka Herra on hyvä tänäänkin. Etenekin siitä riemuitsen, kun Hän on uskollinen ja vanhurskas sekä on pelastanut minut perkeleen pauloista uudeksi luomukseksi elämään yksin Armosta Herralle. Tämä on sellainen asia, jonka hengellisessä käsittämisessä meidän tulee kasvaa ja anoa yhä suurempaa ilmestystä, miten suuri on Jumalan Rakkaus syntistä kohtaan. Halleluja :amen4: . Paavali kirjoittaa Efeson Jumalan seurakunnalle seuraavasti ja anokaamme myös itse rukouksen hengessä samaa yhä suurempaa ilmestystä siitä, mitä Herra on hyväksemme tehnyt;

Ef.1:15 "Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää."

Amen :GBU: ja siunausta Elämän Tiellä JHK :thumb:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Jumalan sallimuksesta sairauksissa...

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 05. Huhti 2011 09:56

inka kirjoitti:En tiiä onko tästä apua, mutta omalla kohdallani olen kokenut, että jos ei olisi mitään ahdistusta/kärsimystä, sairautta tai muuta vastoinkäymistä aina välillä, niin silloin olisi helppo unohtaa Herra ja luulla pärjäilevänsä hyvin omillaan.
San. 30:7-9
Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenö varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

Minulla oli lapsen syntymän jälkeen todella vaikea unettomuus ja sitä seurannut uupumus, josta paraneminen on ottanaut aikaa. Vaikka nykyään nukunkin pääsääntöisesti hyvin, kuitenkin huonomman yön yllättäessä alan usein pelätä, josko sama unettomuus uusii taas, joten mieli ei vieläkään ole täysin luottavainen nukkumisen suhteen, mutta kaikki ajallaan. Luulen, että jos minulle ei olisi tullut näitä vastoinkäymisiä, en ehkä koskaan olisi tullut uskoon.
Uskon, että Jumala ei siksikään aina paranna kertaheitolla ja sallii uskovillekin tulla sairauskia, että uskova juurtuisi aina enemmän Herraan ja tulisi täydellisesti riippuvaiseksi Hänestä. Olihan Paavalillakin "pistin" lihassa, vaikka oli kovin kuuliainen Jumalan mies.

Tällä en tarkoita Jukka-Pekka sitä, että sinussa olisi jotakin vikaa tai et uskoisi tarpeeksi (itse olen heikkouskoisista heikkouskoisin) ,vaan että vaikka ihminen olisikin tosi kuuliainen, kuten Paavalikin oli, niin silti meistä ei kukaan ole täydellinen ja Jumala kun on viisaampi kuin mitä me pystytään ymmärtämään, niin Hän varmasti myös tietää, miksi sallii jonkun sairauden tulla ja siitä on sitten varmaan myös meille pidemmällä tähtäimellä enemmän hyötyä kuin haittaa. Osasinkohan nyt selittää ymmärrettävästi?

Siunausta sinulle Jukka-Pekka ja kaikille muillekin! :thumb:


Amen Inka! Olen kyllä kysellyt Herralta, miksi juuri minä ja suhteellisen nuorella iällä, olen melkoisen paljon sairastellut ja sairastan. Herra on vastannut minulle suoraan. "Älä pelkää, minun Armossani on sinulle kaikki, mitä tarvitset." Itseasiassa ilo minulla on sydämmessäni joka aamu ja päivä :) Mistäkö?

Ef.2:8 "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
2:10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme."

:GBU: :hurraa: Siunausta Inka päivääsi ja iloitaan Herrassa :thumb: :hugehug:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Jumalan sallimuksesta sairauksissa...

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 05. Huhti 2011 10:14

Maria kirjoitti:Tässä onkin veljet ja sisko puhuneet sairauksista ja niiden parantumisesta, tai parantumattomuudesta, joka on aina ajankohtainen aihe ja asia. Minä olen sairas ihminen ja ollut sairas jo pitkään ja välillä aina Herra on parantanutkin ihmeellisesti (ei kokouksissa, vaan rukouksen kautta kotona jne..Yksin ollessani.) Eläkettäkin koitin taas hakea sairauksieni ja vammojeni takia, mutta mitä nyt ... Taas tuli viime kuussa hylättynä takasin ja nyt oonkin juuri sen takia tyhjänpäiväisellä työkkärin kurssilla. Kyllä Herra parantaakin, jos niin tahtoo ja uskon yhä vielä paranevani jonakin päivänä astmastani ja allergioistani. Selkäni ei koskaan parane, eikä nivelrikko ym.. Mutta sekin on vain hyväksyttävä ja tietty sekin, etten ehkä koskaan parane astmasta ja allergioistanikaan, joita on runsaan puoleisesti.

Mutta se, miksi Jumala ei aina paranna, niin se on arvoitus, jota hyvin monet tänäkin päivänä kyselee ja joitakin se jopa suututtaa, kun käy rukoiltavana ja voideltavana ja ei vaan parane, niin tympäseehän se, se on aivan selvää. Mutta siihen ei saa jäädä, vaan pyytää voimaa ja viisautta Herralta, että: pystyy hyväksymään sen mikä on nyt kunkin tilanne ja kiittämään, kun saa olla Herran käytössä ja johdatuksessa elämässään. Kiittämisen kun oppii, niin se on sellainen apua uskossamme, että moni asia muuttuu sydämessämme, vaikka se ei muuttuiskaan sairauksissamme. Ja se on myöskin Isän tahto omiinsa nähden, että haluaisimme kiittää myöskin vaikeuksista, niin hullulta kuin se kuulostaakin;"Kiittää sairauksista ja vaikeuksistamme!" Niin siinä on sellainen juttu, jonka itse ole oppinut huomioimaan, että moni asia ja asenne itsessäni on muuttunut sen jälkeen, kun opin kiittämään myöskin vaikeuksistani ja sairauksistani Herraa. Kannattaa kokeilla, suosittelen lämpimästi!

Niin tämä maallinen majamme on vain saviastia, joka lopulta jää tänne, kun aikamme täyttyy ja saamme uuden muodon, kun pääsemme sinne kirkkauteen. Lainaan JHK;n kirjoitusta, koska juuri tähän törmää niin kovin usein tänä päivänä:

Yksi lihallisen himon muoto on hengellisen voiman/mahdin himo - halu elää täysin terveenä rikkauksien ympäröimänä pumpulista tehtyä elämää jossa ei ole rosoa eikä ryppyä - en näe tällaisessa jumalisuutta. Kärsimys ja sairaus voitetaan kestämällä se, ei pakenemalla tai uskomalla sitä pois.


Näin juuri on asia, että: "Kärsimys ja sairaus voitetaan kestämällä se ja pyytämällä ennen kaikkea Voimaa kestää se ja oppia nöyrtymään Isän tahtoon elämässään, niin, ettei se sairaus ois se mikä on vain koko ajan mielessä, vaan se; miten voisimme elää Kristustamme kirkastaen ja hänen tuoksuaan ympärillemme levittäen, ollen Kristus kirjeinä maailmassa, joka ei häntä tunne ja hyväksykään, kun heillä on se Jumala, mutta ei Jeesusta. :roll:

Haluan myöskin ottaa inka siskon kirjoituksesta pikkasen, koska allekirjoitan täysin sinun inka ajatuksesi.

En tiiä onko tästä apua, mutta omalla kohdallani olen kokenut, että jos ei olisi mitään ahdistusta/kärsimystä, sairautta tai muuta vastoinkäymistä aina välillä, niin silloin olisi helppo unohtaa Herra ja luulla pärjäilevänsä hyvin omillaan.


Tässä on se tärkeä ajatus meille sairaille, siis, jos ei ois mitään kipua, kärsimystä, ahdistusta ym.. niin muistaisimmeko me silloin niin helposti ja useinkin: olla rukouksessakaan, tai lukea Sanaa, tai yleensäkään tarvitsisimmeko Jumalaa, kun kaikki ois niin hyvin elämässämme? Tuskin vain. Mutta juuri nuo inhottavat sairaudet ja vaikeudet pitävät meitä lähellä Herraa ja häntä tarvitsevina. Eikös?

Niin hyviä pohdintoja sinulla Jukka-Pekka ja otan sinunkin kirjoituksestasi pikkasen :

Minua kaikenlaiset fyysiset vaivat pitävät toisaalta pienellä paikalla. Toisaalta eräistä suunnista on paineita, että pitäisi parantua, sinussa on jotain vikaa, epäuskoa jne. kun et parannu.


Juuri näin usein on, että: nuo sairaudet pitävät meidät pienellä paikalla ja se on vain hyvä asia sinä mielessä, vaikka itse sairastaminen ei olekaan koskaan hyvä, eikä kiva asia, eikä myöskään: mukava "kaveri" elämässämme. Minullekin sanoi eräs pastori ja pari muuta veljeä kerran, että: "Elät synnissä, kun yhä vain sairastat ja sairaudet vain lisääntyy, ei poistu!" Noh, se oli heidän näkemyksensä sairastamisesta ja sen seuraamuksista, tai syistä, jotka eivät pitäneet paikkaansa, vaan oli mennarien oppia. Toki minä ja me kaikki teemme päivittäin, jos ei muuten, niin ajatuksin syntiä, mutta kun me haluamme päivittäin viedä ne ristille veren puhdistettavaksi ja pyydämme niitä anteeksi, niin ne ei enää sen jälkeen meitä paina, syytä. Joka päiväinen parannuksen teko on siis myöskin hyvin tärkeää uskovalle. Minun on ainakin tehtävä parannusta joka ikinen päivä.

Mutta vaikka nyt onkin vallalla tuo syyttäminen ja syyllistäminen, niin meidän pitäisi päästä siitä kuin yli, niin ettei se enää häiritse ja harmita. Jumala ei meitä syytä, eikä syyllistä, kun haluamme elää häntä lähellä päivittäin ja se on se tärkein juttu, ei se mitä muut sanoo, vai mitä? Toki se harmittaa ja jopa masentaakin, kun pitäisi parantua ja Jumala ei paranna syystä, tai toisesta. Ja sitten syytetään, tai vaan kuiskitaan, että:"Mikähän synti sillä on kun se ei oo parantunu, vaikka sekin ja se kävi sen puolesta rukoilemassa ja voideltiin öljylläkin." Parantumisesta on tehty pakkopullaa ja aina pitää parantua, tai sit sanotaan ettei uskon asiat ole kunnossa, tai... Toinen uskovakin voi olla tosi inhottava tässä mielessä, kun pitäisi tukea ja rohkaista, olla rinnalla, välittää ja kuunnella, rukoilla toisen puolesta, niin mitä nyt vielä: aletaankin vain katsoa nenän vartta pitkin ja syytetään ja arvostellaan, jopa tuomitaan toinen vaikka ja minne jo meneväksi, jos ei parane. Hirveää ja rakkaudetonta toimintaa, johon Jumala ei takuulla yhdy ja sitä siunaa, siis sitä ilkeyttä toista kohtaan. Olen saanut sitä kuulla ja kokea ihan riittämiin ja tänä päivänä jo hyväksyn kaikki sairauteni sillai, että ne nyt vaan on ja Herra auttaa kestämään niissä ja ajattelemaan muutakin, kuin vain vaivojani ja haluankin rohkaista jokaista sairastavaa; Katso Jeesukseen ja pysy lähellä häntä, elä jatkuvassa parannuksen teossa, siis päivittäin tapahtuvassa ja kerro hänelle kaikki huolesi ja murheesi, pelkosi, paha mielesi ja pyydä voimaa jaksaa elää niissä ja silti vain siunata niitä jotka satuttivat ja vaativat terveyttä ym..Se, joka toista siunaa sydämestään, saa siunauksen! :thumb:

:hearts: Siunausta jokaiselle ja Jukka-Pekka: Älä anna sanojien häiritä mielenrauhaasi, vaan uskalla olla sitä mitä olet, sillä aivan varmana olet Herraa lähellä elävä veli ja emme tiedä, miksi sinulla on noita sairauksia, mutta katsos; voi olla joku päivä, kun Herra koskettaa sinua ja kaikki vaivasi on poissa. Mutta siihen asti, katso vain ristille ja Jeesukseen ja puhu hänelle aivan kaikki tuntosi ja siis... aivan kaiken! Hän ymmärtää ja auttaa sinua!!Ja viimeistään kirkkaudessa saamme olla terveinä. Sairauksillamme on jokin tarkoituskin, sillä ei Isä kiusallaan niitä meille anna ja salli, ei, vaan siihen aina liittyy jokin tärkeä asia. Me vain emme vajavaisina astioina sitä aina pysty ymmärtämään, tai näkemään.. Voimia!! :thumb:



Kiitos Maria rohkaisusta :thumb: :amen4:

Uskon myös, että Herra voi parantaa meidät mistä tahansa sairaudesta, mutta silloin kun Hän niin tahtoo. En nyt ole niin murheen murtama mies. Raamatussa sanotaan kyllä, että "Jumalan mielenmukainen murhe saa aikaan parannuksen." Amen. Saamme iloita joka päivä siitä, että olemme täydellisesti pelastetut ja jos kompastumme, niin Herra ei hylkää parannukseen taipuvaa lastaan. Täydellisen Rakkauden alla saamme turvallisesti kasvaa hengellisesti kohti Kristuksen kaltaisuutta jo tässä ajassa vajavaisina, mutta Jumalan silmissä täydellisinä Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa uusina luomuksina.

1.Joh.4:18 "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."

Minulla on myös ehkäpä, mikäli olen Herran äänen oikein kuullut edessä se, että tavalla tai toisella Herra tulee erottamaan minut kokopäiväiseen Jumalan Valtakunnan työhön. Voin erehtyäkin, mutta elän päivän kerrallaan ja oikeastaan olen jo nyt kokopäiväisesti tehnyt Jumalan Valtakunnan työtä, mutten ehkäpä niin näkyvästi. Tyydyn Herran tahtoon ja rukoilen vain ja ainoastaan Hänen Pyhän Tahtonsa tapahtumista ja sitä, että kerran KAIKKI olisimme perillä Taivaan Kodissamme, oikeassa Kodissamme, jonne Taivaallinen isämme haluaa meidät jokaisen oman varjeluksensa ja johdatuksensa kautta viedä - maksoi, mitä maksoi. Ja tämä on on suuri ilonaihe, että saamme pelastettuina kilvoitella uskossa, josta kaikki hengellinen elämä kumpuaa vaeltaen Herran johdatuksessa.

2.Kor.3:17 "Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki."

:amen4: :GBU: Olemme vapaita Kristukessa!!! Siunausta Maria sinulle Elämän Tiellä ja muistan sinua rukouksin. Olen hyvin samantyyppisessä tilanteessa kuin sinäkin. :hugehug: :thumb:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Jumalan sallimuksesta sairauksissa...

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 05. Huhti 2011 10:27

Lumina* kirjoitti:Valvon täällä oksentelevan ykstoista vuotiaan kans...kello herättää tunnin päästä töihin :?

Hän istui äsken kauhuissaan vc:n pytyllä kun oli raju oksukohtaus päällä tärisi ja pelkäs ettei saa hengitettyä...kertoi sitten siinä samas että hän näki näyn, jossa huusi täysillä Jeesusta ja näki kuinka Jeesuksen jalat laskeutui alas ja Jeesus kääntyi ...lähti kulkemaan poispäin ja jätti hänet virumaan tään taudin kans loppu elämäksi :(
Hätkähdin ja sanoin..älä usko sitä joka sulle tämmösiä näyttää! Se valehtelee.
Kerroin että Raamattu lupaa että Jeesus ei huutavaa lastaan jätä eikä hylkää.Tuntui miltä tuntui mutta Jeesus on aina paikalla ja tärkeintä on uskoa se että Hän tahtoo auttaa.Mutta joskus uskoa koetellaan.
Tää on ollu pienestä asti erittäin herkkä tyttö.Eräänä iltana istui puoli kahdentoista aikaan keittiös Raamattua lukien..oli itkeny nenä punaisena...tahtoi odottaa mua töistä kotiin,kun joku asia painoi niin että oli pakko saada se kertoa ja tunnustaa.Olin iloinen ja halasin ja rohkaisin sitä aina kertomaan kun joku painaa,rukoiltiin hetki..se oli ihana hetki :) Sanoi että onneksi sä oot mun äiti..kun pelotti niin tunnustaa.

Harmi että on jo niin "vanha" etten voi jäädä töistä pois hoitamaan :( Onneksi on puhelimet!


Lumina, kiitos kommenteista ;gladly: . Joskus tosiaan törmää sellaiseenkin asiaan hengellisissä piireissä, että sinut ikäänkuin syyllistetään, jos sairastat. "Seurausta jostain synnistä", "et usko tarpeeksi," jne. Erityisesti menestysteologisissa yhteyksissä se on hyvinkin tyypillistä. Tämä sama "syyllistäminen" on vallannut aika pitkälle jo vapaat suunnat Suomessa. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Sellainen syyllistäminen ei ole Herrasta. Job on hyvä esimerkki siitä, että meiltä voidaan viedä kaikki. Mutta ei lahjavanhurskautta, mistä voimme iloita tänäänkin. Herra on uskollinen, eikä Hän kadu Armolahjojaan ja kutsumistaan sekä kateuteen asti Hän halajaa henkeämme. Luotetaan Armoon ja kasvetaan sen tuntemisessa.

2.Tess.3:3 "Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta." Mikä lupaus!!! :hurraa: Siunausta Lumina ja Herran Armo ja Rauha olkoon kanssasi :hugehug: :thumb:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Jumalan sallimuksesta sairauksissa...

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 05. Huhti 2011 10:54

Aivina kirjoitti:Hei, Jukka-Pekka!
Kirjoitit: ...""Diagnooseja on ihan riittämiin. Esim. vaikea uniapnea, yölliset hengityskatkokset. Veren hapetusarvot saattavat laskea jopa arvoon 70, kun normaali on n. 98 - 100. Tästä seuraa ainaista väsymistä ja se vaikutta yleiseen terveydentilaan. Vaarana on sairastua myös vakavasti.""

Neuvoisin Sinulle CPAP(Continous Positive Airway Pressure)-laitteen hankkimista. - Toisaalta tiedät sairaudestasi jo "jotakin", koska kerrot happisaturaation olevan 70-luokkaa.
Sinun tulee hakeutua terkkarisi lääkärin /TTH-lääkärin vast.otolle ja saada lähete Sairaalaan, jossa uniapneatutkimukset tehdään ja CPAP-laite lainataan ja opetetaan sen käyttö.
Jos Sinulle ei sovi CPAP-laite, muitakin hoitomenetelmiä löytyy.
Ihmisen elimistö ei kestä jatkuvaa happivajetta!! - Kun hapetus saadaan kuntoon, vältyt monilta muilta sairauksilta.

Laitan tähän pari linkkiä asiasta:
http://www.cpap.fi/do_page.php?sivu=10
http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/3724/11293/
terveisin, "ylipainehengitystä kokeillut". :hys:


Rauhaa Aivina :thumb:

Kiitos neuvoista :) Olen sellainen melko perusteellinen tutkija ja olen lukenut lääketiedettä silloin kun haluan tietää jostain sairaudesta jotain, mikä johtaa siihen, että lopulta tiedän enemmän sairaudesta kuin tavallinen tk-lääkäri. CPAP-laitteeseen en ole tottunut, vaikka olen kuinka yrittänyt. Mutta vaihtoehtoja on olemassa muitakin. Leikkaushoidoista on pääasiassa luovuttu, sillä tulokset ovat huonot, eivätkä pysyväiset. Minulla on isäni suvun puolelta ns. löysät pehmytkudokset nielussa. Jotain voidaan ehkäpä kirurgisesti tehdäkin ja ehkäpä tehdäänkin, mutta perinteiseen "uniapnealeikkaukseen" en tule suostumaan, eikä sitä ole minulle ehdotettukaan oikeastaan. Tai yritettiin sitäkin, mutta minun piti perustella lääkärille, miksi ei :oops: . Tänään vien CPAP-laitteen pois ja minulta otetaan thorax ja kliinisen fysiologian laitoksella spirometria. Mielenkiinnolla odotan tuloksia. Hoidettavahan tämä sairaus on jotenkin ja minulla on oma näkemykseni. Siihen on jo alustavasti suostuttukin erikoislääkäreiden taholta. Mutta en ajattele sitä sen kummemmin. Eilen kävin sokerirasitustesteissä, jotka itse pyysin ja haluan poisulkea kakkostyypin diapeteksen. Todennäköisesti sitä ei ole, koska nopea verensokerin mittaus on poikkeuksetta normaali. Isälleni se tuli kuitenkin ja hän kärsi samasta uniapneasta. Isäni on muuten jo perillä Taivaan Kodissa, sillä hän kuoli reilu kaksi vuotta melko nopeasti Burkittin leukemiaan, siis luen lymfaattinen leukemia tai Burkittin lymfooma, mutta tämä oli ns. "nestemäinen muoto" sairaudesta ja hoito yksi yhteen sama kuin akuutissa lymfaattisessa leukemiassa. Mutta se siitä. Meillä on tänäänkin monta ilonaihetta ja ensimmäinen on se, että Herra on armahtanut meidät ja kun pysymme Hänessä, niin aloittamaansa työtään meissä ei Herra jätä kesken. :amen4:

Luuk.10:20 "Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
10:21 Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt."

:amen4: Hieman asiayhteydestä irroitettu jae, mutta meillä on aihetta iloita tänäänkin, vaikka kohtaamme kärsimyksiä itsessämme Jumalan sallimina. Kiitos, että ylipäätään moni on kommentoinut ja nettikin pelaa - ainakin nyt. Kantakaa toinen toistenne kuormia, niin täytämme Kristuksen lain, sanotaan jotenkin tähän tapaan Sanassa. Uskon kaikkien ymmärtävän, mistä hengellisessä mielessä on kyse. Siunausta sinulle Aivina ja iloitaan Herrassa ja riemuitaan pelastuksesta :hurraa: :amen4:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 31 vierailijaa

cron