Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja PetriFB » 01. Syys 2016 10:11

Iustus:

Herra Jeesus on kuollut ja sovittanut kaikkien ihmisten synnit, mutta kaikki ihmiset eivät saa automaattisesti syntejä anteeksi, koska Jumala on säätänyt pelastuksen vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen (Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi). Raamattu opettaa Jeesuksen lunastaneen sovitustyönsä kautta vain ne jotka ovat Jumalan armosta vastaanottaneet pelastuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen:

Room 3:
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit

1 Piet 1:
18 tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
19 vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,

1 Kor 1:
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,

Lunastus sana on kreikaksi apolutrosis, jolle sanakirjat antavat merkityksiä: vapautus, pelastus, vapautus tai pelastus lunnasmaksun kautta.

Lunastus eli pelastus lunnaiden kautta (Jeesuksen veri) tapahtuu vain uskoon tulleille ihmisille. UT:ssa UL:n järjestyksessä lunastus liittyy aina jo pelastettuihin ihmisiin, jotka Jeesus on jo pelastanut ja lunastanut ("ostanut vapaaksi") verensä ja kuolemansa kautta, josta on todisteena Jeesuksen ylösnousemus.

1 Joh 2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

Sovituksesta UL:n järjestyksessä puhutaan myös siinä yhteydessä, että Jeesus on sovittanut koko maailman synnit, mutta tietenkään synnit eivät ole automaattisesti saatu anteeksi Jeesuksen kuoleman ja sovitustyön kautta. Kun ihminen Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen vastaanottaa pelastuksen, niin hän saa syntinsä anteeksi ja silloin Jumalan armosta Herra Jeesus tulee hänelle vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, kuten Paavali opettaa 1 Kor 1 luvussa.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 01. Syys 2016 10:37

Osa perustaa uskonsa pelkästään Raamattuun, osa perustaa uskonsa minkä ajattelevat olevan uskon isien perinnettä.

Raamattu on täynnä esimerkkejä ihmisistä jotka ovat olleet väärässä, erehtyneet, olleet synnin vallassa, valheen alla, tehneet inhimillisen erehdyksen.

Eikö kenellekkään ole tullut mieleen kysyä, että entäpä jos nuo uskon vanhemmat joilta moni kirkon opetus on periytynyt , että entäpä jos nuo uskon esi isät olivatkin erheessä? Tehneet jotain väärin?

Miksi sopii ajatella että ne joilta nyt kirkoissa kopioidaan perinteitä ja tapoja Jumalan tahtona, niin miksi ajatellaan että he eivät olisi voineet olla väärässä tai erheessä? Miksi luottaa heidän perinteisiin, jos se on ristiriidassa Jumalan sanan (tahdon) kanssa?

Kukaan ei ollut Jeesusta lähempänä, kuin Hänen opetuslapsensa, kuitenkin me näemme Raamatusta että jopa Jeesuksen läheisimmät, jotka söivät samaa ruokaa, joivat samaa juomaa ja koskettivat käsillänsä elävää Jumalaa joka päivä, että hekin eksyivät, töpeksivät ja tekivät virheitä.


Myös ilmestyskirjan kirjeissä jotka lähetetään seurakunnille on nähtävissä eksymistä ja poikkeamista Jumalan tahdosta, eikös nämä seurakunnat olleet tuoreempia kuin uskon isät, joiden perinteitä nyt kopioidaan? Jos nämä seurakunnat tekivät erehdyksiä niin mikä estää uskonisien tekevän niitä? Jos taas ei ole mekanismia joka sen estää niin silloin perinteet voivat olla epäluotattavampia kuin Raamattu jos puhutaan Jumalan tahdosta.

Eli uskonisien perinteiden seuraamisessa on periaate että Kristinusko oli nuorena täydellinen ja luotettava, mutta Raamatun lehdiltä huomaamme, että Kristinuskoiset olivat jo Jeesuksen aikana eksyksissä,väärässä ja erheessä jo he tekivät vastoin Jumalan tahtoa (Raamatun ilmoitus), mikä on se mekanismi joka tekee kirkkoisien perinteistä noudattamisen arvoista erehtymätöntä oppia, jos jo kerran Jeesuksen opetuslapset olivat erheessä ja jo Jeesuksen aikaiset seurakunnat tekivät Jumalan tahtoa vastaan?

Ihmettelen sitä kiivasta ja joskus jopa naivia uskoa joka saa ihmisiä luottamaan mielummin näihin uskon isiin , patriarkkoihin ja muihin joiden toimista otetaan uskon malli ja uskon suunta jopa Raamatun ylitse ja ohitse, vaikka ei ole mitään takuita siitä että he tekivät Jumalan tahdon.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja rpe » 01. Syys 2016 12:59

petri Hyvä. ensiksi vielä, eli jos hyväksy vanhurskauttamisopin pohjaksi ja ainoaksi tavaksi tulkita CA:n vanhurskauttamisoppi, olet samanaikaisesti myös samalla perustalla kuin luterilaiset ja rkk. Mitä tulee muuhun, ne eivät välttämättä kuulu tähän uskon ytimeen, johon ei mielestäni (ja lúterilaisen tunnustuksen mukaan) tule änkeä muuta kuin yksi JUMALA ja Kristuksen sovitustyö! Kaikki muu on joko historialista tai kirkkopoliittista seurausta, joka ei vie Kristuksen kertakaikkisesta sovitustyöstä yhtään pois! Lian monesta asiasta ei siis saa tehdä pelastuskysymystä eli suomeksi, vaikka rkk kirkolla on omat mariologiset dogmit, mikään niistä EI OLE vaticanum II mukaan pelastuskysymys. Ei edes ehtoollisen "messu-uhri". Tämän voit tarkostaa suoraan katolisesta tiedotuskeskuksesta.

Toinen juttu. Virkanimikkeet, kappalainen, kkoherra, tuomiokapituli (käännösvirhe!) eivät tietenkään ole löydy Raamatusta! ne ovat historiallisen kehityksen mukanaan tuomia hallinnollisia arvonimiä. Jälleen kerran. Jos jokin ei löydy nimenä ym Raamatusta, mutta vie asiaa eteenpäin (kuten Paavalikin sanoo, että pääasia, että Kristusta julistetaan), miksi hylätä, kun sanaa ei löydy suoraan sieltä. Sen sijaan piispa, pappi, diakoni ovat raamatullisia ja apostolisia nimikkeitä. Tätä ET VOI kumota. Kyse on vain, minkä myöhemmin käytetyn nimen haluamme niille antaa. Ne eivät siis ole syntiä, Raamatun vastaisia tai viemässä automaattisesti pois pelastuksen ääreltä. Lue siis uudelleen CA:n virkajuttu.
BTW löytyykö edustamasi toimitatapa Raamatussa. Jos löydät, ei se välttämättämättä esiinny ainakaan kovin hyvässä valossa (kiertelevät opettajat ym...) En todellakaan halua sekoittaa kotiseurakuntaa tai kodeissa kokontuvaa srk:ta. Kyse vain sattuu olemaan, että sana ekklesia on Raamatunkin maailmassa edelleen "kansankokous". Tiedämme myös historiasta, että Roomassa ja Korinintissa oli jo Paavalin aikana seurakunnallisen hallintomallin protyyppejä olemassa. Mysö Raamatussa ON virkateologista kehitystä!

Kolmas juttu alkuperäisestä aiheesta: Jos olisit jonkun yhteisön vanhemmistossa tai vastuussa yhteisöstä, mitä tekisit seuraavassa dilemmassa:
Tähtitieteestä innostunut saarnaaja/opettaja pitää seurakuntailtaa aiheena tähtitaivas Raamatussa ja nykyään. Hän toteaa opetuksessaan että meitä lähin galaksi Andromeda on n 750000 parsekin päässä ( 2.2 milj valovuotta). Hän myös toteaa, että valo lähti sieltä 2.2 miljoonaa vuotta sitten.
vaihtoehdot:a) annat saanaajan opettaa ja pitää näkemyksensä, kutsut ehkä uudelleenkin.
b) otat puhutteluun, että etäisyys oikein, mutta ajanmääritys väärä, koska sama tiede,
joka määrittelee etäisyyttä, ei voi määritellä aikaa, koska kaikkeus alkoi vasta
6000v sitten
c) todistat tieteellisesti, että spektrometrinen tutkimus toimii maanpäällä, mutta
ei avaruudessa (koska valo on "erilaista") ja välimatkat ja aika ovat vääriä ja
kefeiditutkimusnlähinnä huuhaata ja
yhteensopimattomia Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Pois vaan ja tilalle vain
Raamatun opetusta. Tiede ja kulttuurijutut pois seurakunnasta!
Toivon, että otat tähän kantaa, koska kyse on oikeasta kysymyksestä ja siitä, mitä ja miten voi seurakunnalle opettaa. Onko kosmologiset vakiot ja Hubblet vakiot pelastuskysymyksiä? HUOMAA, kyse on siis vastuusta, eli haluatko kantaa vastuuta yhteisösssä ,esim muiden opetuksesta muutenkin kuin vain täällä ja omilla sivuilla "opettaen".
rpe
 
Viestit: 351
Liittynyt: 15. Marras 2015 09:30

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja PetriFB » 01. Syys 2016 15:04

rpe:

En ole samalla perustuksella RKK:n kanssa, koska heidän oppinsa mukaan messu-uhri on voimakkain sovitusuhri sekä Marian esirukoukset ovat välttämättömiä pelastukseen jne. Jos olet tutustunut katolisiin rukouksiin, niin niistä suuri osa on omistettu Marialle, jota rukoillaan, että hän (Maria) pelastaisi ja veisi katolilaisen Jeesuksen luokse. RKK:n virallinen ja epävirallinen oppi kikkailu on kieroa kikkailua, jolla pyritään eksyttämään ihmisiä, niin etteivät he ymmärtäisi mitä RKK ihan oikeasti opettaa.

Otan asiaa valaisevan esimerkin. Jos minä opettaisin ja uskoisin epävirallisesti, että kun osallistuu ehtoolliselle, niin saa syntinsä anteeksi, koska ehtoollinen on voimakkain sovitusuhri ja että Marian esirukoukset ovat välttämättömiä pelastukseen ja sitten opettaisin ja uskoisin virallisesti, että yksin Jeesuksen veren, sovitustyön ja uskon kautta Jeesuksen ihminen pelastuu, niin olisinko pelastettu Jumalan mielestä?

Jumala ei katso siihen mikä on meidän epävirallinen tai virallinen oppi, vaan siihen miten uskomme sydämessämme ja jos joku uskoo sydämessään Jeesuksen sovitustyön lisäksi uskovansa messu-uhrin olevan voimakkain sovitusuhri sekä Marian esirukousten olevan välttämättömiä pelastukseen, niin Raamatun opetuksen mukaan hän julistaa toista ja valheellista evankeliumia.

RKK:n epävirallinen ja virallinen oppi on kavala eksytys.

Mitä jos joku uskova sanoo uskovansa epävirallisesti, ja tämän epävirallisen opetuksen mukaan hän voi elää valheessa ja elääkin monin tavoin, mutta virallisesti hän elää totuudessa ja uskoo totuuteen, niin kumoutuuko epävirallisen opin mukaan valheessa eläminen, sillä että hän uskoo myös totuuteen? Toisin sanoen onko valhe sillä kuitattu, vaikka elääkin valheessa, kunhan uskoo myös totuuteen, niin siten valheessa eläminen on sallittua eikä siitä koidu mitään vahinkoa, koska hän uskoo myös totuuteen?

RKK toimii kierosti tämän epävirallisen ja virallisen opetuksen kanssa. Tätä korttia ei kannata käyttää, koska se ei toimi Jumalan silmissä, eikä totuutta rakastavien uskovien keskuudessa.

Onko messu-uhri sinun mielestäsi voimakkain sovitusuhri?

Raamattu ei opeta sellaista oppia, että historiallisen kehityksen myötä ihmiset voivat itse keksiä ja kehitellä seurakuntaan erilaisia nimikkeitä kuten kirkkoherra, kappalainen tai tuomiokapituli jne. Jos näin olisi niin miksi sitten esimerkiksi helluntaiseurakunta ei saisi antaa historiallisen kehityksen muokata uusia nimityksiä kuten esim. helluntaiherra (kirkkoherra), happalainen (kappalainen), helluntaikapituli (tuomikapituli), arkkihelluntaiherra (arkkipiispa), heeppakunta (hiippakunta), hevasti (rovasti), hellumentti (sakramentti), henformaatio (konfirmaatio), hemmi (kummi) jne.

Kyse ei ole pelkästään, jostakin nimestä, vaan opista sen nimen takana. Raamattu ei opeta kirkkoherran johtavan seurakuntaa, vaan vanhimmat, jotka ovat kaitsijoita ja paimenia. Suurin synti on väärä opetus väärän nimikkeen taustalla. Jos ja kun joku uskoo lut.kirkon kirkkoherra, kappalainen ja seurakuntapastori opetukseen ja kun se toimii käytännössä, niin sen kautta kumotaan Raamatun totuus ja opetus paimenuudesta. Ei siten mikään vähäpätöinen asia.

Jos ymmärrämme oikein sen mitä Paavali sanoi Fil 1 luvussa, niin ymmärrämme ettei Paavali opettanut jokaisen voivan julistaa tai opettaa millä tavalla tahansa, koska emme saa vääristää evankeliumia ja Jumalan sanan opetusta.

Piispa (epikopos), pappi, diakoni (diakonos) eivät ole epäraamatullisia nimikkeitä, mutta kirkko opettaa väärin piispasta ja papeista. Kaitsija (episkopos) kuuluu Raamatun opetuksen mukaan yhtenä jäsenenä paikkakunnan seurakunnan vanhimpiin ja paimenistoon, eikä suinkaan ole piispa, joka johtaa useita paikallisia alueita.

Lut.kirkon seurakuntapastori toimii seurakunnan tai seurakuntayhtymän papin virassa. Viran pääsyvaatimuksensa on teologian maisterin tutkinto ja pappisvihkimys. Seurakuntapastori hoitaa virkaansa hiippakunnan tuomiokapitulin virkamääräyksellä.

Raamattu opettaa kaikkien uskovien olevan pappeja UL:n järjestyksessä, jotka Jumala itse on tehnyt papeiksi, siksi erityinen vain joitakin varten olemassa oleva virkapappeus kuten kirkko opettaa on epäraamatullinen ja valheellinen opetus. Raamatun opetuksen mukaan UL:ssa ihminen ei aseta pappia hoitamaan tehtäviänsä, vaan Jumala ja jokainen uskova on pappi.

Se on ikävä kyllä totta, että Raamatulliseen seurakunta mallin palaamiseen opettavien keskuudessa on ihmisiä, jotka eivät ole eduksi Jumalalle ja Jumalan sanan totuudelle. Mutta se ei kuitenkaan tee tyhjäksi Raamatun sanan totuutta seurakunnasta.

Tiedän monia ihmisiä, jotka Jeesuksen nimessä julistavat väärää evankeliumia, mutta se ei tee tyhjäksi Raamatun sanan totuutta ja oikeata evankeliumia. Sama pätee siihen mitä kirjoitin edellä seurakunnasta.

Kyllä, ekklesia tarkoittaa kansankokousta ja uloskutsutut sekä seurakuntaa.

Se ratkaisee aina mitä Raamattu opettaa UT:ssa seurakunnasta, ei se mitä Raamatun ulkopuoliset lähteet sanovat, vaikka ne olisivatkin Raamatun aikana kirjoitettuja.

2 Piet 3:
15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.

Raamattu tuo esille, että jo Paavalin ja Pietarin aikana oli ihmisiä, jotka vääristelivät Raamatun kirjoituksia.

Seurakunnan palvelutehtävien ja kokoontumisen sekä rakentumisen ohjeet, jotka on annettu uskoville löytyvät vain Raamatusta, koska Jumalan ilmoitus näistä ja muistakin asioista on annettu täydellisenä ainoastaan Raamatussa ja sen tulee olla uskovan ihmisen uskon ilmoituksen ainoa auktoriteetti. Raamatussa ei ole mitään muuttuvan ja kehittyvän opetuksen oppia koskien UL:n seurakuntaa tai mitään muutakaan opetusta koskien UL:n järjestystä. Uskominen muuttuvan ja kehittyvän opetuksen oppiin johtaa ihmisen uskomaan valheita.

Vastaan kolmanteen juttuusi alkuperäisestä aiheesta näin:

Minä keskustelisin tähtitieteestä innostuneen saarnaajan kanssa ja kertoisin sen mitä Raamattu opettaa ja sen perusteella luominen tapahtui noin 6000v sitten. Sitten seurakunnassa asia tuotaisiin esille, että mitä Raamattu sanoo asiasta, koska luominen on tärkeä asia. Päätökset asian suhteen tekee ja tulisi tehdä Jumalan voitelemat paimenet (vanhimmat), ei yksi mies.

Raamatun ilmoitusta koskevat asiat voidaan perustella Raamatulla ja tulisi perustella Raamatulla. Ei luomisen ajankohdan asettaminen noin 6000v sitten tai 100 000 vuotta sitten jne. ole pelastuskysymys, mutta väärä ajankohta luomiselle vääristää totuuden. Kukaan ei tietenkään voi tietää tarkasti luomisen ajankohtaa sekunnilleen, tunnilleen ja päivälleen jne. eikä se olekaan oleellista, vaan oleellista on uskoa luomisen päivien olevan vuorokauden pituisia, koska sen mukaan Jumala sääti ihmiselle viikkojärjestyksen (7pv). Toinen oleellinen asia on uskoa sen tapahtuneen noin 6000 vuotta sitten, eikä sekään ole pelastuskysymys. Jumala johdattaa totuutta rakastavan uskovan ihmisen ymmärtämään ettei luomisen päivät olleet tuhansia vuosia, vaan vuorokauden pituisia, koska se tulee selkeästi esille Jumalan sanan kautta.

Uskon ydin ja keskipiste on Herra Jeesus ja Hänen sovitustyönsä sekä totuudessa rakentuminen ja rakkaudessa kasvaminen uskon kautta Herran Jeesukseen Pyhän Hengen voimassa, joka tapahtuu Jumalan armosta ja vaikutuksesta, koska usko on Jumalan teko.

Sellainen pieni huomautus, että olen saanut yhteydenottoja uskovilta helluntaiseurakunnasta, vapaaseurakunnasta, luterilaisesta seurakunnasta jne. että saavatko he käyttää opetuksiani ja kirjoituksiani itse opettaessaan tai puhuessaan omissa tilaisuuksissaan. En edes muista kaikkia yhteydenottoja, sillä niitä on paljon vuosien varrelta. Kyselijöiden joukkoon mahtuu vanhimmistoveljiä ja seurakuntien työntekijöitä. En ole yksin opetukseni kanssa, vaan on monia uskovia yli kirkkokunta ja uskonsuunta rajojen, jotka monissa kohdin yhtyvät opetukseeni. Tietenkään ei kukaan voi olla ihan kaikesta aina samaa mieltä.

Jumalan työ seurakunnan ennallistamisessa on alkanut eikä kukaan voi sitä enää estää. Tätä tapahtuu monissa paikoin Suomessa sekä ulkomailla.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja rpe » 01. Syys 2016 16:22

petri p. Rkk teologiasta en jaksa vääntää enää pitkälti. Totetean lyhyesti suht laajasti kat teologiaan tutustessani (tosin vähemmän kuin idän mystikkoveljiin eli ortodokseihin) ja maailmalla matkatessa ja katolisten kanssa teologiaa höpöttöen, että se rkk teologia, mitä sinä esität suomalaisesta kielipelistä/kontekstista käsin ei oikein vastaa globaalia rkk teologioita, joita on siis hienosäädettynä monenlaisia. Mutta se siitä.

toinen juttu. Hienoa, jos maailmankaikkeuden iän pitäminen pelastuskysymyksenä ei ole kynnyskysymys. Olen nimittäin muilta saanut tällä palstalla sen kuvan, (toni t??)että asia on sielunpelastuksen kannalta myös ratkaisevaa. Olen todellakin samaa mieltä, että pelastus on ulkoistettu, yksin Kristuksen sovituksessa (siis sama jota vaticanum II ensyklioissaan opettaa!) Tämä liittyy ajatukseen, että tulkinnat voivat oikeasti vaihdella, vaikka pohja (Ylösnousemus) onkin sama. Syy, miksi "luovuin" eli kasvoin pois fundamentalismista oli juuri, että Kristuksen sijaan alettiin olla enemmän huolissaan puhtaimmasta ja ainoasta oikeasta tulkinnasta. Ajatus "vain kirjaimellisesti tulkittu sana on pelastavaa uskoa" vei minua pois oikeasta armosta ja Jeesuksesta. Siksi avaramman armon maailmassa Jeesus on ollut enemmän keskipiste ja omat tiukkailut jääneet vähemmälle (perusasiasta tinkimättä!) Siksi peräänkuulutan saarnaajan ja yhteisön johtajan vastuuta. Ev lut kkomme oppi on selkeä tässä assiassa. Pappi ei saa höpöttää mitä tahtoo, mutta pitää antaa myös hengelliselle etsinnälle ja kyselyille tilaa. Mistä muuten tietää, että joku on "voideltu, seurakunnan vanhin"?, subjektiivinen vaatimus ja oikeus käyttää valtaa sisäisten kokemusten valtuuttamana, vai yhteisön kutsu virkaan (vocatio externa). Koska uskon todellakin, että virkateologiassa on Ut:n maailmassa kehitystä (ainutkertaiset apostolit-> alkusrk:n "johtajaton ja inspiroitu yhteisöllisyys-> papin, piispan ja diakonin virka UT:n nuoremmissa osissa, eli tämä tapahtui n 40 vuoden aikana),on kehitys sisäänrakennettu ilmiö Raamatussa. Siksi esim piispan hallintoalueesta on olemassa malli jo UT:ssa, esim ajatus, että kaitsijat ja vanhimmat ovat kuvaus suuremmista yhteisöistä. Roomassa ja Korintissa kun saattoi Paavalin aikana olla jo ainakin 100-600 kristittyä, joiden "hengellisistä palveluista" esim kaitsija jakaa työtä vanhimmille. Minua myös ihmetyttää, että kuka oikeasti, siis ihan oikeasti kieltää, että jos meillä on käytettävissä apostolisen ajan käytänteitä jopa Raamatun ajalta, miksi emme saisi hyödyntää niitä, koska ne ovat oikeasti apostolista käytäntöä. Kuka siis kieltää apostolisen tradition käytön asiota tulkittaessa, varsinkin jos kyse on oikeasti vanhimmasta ajasta. Jos se pohjautuu "sisäiseen ääneen", ilmestykseen ym, pidän sitä osin psyykkeen rakenteiden reflektiona. En ole ajamassa ajatusta, että kaikki pitää laittaa sanan "apostolinen traditio " alle, mutta niin kauan kuin meillä on selkeitä viitteitä apostolien käytänteistä, miksi emme niitä hyödyntäisi. Siksi uskon myös kuten apostolinen uskontunnustus asioista kertoo. Inhimillisesti erehtyväiset apostolit kun ovat ainoa linkki Herramme aikaan ja Jeesusliikkeen aikakauteen. Jos kielto on ehdoton, on se ihmisten tekemä oppi, johon pitää sokeasti uskoa. Jos tämä kielto on ehdoton, apostolit olivat itse luomassa "epäraamatullista" järjestelmää, kuten piispa, papin ja diakonin virka ja ainoana käytössä hyväksytty Jeesuksen käskemä trinitaarinen kasteformeli. En ole löytänyt Raamatusta yhtään viitettä, mikä kieltäisi esim apostolisen uskonkäytänteiden käytön. Varsinkin kun ne eivät ole ristiriidassa meidän käyttämämme protestanttisen kaanonin kanssa. Minusta esim LK1:1 antaa tähän jopa hyväksynnän. Sola Scriptura pitää edelleen paikkaansa, mutta kuka sanoo että miksi pitää ymmärtää se vain yhdellä tai ahtaimmalla tavalla? Kyse on siis dogmasta eli opista eli ihmisen formuloimasta uskonmallista kuvata kuvaamatonta.
rpe
 
Viestit: 351
Liittynyt: 15. Marras 2015 09:30

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja PetriFB » 01. Syys 2016 19:10

rpe:

Tutustu katolisiin Maria rukouksiin, niin huomaat kuinka keskeinen osuus ja rooli Marialla on pelastuksessa katolilaisen mielestä. Joka päivä he uhraavat uudelleen Jeesuksen, joka on kirkon virallisen opetuksen mukaan (katekismus 1953) voimakkain sovitusuhri. Ei tämä ole mitään kielipeliä, vaan katolilaisten puolelta valhe-evankeliumia.

Tunnen Tonia jonkin verran eikä Toni tee maailmankaikkeuden iästä pelastuksen kynnyskysymystä. Jos olet näin luullut ja ymmärtänyt, niin olet ylitulkinnut Tonia. Tonilla on terve ja Raamatullinen näkemys pelastuksesta.

Katolinen kirkko esittää sillä olevan täyteläisin (toisin sanoen voisi sanoa paras, tarkin jne.) Raamatun oppi, vaikka se ei edusta edes kristinuskoa, vaan on antikristillinen lahko.

Raamatun sanan opetuksen mukaan sellainen usko on pelastavaa ja oikeaa uskoa, jonka Pyhä Henki avaa ihmiselle. Raamattua tulee lukea kirjaimellisesti, mutta ymmärtää hengellisesti Pyhän Hengen kautta, ei oman ymmärryksen kautta. "Avarampi armo" voi olla myös eksytystä, jossa Jumalan sanan totuus poljetaan maahan ja sen tilalle asetetaan ihmisten perinteet ja valheet.

Jumala antaa voitelun seurakunnan vanhimman tehtävään, eli paimenuuteen, jonka muodostavat ryhmä miehiä, jotka yhdessä paimenina ja vanhimpina palvellen johtavat seurakuntaa. Paimenen voitelu ja armoitus kyllä näkyy seurakunnan keskellä, sillä siitä on todella selkeä opetus Jumalan sanassa. Paimenuus ei ole vallan käyttöä, ei ainakaan Jumalan seurakunnassa, mutta ihmisten keksimissä "seurakunnissa" se voi hyvinkin olla ja usein on vallan väline.

Ei Raamatussa ole mitään virkateologian kehitystä, vaan selkeä opetus kaikille seurakunta ajanjaksoille, jonka mukaan Jumalan armoittamat ja voitelemat paimenet yhdessä palvellen johtavat seurakuntaa. Raamatun paimenuus ei ole virka, vaan palvelutehtävä. Oppi ja ymmärrys virkateologian kehityksestä on valhe, petos ja eksytys sekä avoin kapina Jumalan asettamaa järjestystä vastaan.

Meillä on Jumalan tahto kokonaisena ja täydellisenä ilmoitettu vain Raamatussa, jonka pitäisi olla meidän uskovien ainoa uskon ilmoituksen auktoriteetti. Jos näin ei ole, niin silloin eksymme. Uskomme ei saa perustua Raamatun ulkopuoliseen tietoon, olkoon se kuinka vanhaa tietoa tahansa tai vaikka kuinka sanotaan, että se on apostoleilta peräisin, koska uskon ilmoituksen ainoa auktoriteetti on Raamattu.

Suosittelen kaikkia, joita kiinnostaa keskustelemamme aihe tutustumaan Pentti Heiskan kirjoituksiin, joka on vuosikymmeniä erittäin perusteellisesti tutkinut tätä aihetta ja myös perusteellisesti asian selvittänyt kuinka ja miten katolisesta kirkosta lähtenyt kirkollinen opetus ei perustu Raamattuun ja mikä on Raamatun opetus:

http://www.kotipetripaavola.com/penttih ... uksia.html
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja rpe » 01. Syys 2016 20:10

Minun pitää Petri hyvä todeta, että kyllä se ajanmääritys oli aika selvästi sen suuntainen, että Jumalan sanan halventaminen tällä tavalla on kadottavaa. Toiseksi. Rkk keskusteluun en jaksaisi tuhlata ruutia, koska ilmeisesti et tunne aihepiiriä kuin hyvin pintapuolisesti ja kovin ennakkoluuloisesti.
Mitä tulee Raamatun virkajuttuihin, keneltä se on pois, jos Raamatussa on selkeästi olevaa kehitystä opissa ja tulkinnoissa. Vt:n puolessa paljon, UT:n puolella vähemmän, mutta selkeästi havaittavaa. On aika ylimielistä, että olisi valehtelua väittää, että Raamatussa ei ole kehitystä havaittavissa. Kannattaa lukea Raamattua myös historiankirjana, vaikka sen perusintentio onkin pelastussanomassa. Historiankirjana siinä tosin on joitakin epätarkkuuksia ja ristiriitoja ajoituksissa ja paikkojen sijoituksessa,erityisesti deuteronomistisessa historiateoksessa ja maanvalloituskertomuksissa ja eihän edes luomiskertomuksen paratiisiakaan voida lokalisoida mihinkään tunnettuun paikkaan, eikä myöskään Jobin kirjan Usin maata. Mutta kun kirjaa lukee apuna käyttäen oman aikansa muuta kirjallisuutta,esim Assyrialais vallan psalmeja, moni asia aukeaa helpommin. Älä siis pelkää tarttua Raamatun historiapuoleen. Tosin tämä palsta tuntien, oppituomio on valmiina odottamassa, jos totean, että esim historiallinen kehitys näkyy mm jumalakuvassa, jumalanimien käytössä, tekstin kehityksessä, semantiikassa jne. Myös pseude-epigrafia on aikansa yleinen ilmiö, eli Mooses ei kirjoittanut Mooseksen kirjoja, Paavali ei Roomalaiskirjettä tai Johannes kirjeitään. Missä muuten lukee, että näin olisi? Eli kannattaa mennä tekstin taakse,ei vain jäädä vain pinnalle, jolloin mielivaltaiset "minä koin sydämessäni" jutut ovat ainoita millä mennään. Hyvä teologia auttaa ymmärtämään paremmin, ettei tule ylilyöntejä. Siis edelleen kysyn, miksi apostolisen tradition käyttö olisi jotenkin väärin Raamatun tulkinta-apuna? Kuka sanoo, että ei saa käyttää ja miksi?
rpe
 
Viestit: 351
Liittynyt: 15. Marras 2015 09:30

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja Iustus » 01. Syys 2016 20:33

Tässä mielenkiintoinen aihetta sivuava video: https://www.youtube.com/watch?v=fw56BWL2cn4 . Varoitus, se kestää 2 tuntia! Ajassa 1:27:39 alkaa seurakunnan virkojen käsittely.
Iustus
 
Viestit: 283
Liittynyt: 29. Huhti 2015 13:10

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja PetriFB » 02. Syys 2016 12:08

rpe:

Hyvä, rpe, tunnen Tonin todella hyvin. Toni opettaa tervettä ja Raamatullista pelastuksen sanomaa uskon kautta Herraan Jeesukseen. Sinä ylitulkitset Tonia tai et ymmärrä lukemaasi tai sitten motiivisi on jokin muu kuin edellä mainitut syyt jos sanot Tonin opettavan ajanmäärityksen väärin ymmärtämisen olevan kadottava synti uskovan elämässä. Ajanmäärityksen väärin ymmärtäminen uskovan elämässä on tietenkin vakava ymmärryksen puutostila, joka ei itsessään tietenkään ole kadottava synti, mutta voi tietenkin johtaa siihen ettei enää usko ollenkaan Raamatun olevan Jumalan sanan totuus. Pelastus on yksin Herran Jeesuksen sovitustyössä, jonka Jumala on asettanut vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Olen vuodesta 1995-96 tutkinut jonkin verran katolisuutta. Olen kysynyt katolisesta kirkosta onko 1953 vuoden katekismuksen opit edelleen voimassa ja minulle vastattiin, että on. Tämä tarkoittaa sitä että katolinen kirkko opettaa messu-uhrin olevan voimakkain sovitusuhri (katolinen katekismus 1953). Katolinen kirkko opettaa Marian esirukousten olevan välttämättömiä pelastukseen. Nämä ovat faktoja, jotka monien muiden todisteiden valossa tekevät RKK:sta antikristillisen lahkon.

Ei kannata yrittää kikkailla epävirallinen ja virallinen opin kanssa, sillä se ei mene läpi.

rpe: Mitä jos joku tässä foorumissa sanoisi uskovansa ja opettavansa epävirallisesti, että ihmisen omat teot saavat aikaan pelastuksen ja samaan aikaan että virallisesti hän uskoo pelastuksen olevan yksin Jeesuksen sovitustyössä, niin mitä sanoisit tällaisesta opetuksesta?

Oikea vastaus on: Harhaoppia ja toista ja valhe-evankeliumia sekä venkoilua ja kieroilua, jonka varjolla ihminen saisi uskoa mitä tahansa haluaa vastoin Raamattua kunhan tekee sen vain epävirallisesti.

Raamatussa ei ole edes pienintä vihjausta seurakunnan palvelutehtävien muuttuvan kehityksen opista UL:n aikakaudessa. Se joka tällaista väittää valehtelee ja motiivit siihen voivat olla moninaisia. Valehdella voi myös tietämättä totuutta.

Jos joku sanoo uskovansa Kaikkivaltiaaseen Raamatun Jumalaan ja sen jälkeen väittää Jumalan ilmoituksen sanan sisältävän ristiriitoja ja epätarkkuuksia, niin se on sama asia kuin sanoa Jumalan valehtelevan sanassaan. Minä en ainakaan uskalla tällaisia väitteitä väittää.

Sinä väität ettei Mooses kirjoittanut Mooseksen kirjoja. Raamattu todistaa Mooseksen kirjoittaneen Mooseksen kirjat:

Joh 5:
46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.
47 Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"

Herra Jeesus sanoi Mooseksen kirjoittaneen Hänestä. Mihin Mooses kirjoitti Jeesuksesta? Raamattuun Moosekseen kirjoihin.

2 Moos 24:
1 ¶ Ja hän sanoi Moosekselle: "Nouse Herran tykö, sinä ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta; ja kumartukaa ja rukoilkaa taampana.
2 Mooses yksinään lähestyköön Herraa; muut älkööt lähestykö, ja kansa älköön nousko sinne hänen kanssansa."
3 Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme".
4 Sitten Mooses kirjoitti kaikki Herran sanat. Ja hän nousi varhain seuraavana aamuna ja rakensi alttarin vuoren juurelle sekä pystytti kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan.

5 Moos 31:
7 Ja Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin läsnä ollessa: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi.
8 Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile."
9 ¶ Ja Mooses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, leeviläisille, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.
10 Ja Mooses käski heitä sanoen: "Joka seitsemäs vuosi, määrättynä aikana vapautusvuonna, lehtimajanjuhlassa,
11 kun koko Israel tulee Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siinä paikassa, jonka hän valitsee, lue tämä laki koko Israelin läsnä ollessa, heidän kuultensa.
12 Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitämään kaikki tämän lain sanat,
13 ja että heidän lapsensa, jotka eivät vielä sitä tunne, kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, niin kauan kuin elätte siinä maassa, johon menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne."

Raamatussa on selkeä todiste sille että Mooses kirjoitti Mooseksen kirjoja.

Jos hyvällä teologialla tarkoitetaan sellaista teologiaa, joka opettaa seurakunnan palvelutehtävien muuttuvan kehityksen oppia jne. niin kehotan kaikkia karttamaan tällaista valheellista opetusta, koska tällaiseen teologiaan uskominen on sama asia kuin uskoa yli kirjoitetun sanan (Raamattu). Raamattu varoittaa ettemme uskoisi yli kirjoitetun sanan (Raamattu).

Joh 7:38 Joka uskoo minuun, niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on, juokseva elävän veden virrat."

Raamatusta tulee esille, että Herraan Jeesukseen tulee uskoa ainoastaan niin kuin Raamattu sanoo. Herra Jeesus ei sanonut, että Häneen tulee uskoa, niin Raamattu ja apostolinen traditio sanoo. Apostolisen tradition tulkinta apu on väärin, kun ja jos sille annetaan Raamatun auktoriteetti ja sen Jeesus kieltää sanoessaan, että Häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu sanoo. Apostolinen traditio on Raamatun ulkopuolista tietoa, johon emme saa uskoa. Kaikki se apostolien opetus joka on Raamattuun kirjoitettu on annettu meille uskottavaksi Jumalan sanana.

Suosittelen kaikkia lukemaan tämän Pentti Heiskan kirjoituksen: http://www.kotipetripaavola.com/pappeusjavirka.html

Pieni näyte Pentin tekstiä:

Jumalan Sana, ja edellä johdantotekstissä viitattu Jeshuan Messiaan tahto ja asetukset, suoraan tai opettamiensa apos­tolien ja evankelistojen välityksellä, sellaisina kuin ne ovat Raamatussa, ovat yksi ja sama, koska Jeshua on Jumalan Sana ja tekee vain sitä, minkä saa Isältään (Jh 1:1-4; 5:30; 8:28; 10:32-38; 12:42-50; 14:10; Ilm 19:11-16). VL:ssa oli Jumalan asettamana, muista srk:n jäsenistä poiketen, erillinen leeviläiseen su­­kuun rajattu pappeus ja pappien palve­lus­tehtävät. UL:n tultua VL:n sijaan, lakkautettiin ”Aaronin järjestyksen” pappeus Jumalan Sanalla ja sijaan tuli uusi, ”Mel­kise­dekin järjes­tyksen” mu­kainen pappeus (Jer 31:31-34; Hb 8:1-13; 7:11-17).

UL:n seurakunnassakin on Jumalan Sanan asettamana papisto palvelustehtävineen, mutta se ei tarkoita erillistä ”pap­pikastia”, kirkollista pappeutta, virkaa ja virkahierarkiaa. Seurakunnassa ei ”lueta papiksi”, eikä tulla sel­laiseksi ja pal­velustehtäviin vihkimällä toisiaan. Seurakunta ja sen Herra ovat itse tuo papisto. Pappeus ja palvelustehtävät tulevat UL:n seurakunnassa Jumalan katoamattoman elä­­män voiman kautta tapahtuvana hengellisenä syntymisenä ja voi­teluna taivaasta (Hb 7:11-17; 1Pt 1:1-3; 2:9,10; Ilm 1:4-6). Ne eivät ole ihmisiltä eivätkä ihmisten kautta (kuten kirkossa kaikki), vaan Jumalalta (Mt 10:1-8; Gal 1:1).

Raamatullinen Uuden Liiton pappeus (hiereus, UTN no 2166), jakautuu Jeshuan ylimmäiseen pappeuteen (arkihiereus, no 683; Hb 3:1,2; 8:1-6), kaitsijuuteen (episkopos, no 1805; 1Pt 2:25) ja ylipaimenuuteen (arkhipoimen, no 684; 1Pt 5:4), sekä toisaalta kaikkien uskovien yleiseen ja yhtäläiseen pappeuteen, ”kunin­kaalliseen papistoon” (basileion hierateuma, no:t 841, 2164; ja 1Pt 1:1-3; 2:9,10). Kuninkaallisen papiston jäsenet on Jeshua tehnyt papeiksi Jumalalleen ja Isälleen (Ilm 1:5,6).

Erillinen pappikasti, ”pappis­sääty, kleerus”, virka ja -hie­rarkia sekä jako ”pap­­­pei­hin” ja ”maal­li­koihin” löytyvät vain kirkollisista määrittelyistä ja käytännöistä (Katolisen kirkon katekismus, vrt. KKK 2005:934). Seurakuntaruumiin kaikki jäsenet ovat pap­peja, ta­savertaisia Jumalan, e­vankeli­umin ja toistensa palvelijoita, vaikka heillä on­kin erilaisia, kut­su­muk­sensa ja armo­lahjojensa mu­­kaisia palvelustehtäviä Messiaan ruumiissa (Ilm 1:4-6; 1Pt 2:9,10; 4:8-11; Mt 20:25-28; Apt 20:17, 28; Rm 12:1-21; 1Kr 12:1-31; Ef 4:1-32; 1Tm 4:9-16; 2Tm 1:6-11; 4:1-5). ”Mutta te, älkää antako kutsua itseänne rabbiksi [opettajaksi; nykyajan kirkkokäsittein ”pa­pik­si”], sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä” (Mt 23:8).

Kirkolliset toisiinsa sidotut paavius, piispuus, pappeus ja virka sekä niiksi/niihin ”lukeminen”/vihkiminen taas ovat ihmisten tahdon luomuksia ja asetuksia, eivät UL:n raama­tullisia käsitteitä. Paavi ja piispa ovat kokonaan Raama­tun ulkopuolisia, ih­mis­ten sepit­tämiä pappeuden irvikuvia, pa­pil­la/pap­peu­della ja vihkimisellä on sekä sanoina että käsitteinä raamatullinen mer­kitystaustansa, mutta niiden kirkollinen sisältö yhtä tun­tematon Jumalan Sa­nalle kuin edellistenkin. Myös kirkollinen virka on aivan muuta kuin UL:n hengellinen palvelusteh­tä­vä UT:ssa (vrt. johdantotekstin viittaus­: Kirkkojen Maailman Neuvosto pappeudesta ja virasta, luvun alussa, s. 181).

Isossa Raamatun Tie­to­sa­nakirjassa viitataan edellä todettuihin raamatullisiin ja historiallisiin tosiasioihin pappeudesta:

”UT ei käytä hiereus [pappi] -sanaa kristillisen seurakunnan toimihenkilöistä [?] .. Vasta apos­toliajan jälkeen jatkettiin [ihmisten, srk:n väärennöksenä pystyttämässä] kirkossa [väärennettynä] vanhatestamentillista papinvirkaa” (IRT, p. 4235).

IRT:n edellä olevaa lausumaa on täsmennettävä Raamatun valossa, yllä jo olevan lisäksi, vielä ainakin kol­melta osin, ettei lausuma tärkeän pääasian todellisuutta osoittaessaan olisi samalla johtamassa lukijan ajatuksia kirkollisiin harhoihin.

Ensinnäkään ei ole ollenkaan selvää, mitä IRT:ssa tarkoitetaan kris­tillisen srk:n ”toi­mi­henkilöillä”. Kuten edellä on osoitettu, UL:n srk on ”kunin­kaallinen papisto”, jonka kaikilla jäsenillä on (lihan mukaisen ”toimihenkilöyden / aseman” si­jasta) jokin hengellinen palvelustehtävä seurakuntaruumiissa; he ovat kaik­ki hengellistä työtä tekeviä pappeja, vel­jiä ja sisaria, ilman mitään kastijakoja enempää ”toimihenkilöihin” ja ”seu­ra­kun­ta­lai­siin”, kuin ”pappei­hin” ja ”maal­likoi­hin­kaan”. Vanhempien (presbyteros), niin kuin mikään muukaan palvelustehtävä, ei tee heistä srk:n ”toi­mi­hen­kilöitä”.

Raamatunkäännöksillä ja niiden harhaisilla selityksillä annetaan aivan yleisesti tarkoitushakuista kirkollista kuvaa asi­oista. Varmasti tässäkin moni kritisoi tä­män kirjoit­tajaa ja vetoaa siihen, kun KR-38:ssa lukee ”.. jos joku pyrkii srk:n kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen” (1Tm 3:1), todeten, että siinähän suoraan lukee: ”kait­­si­janvirka ja -toimi”. Niinpä niin. Niinhän siinä sanotaan. Mutta mitä 1Tm 3:1:ssä oikeasti sanotaan? Ensinnäkin, kun puhutaan kait­sijasta (episkopos), puhutaan srk:n vanhimmasta, tässä yhdestä sellaisesta, ei jostakin vanhinten lisäksi olevasta yksik­kömuotoisesta ”kaitsijasta, paimenesta/pastorista, kirkkoherrasta, srk:n johtajasta tai piispasta” (Apt 20:17,28; Tt 1:5-11).

Toiseksi, kun KR-38:ssa lukee ”kaitsijan virkaan”, kreikassa puhutaan vain kaitsijasta (episkopos), ei mitään mistään ”virasta / vir­ka-asemasta”. Kolmanneksi, kun KR-38:ssa lukee ”toimeen”, on kreikassa ergon, min­­kä merkitys on työ, ei virka-ase­ma, toimi (UTN n:o 1860). Raamattu Kansalle -käännöksessä (v. 1999) 1Tm 3:1 on käännetty suomenkielisistä kää­nnöksistä lähimmäksi sitä, mitä kreikkalaisessa tekstissä oikeasti lukee. Näin RK-99:

”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jaloon tehtävään”.

Käännös olisi täysin kreikkalaisen/aramealaisen tekstin mukainen, kun lopun ”tehtävään”, olisi käännetty ”työhön” (kr. ergon, työ – ei niinkään ”tehtävä”). KR-38 versio 1Tm 3:1:stä on hyvä esimerkki siitä, kuinka suuresti sivuraiteelle lukijan ajatus voidaan johdattaa, äkkipäältä hyvinkin ”viattoman” tuntuisilla efekteillä – varsinkin kun käännöstä sitten vielä tuetaan täysin mas­siivisilla pappeus/virka –käy­tän­nöillä ja harhaopetuksilla. Uskovat ovat yk­si tasa-arvoisten veljien ja sisarten muodos­tama Messiaan ruumis ja kuninkaallinen papisto, ilman ”virka-asemia” ja ”-toimia” – julistaaksensa ja todistaaksensa kut­su­mu­k­sensa / armolahjojensa mukaan eri tavoin Isästä ja pelastuksen Tiestä, Jeshuasta (1Pt 2:9,10; 4:10,11; Apt 1:6-8,15; 2:1-4; 1Kr 12:1-31).
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Raamatun opetusta paimenuudesta ja seurakunnasta

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 02. Syys 2016 13:28

rpe ...älä loukkaannu ,mutta pahoin pelkään kun olen nyt lukenut tekstejäsi ,että ..monen askeleen päässä ei ole ateismi.Olet valitettavasti hieman sokaistunut ihmisviisaudesta ,joka vaanii meitä kaikkia .Siinä viisaudessa ei paljon ole sijaa Jumalan voimateoille ,jotka tapahtuu edelleen maailmassa .

Ei kannata luottaa vanhoihin taruihin ,jotka muka kumoaa Nooan arkin olemaasolon tai koko Nooan
Ei kannata luottaa Hublen tai kenenkään muiden ns viisauksiin avaruudesta sillä Totuus on se ,että ihminen ei tiedä käytännössä mitää avaruudesta ja siellä vallitsevista voimista tai aineiden kemiallisista koostumuksista sillä meillä ei ole tietoa ja tämä tieto ,jolla nyt potkitaan eteenpäin on niin lapsellista ja typerää ja itse itsensä kumoavaa aika ajoin ,että siihen ei kannata ropoakaan sijoittaa.Huomasin sen n 20v harrastus ajalta .

Ei kannatta puolustuspuheita pitää RKK opeista sillä jokainen joka Hengessä kulkee huomaa sen eksytyksen ..kuten myös ev.lutin ..Ihmiset tekee ihmisten päätöksiä ja rukoilee Jumalaa tai sitten toista ihmistä huulillaan ,mutta sydän on kaukana .
Moni kenties ev.lut kirkossa istuu ja on onnellinen käydessään rippikoulun ja ajattelee mahtavissa rakennuksissa ..Olen pelastunut ,mutta kuka tuo ukko tuolla ..joka ristillä roikkuu outoa kidutusta ?? Eli on ihan turhaa lukea opuksia kun ne ei pelasta vaan usko Jeesukseen pelastaa ja kanssakäyminen Herran kanssa takaa ymmärryksen ja kaikkinaisen viisauden ,mitä kirjoista ei löydä .

Toki on yksi kirja Raamattu ja sen viisaus.Sitä kannattaa lukea ja tutkia .

Tämä kaikki siis ihan Rakkaudella ja Jumalan ohjauksella ...uskallan kai sanoa niin .
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 32 vierailijaa

cron