rpe:
Hyvä, rpe, tunnen Tonin todella hyvin. Toni opettaa tervettä ja Raamatullista pelastuksen sanomaa uskon kautta Herraan Jeesukseen. Sinä ylitulkitset Tonia tai et ymmärrä lukemaasi tai sitten motiivisi on jokin muu kuin edellä mainitut syyt jos sanot Tonin opettavan ajanmäärityksen väärin ymmärtämisen olevan kadottava synti uskovan elämässä. Ajanmäärityksen väärin ymmärtäminen uskovan elämässä on tietenkin vakava ymmärryksen puutostila, joka ei itsessään tietenkään ole kadottava synti, mutta voi tietenkin johtaa siihen ettei enää usko ollenkaan Raamatun olevan Jumalan sanan totuus. Pelastus on yksin Herran Jeesuksen sovitustyössä, jonka Jumala on asettanut vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen.
Olen vuodesta 1995-96 tutkinut jonkin verran katolisuutta. Olen kysynyt katolisesta kirkosta onko 1953 vuoden katekismuksen opit edelleen voimassa ja minulle vastattiin, että on. Tämä tarkoittaa sitä että katolinen kirkko opettaa messu-uhrin olevan voimakkain sovitusuhri (katolinen katekismus 1953). Katolinen kirkko opettaa Marian esirukousten olevan välttämättömiä pelastukseen. Nämä ovat faktoja, jotka monien muiden todisteiden valossa tekevät RKK:sta antikristillisen lahkon.
Ei kannata yrittää kikkailla epävirallinen ja virallinen opin kanssa, sillä se ei mene läpi.
rpe: Mitä jos joku tässä foorumissa sanoisi uskovansa ja opettavansa epävirallisesti, että ihmisen omat teot saavat aikaan pelastuksen ja samaan aikaan että virallisesti hän uskoo pelastuksen olevan yksin Jeesuksen sovitustyössä, niin mitä sanoisit tällaisesta opetuksesta?
Oikea vastaus on: Harhaoppia ja toista ja valhe-evankeliumia sekä venkoilua ja kieroilua, jonka varjolla ihminen saisi uskoa mitä tahansa haluaa vastoin Raamattua kunhan tekee sen vain epävirallisesti.
Raamatussa ei ole edes pienintä vihjausta seurakunnan palvelutehtävien muuttuvan kehityksen opista UL:n aikakaudessa. Se joka tällaista väittää valehtelee ja motiivit siihen voivat olla moninaisia. Valehdella voi myös tietämättä totuutta.
Jos joku sanoo uskovansa Kaikkivaltiaaseen Raamatun Jumalaan ja sen jälkeen väittää Jumalan ilmoituksen sanan sisältävän ristiriitoja ja epätarkkuuksia, niin se on sama asia kuin sanoa Jumalan valehtelevan sanassaan. Minä en ainakaan uskalla tällaisia väitteitä väittää.
Sinä väität ettei Mooses kirjoittanut Mooseksen kirjoja. Raamattu todistaa Mooseksen kirjoittaneen Mooseksen kirjat:
Joh 5:
46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.
47 Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"
Herra Jeesus sanoi Mooseksen kirjoittaneen Hänestä. Mihin Mooses kirjoitti Jeesuksesta? Raamattuun Moosekseen kirjoihin.
2 Moos 24:
1 ¶ Ja hän sanoi Moosekselle: "Nouse Herran tykö, sinä ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta; ja kumartukaa ja rukoilkaa taampana.
2 Mooses yksinään lähestyköön Herraa; muut älkööt lähestykö, ja kansa älköön nousko sinne hänen kanssansa."
3 Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme".
4 Sitten Mooses kirjoitti kaikki Herran sanat. Ja hän nousi varhain seuraavana aamuna ja rakensi alttarin vuoren juurelle sekä pystytti kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan.
5 Moos 31:
7 Ja Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin läsnä ollessa: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi.
8 Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile."
9 ¶ Ja Mooses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, leeviläisille, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.
10 Ja Mooses käski heitä sanoen: "Joka seitsemäs vuosi, määrättynä aikana vapautusvuonna, lehtimajanjuhlassa,
11 kun koko Israel tulee Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siinä paikassa, jonka hän valitsee, lue tämä laki koko Israelin läsnä ollessa, heidän kuultensa.
12 Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitämään kaikki tämän lain sanat,
13 ja että heidän lapsensa, jotka eivät vielä sitä tunne, kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, niin kauan kuin elätte siinä maassa, johon menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne."
Raamatussa on selkeä todiste sille että Mooses kirjoitti Mooseksen kirjoja.
Jos hyvällä teologialla tarkoitetaan sellaista teologiaa, joka opettaa seurakunnan palvelutehtävien muuttuvan kehityksen oppia jne. niin kehotan kaikkia karttamaan tällaista valheellista opetusta, koska tällaiseen teologiaan uskominen on sama asia kuin uskoa yli kirjoitetun sanan (Raamattu). Raamattu varoittaa ettemme uskoisi yli kirjoitetun sanan (Raamattu).
Joh 7:38 Joka uskoo minuun, niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on, juokseva elävän veden virrat."
Raamatusta tulee esille, että Herraan Jeesukseen tulee uskoa ainoastaan niin kuin Raamattu sanoo. Herra Jeesus ei sanonut, että Häneen tulee uskoa, niin Raamattu ja apostolinen traditio sanoo. Apostolisen tradition tulkinta apu on väärin, kun ja jos sille annetaan Raamatun auktoriteetti ja sen Jeesus kieltää sanoessaan, että Häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu sanoo. Apostolinen traditio on Raamatun ulkopuolista tietoa, johon emme saa uskoa. Kaikki se apostolien opetus joka on Raamattuun kirjoitettu on annettu meille uskottavaksi Jumalan sanana.
Suosittelen kaikkia lukemaan tämän Pentti Heiskan kirjoituksen:
http://www.kotipetripaavola.com/pappeusjavirka.htmlPieni näyte Pentin tekstiä:
Jumalan Sana, ja edellä johdantotekstissä viitattu Jeshuan Messiaan tahto ja asetukset, suoraan tai opettamiensa apostolien ja evankelistojen välityksellä, sellaisina kuin ne ovat Raamatussa, ovat yksi ja sama, koska Jeshua on Jumalan Sana ja tekee vain sitä, minkä saa Isältään (Jh 1:1-4; 5:30; 8:28; 10:32-38; 12:42-50; 14:10; Ilm 19:11-16). VL:ssa oli Jumalan asettamana, muista srk:n jäsenistä poiketen, erillinen leeviläiseen sukuun rajattu pappeus ja pappien palvelustehtävät. UL:n tultua VL:n sijaan, lakkautettiin ”Aaronin järjestyksen” pappeus Jumalan Sanalla ja sijaan tuli uusi, ”Melkisedekin järjestyksen” mukainen pappeus (Jer 31:31-34; Hb 8:1-13; 7:11-17).
UL:n seurakunnassakin on Jumalan Sanan asettamana papisto palvelustehtävineen, mutta se ei tarkoita erillistä ”pappikastia”, kirkollista pappeutta, virkaa ja virkahierarkiaa. Seurakunnassa ei ”lueta papiksi”, eikä tulla sellaiseksi ja palvelustehtäviin vihkimällä toisiaan. Seurakunta ja sen Herra ovat itse tuo papisto. Pappeus ja palvelustehtävät tulevat UL:n seurakunnassa Jumalan katoamattoman elämän voiman kautta tapahtuvana hengellisenä syntymisenä ja voiteluna taivaasta (Hb 7:11-17; 1Pt 1:1-3; 2:9,10; Ilm 1:4-6). Ne eivät ole ihmisiltä eivätkä ihmisten kautta (kuten kirkossa kaikki), vaan Jumalalta (Mt 10:1-8; Gal 1:1).
Raamatullinen Uuden Liiton pappeus (hiereus, UTN no 2166), jakautuu Jeshuan ylimmäiseen pappeuteen (arkihiereus, no 683; Hb 3:1,2; 8:1-6), kaitsijuuteen (episkopos, no 1805; 1Pt 2:25) ja ylipaimenuuteen (arkhipoimen, no 684; 1Pt 5:4), sekä toisaalta kaikkien uskovien yleiseen ja yhtäläiseen pappeuteen, ”kuninkaalliseen papistoon” (basileion hierateuma, no:t 841, 2164; ja 1Pt 1:1-3; 2:9,10). Kuninkaallisen papiston jäsenet on Jeshua tehnyt papeiksi Jumalalleen ja Isälleen (Ilm 1:5,6).
Erillinen pappikasti, ”pappissääty, kleerus”, virka ja -hierarkia sekä jako ”pappeihin” ja ”maallikoihin” löytyvät vain kirkollisista määrittelyistä ja käytännöistä (Katolisen kirkon katekismus, vrt. KKK 2005:934). Seurakuntaruumiin kaikki jäsenet ovat pappeja, tasavertaisia Jumalan, evankeliumin ja toistensa palvelijoita, vaikka heillä onkin erilaisia, kutsumuksensa ja armolahjojensa mukaisia palvelustehtäviä Messiaan ruumiissa (Ilm 1:4-6; 1Pt 2:9,10; 4:8-11; Mt 20:25-28; Apt 20:17, 28; Rm 12:1-21; 1Kr 12:1-31; Ef 4:1-32; 1Tm 4:9-16; 2Tm 1:6-11; 4:1-5). ”Mutta te, älkää antako kutsua itseänne rabbiksi [opettajaksi; nykyajan kirkkokäsittein ”papiksi”], sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä” (Mt 23:8).
Kirkolliset toisiinsa sidotut paavius, piispuus, pappeus ja virka sekä niiksi/niihin ”lukeminen”/vihkiminen taas ovat ihmisten tahdon luomuksia ja asetuksia, eivät UL:n raamatullisia käsitteitä. Paavi ja piispa ovat kokonaan Raamatun ulkopuolisia, ihmisten sepittämiä pappeuden irvikuvia, papilla/pappeudella ja vihkimisellä on sekä sanoina että käsitteinä raamatullinen merkitystaustansa, mutta niiden kirkollinen sisältö yhtä tuntematon Jumalan Sanalle kuin edellistenkin. Myös kirkollinen virka on aivan muuta kuin UL:n hengellinen palvelustehtävä UT:ssa (vrt. johdantotekstin viittaus: Kirkkojen Maailman Neuvosto pappeudesta ja virasta, luvun alussa, s. 181).
Isossa Raamatun Tietosanakirjassa viitataan edellä todettuihin raamatullisiin ja historiallisiin tosiasioihin pappeudesta:
”UT ei käytä hiereus [pappi] -sanaa kristillisen seurakunnan toimihenkilöistä [?] .. Vasta apostoliajan jälkeen jatkettiin [ihmisten, srk:n väärennöksenä pystyttämässä] kirkossa [väärennettynä] vanhatestamentillista papinvirkaa” (IRT, p. 4235).
IRT:n edellä olevaa lausumaa on täsmennettävä Raamatun valossa, yllä jo olevan lisäksi, vielä ainakin kolmelta osin, ettei lausuma tärkeän pääasian todellisuutta osoittaessaan olisi samalla johtamassa lukijan ajatuksia kirkollisiin harhoihin.
Ensinnäkään ei ole ollenkaan selvää, mitä IRT:ssa tarkoitetaan kristillisen srk:n ”toimihenkilöillä”. Kuten edellä on osoitettu, UL:n srk on ”kuninkaallinen papisto”, jonka kaikilla jäsenillä on (lihan mukaisen ”toimihenkilöyden / aseman” sijasta) jokin hengellinen palvelustehtävä seurakuntaruumiissa; he ovat kaikki hengellistä työtä tekeviä pappeja, veljiä ja sisaria, ilman mitään kastijakoja enempää ”toimihenkilöihin” ja ”seurakuntalaisiin”, kuin ”pappeihin” ja ”maallikoihinkaan”. Vanhempien (presbyteros), niin kuin mikään muukaan palvelustehtävä, ei tee heistä srk:n ”toimihenkilöitä”.
Raamatunkäännöksillä ja niiden harhaisilla selityksillä annetaan aivan yleisesti tarkoitushakuista kirkollista kuvaa asioista. Varmasti tässäkin moni kritisoi tämän kirjoittajaa ja vetoaa siihen, kun KR-38:ssa lukee ”.. jos joku pyrkii srk:n kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen” (1Tm 3:1), todeten, että siinähän suoraan lukee: ”kaitsijanvirka ja -toimi”. Niinpä niin. Niinhän siinä sanotaan. Mutta mitä 1Tm 3:1:ssä oikeasti sanotaan? Ensinnäkin, kun puhutaan kaitsijasta (episkopos), puhutaan srk:n vanhimmasta, tässä yhdestä sellaisesta, ei jostakin vanhinten lisäksi olevasta yksikkömuotoisesta ”kaitsijasta, paimenesta/pastorista, kirkkoherrasta, srk:n johtajasta tai piispasta” (Apt 20:17,28; Tt 1:5-11).
Toiseksi, kun KR-38:ssa lukee ”kaitsijan virkaan”, kreikassa puhutaan vain kaitsijasta (episkopos), ei mitään mistään ”virasta / virka-asemasta”. Kolmanneksi, kun KR-38:ssa lukee ”toimeen”, on kreikassa ergon, minkä merkitys on työ, ei virka-asema, toimi (UTN n:o 1860). Raamattu Kansalle -käännöksessä (v. 1999) 1Tm 3:1 on käännetty suomenkielisistä käännöksistä lähimmäksi sitä, mitä kreikkalaisessa tekstissä oikeasti lukee. Näin RK-99:
”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jaloon tehtävään”.
Käännös olisi täysin kreikkalaisen/aramealaisen tekstin mukainen, kun lopun ”tehtävään”, olisi käännetty ”työhön” (kr. ergon, työ – ei niinkään ”tehtävä”). KR-38 versio 1Tm 3:1:stä on hyvä esimerkki siitä, kuinka suuresti sivuraiteelle lukijan ajatus voidaan johdattaa, äkkipäältä hyvinkin ”viattoman” tuntuisilla efekteillä – varsinkin kun käännöstä sitten vielä tuetaan täysin massiivisilla pappeus/virka –käytännöillä ja harhaopetuksilla. Uskovat ovat yksi tasa-arvoisten veljien ja sisarten muodostama Messiaan ruumis ja kuninkaallinen papisto, ilman ”virka-asemia” ja ”-toimia” – julistaaksensa ja todistaaksensa kutsumuksensa / armolahjojensa mukaan eri tavoin Isästä ja pelastuksen Tiestä, Jeshuasta (1Pt 2:9,10; 4:10,11; Apt 1:6-8,15; 2:1-4; 1Kr 12:1-31).