Kirjoittaja Mikko Murpatti » 08. Elo 2016 11:53
Tämä on todella tärkeä kirjoitus, suosittelen lukemaan tämän ajatuksella.
Minä itsekin tunnistan kirjoituksesta asioita joiden kanssa olen paininut, ja joiden kanssa painin yhä.
Minulle nousi tämmöinen ajatus tekstistä, että joskus olen kuullut uskovaisten kritisoivan toisiaan, että miksi jo uskovalle pitäisi olla hokemassa evankeliumia (Jumalan voima Room. 1:16 ). Että uskovathan jo tuon tietävät, koska siihen uskovat, siitähän koko nimi uskova tuleekin. Silti vaan koko ajan hoetaan samaa asiaa.
Vastaus tähän on se, että me saatamme unohtaa että evankeliumi (sovitus) on se mekanismi jolla me pääsemme eroon saatanan syytteistä ja esiintymisestä ankarana Jumalana. Evankeliumia tarvitaan joka päivä ja aina ja ikuisesti, ettemme luule omilla töillämme tulevamme Jumalan eteen, ettemme unohda sitä toivoa jonka varassa olemme. Ettemme luule pelastuksemme olevan meidän käsistä. Ovela saatana tietää, että jos uskovan saa epäilemään uskon perustusta (Jeesus ja sovitus) koko rakennelma luhistuu sillä isku osuu perustukseen, jos me menemme tässä sivuun ja hairahdumme on romahtaminen oleva valtava. Siksi tarvitsemme joka päivä evankeliumia että se pitää meidät turvassa tältä ja monelta muulta.
Minun neuvoni onkin meille kaikille jotka joudumme (saamme) elämämme loppuunasti taistelemaan lihaamme ja syntiä vastaan välillä onnistuen, välillä langeten, että älä koskaan tuomitse itse itseäsi, älä sinä mittaa itsellesi (kenellekkään) rangaistusta tai tuomiota vaan jätä se Herralle, sinä tuomitset mielesi mukaan huonosti, mutta Elohim tuomitsee armonsa mukaan, elä toivossa ja Jumalan oikeudenmukaisessa kurituksessa älä omassa kurituksessasi, sinun oma ruoskimisesi ja kurituksesi on vajavaista ja liian julmaa! Usein me tuomitsemme itsemme kadotukseen sanomalla "tätä en enää saa anteeksi" ja Jumala ei vielä ole tuominnut meitä sinne, Jumala ei ole vielä sanonut "tätä et saa enään anteeksi", miksi tuomitsisit siis itsesi etkä jättäisi sitä Jumalalle joka kaiken punnitsee? Oletko Hänen yläpuolellaan ja omistat itse itsesi? Et tietenkään et sinä itseäsi omista etkä ole itsesi omaisuutta vaan olet Jumalan omaisuutta ja Hänellä on valta sinut tuomita tai armahtaa.
Eihän palvelijakaan joka rikkoo kukkaruukun isäntänsä talosta ota vyötänsä ja piekse sillä itseänsä vaan kertoo isännälleen mitä teki ja odottaa mitä isäntä asiasta päättää, hänen on tuomio, rangaistus tai armo.
Eihän lapsi itseään kasvata eikä kurita, vaan hänen isänsä kasvattaa ja kurittaa. Lihaasi saat kurittaa toki niin ettet anna sille mitä se pyytää, muut esimerkiksi synneistäsi rangkaiseminen jätä Herralle.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***