Olin anoppilassa tuossa taannoin vierailulla ja tuli puheeksi uskon asiat. Oli edettävä todella varovaisesti , koska heillä ei ole tapana puhua uskonasioista ääneen eikä oikeastaan kenenkään kanssa.
Olin jo aikaisemmin saanut pientä pelinavausta ja sain kuulla että tämä henkilö ei uskonut Raamattuun koska Raamatun kertomusksita (tulva, paratiisikertomus jne) oli jo paljon aikaisempia mainintoja toisten sivilisaatioiden kertomuksissa ja että Raamattu olisi kopiota vain näistä vanhemmista kirjoituksista ja joku uusi viritys. Silläkertaa kun tämän kuulin, niin en tarttunutkaan siihen vaan johdattelin keskustelun pois uskon asioista ja jätin tuon tiedon korvan taakse.
Nyt sitten viime kerralla kun sain jotenkin johdateltua keskustelua uskonasioiden pariin niin sain sanottua hyvän vasta argumentin tähän, eli tottakai muissa teksteissä ja kulttureiss puhutaan Raamatun asioista , koska ne oikeasti ovat tapahtuneet ja ne on siihen maailman aikaan ollut tunnettuja kertomuksia ja sattumuksia. Jos nyt vaikkapa tulisi maailmanlaajuinen suuri tulva niin olen varma että 100 vuoden päästä siitä löytyisi vielä kertomuksia.
Joka tapauksessa kun sitten rupesin todistamaan henkilökohtaises uskoontulostani ja siitä miten ja milloin kohtasin Jeesuksen kävi jotain ihmeellistä, tuntui kun kurkkuni olisi kuristunut kiinni ja en saanut sanaa suustani, siinä sitten istuttiin kahdestaan sohvalla, ja minä jouduin sanomaan "anteeksi pitää vetää vähän henkeä". Sitten seurasi kiusallinen hiljasuus kun kirjaimellisesti puhkuin happea ja hengeittelin syvään (kuin joku seinähullu) ehkä minuutin verran se otti, sain tuon tauon jälkeen sitten taas ääneni kuuluviin ja värisevällä äänellä sain asiani toimitettua, ja siitä seurasikin mielenkiintoinen keskustelu, mutta onko jollekkin muulle tapahtunut noin kun on puhunut Jeesuksesta?
Minua mietityttää oliko tuossa jotain henkivoimia vastustamassa, vai oliko kyse vaan siitä että minua pelotti ja olin hengittänyt liian vähäsen tai pinnallisesti ja tuli vain joku jännittämisestä johtuva "happikato". Onko teillä tullut juuri "ratkaisevalla hetkellä" semmoinen olo että sanat ei fyysisesti tule ulos suusta?
Kun tulin uskoon heräsin joskus yöisin hokien "Jeesuksen nimessä väisty saatana" ja unessa minua kuristettiin ja en saanut henkeä ja heräsin siihen että hoin tuota lausetta ja oli vaikea hengittää.
Minä ja vaimoni olemme molemmat nähneet monesti samantyylisiä painajaisia tässä vuoden sisällä, molemmilla on sama elementti niissä, eli se elementti on semmoinen että unessa joku on demonin riivaama (lapsi, perheenjäsen, tai joku henkilö) ja se ei tottele kun käskemme sen Jeesuksen nimessä väistymään, se ei ikään kuin toimi sitten heräämme. Onko kenelläkään ollut tämmöisiä unia?