Uskonnollisuuden vankila

[hrmn2]

Ajassamme löytyy useita, enemmän tai vähemmän toisistaan eroavia kristinuskon ilmenemismuotoja. Ääritapauksia lukuunottamatta kaikilta ryhmiltä löytyy omia vahvuuksia sekä heikkouksia, kun näiden oppeja ja käytäntöjä tarkastellaan. Mutta yksi sudenkuoppa jota jokaisen ryhmän tulisi varoa, on uskonnollisuus.

Mitä tarkoitan uskonnollisuudella? Tiivistettynä voisin sanoa sen tarkoittavan joidenkin määrättyjen käytösmallien ja tapojen omaksumista, tarkoituksena miellyttää Jumalaa ja/tai ympäröiviä ihmisiä. Uskonnollisuudessa ei ole kyse mistään tietystä tavasta tai mallista, vaan siitä että ylipäätään tehdään näin.

Tämä on yksi kavalimmista ansoista, sillä tottahan me kaikki tiedostamme ja tunnustamme, että kristilliseen elämään kuuluu sisäisen Jumalan tuntemisen lisäksi myös se että ulkoisesti toimitaan tietyillä tavoilla. Ongelmana on usein kuitenkin se, että ulkoiset tavat omaksutaan ulkoapäin suoritettuna, ilman että sydän on toiminnassa mukana. Silloin on kyse uskonnollisuudesta, riippumatta siitä minkälaisia nämä tavat ovat.

Tämänkaltainen uskonnollisuus tappaa aitouden, ja pitää sitä kautta ahdistavassa vankilassa. Ja ihminen joka joutuu tähän vankilaan, loitontuu sydämessään koko ajan niistä asioista joita hän ulkoisesti suorittaa. Siksi monet näyttävän luopuvan uskosta, jopa todella radikaalilla ja äärimmäisellä tavalla. Koska he eivät ole koskaan saaneet kokea todellista Jumalan tuntemista ja yhteyttä Hänen kanssaan, vaan uskonelämä merkitsee heille sitä ahdistavaa uskonnollisuuden vankilaa, tulee vastareaktio joka ahdistuksen tarpeeksi suureksi kasvaessaan saattaa räjähtää silmille ja koko rakennus romahtaa kerralla maahan (mikä ei itse asiassa ole huono asia, sillä sen kautta avautuu mahdollisuus löytää todellinen usko ja elämä Jumalan yhteydessä).

Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka (Ps.51:6). Hän ei tahdo meitä suorittaaksemme ja esittääksemme jotain, vaan Hän tahtoo meidät sellaisena kuin todellisuudessa olemme. Hän näkee meidät koko ajan läpivalaistuna - mitä luulemme saavuttavamme ja ketä kuvittelemme hämäävämme esiintymällä ja suorittamalla? Ei Hän mielisty opittuihin rukouksiin jotka ovat niinsanotusti hurskaan ja oikean kuuloisia, vaan siihen että vuodatamme sydämemme Hänen eteensä sellaisena kun se aidosti on, kuinka synkkä ja karu se oikeasti onkaan.

Ja vasta kun teemme niin, voi Hän alkaa vaikuttaa meihin ja saada meissä aikaan muutosta yhdessä meidän vapaan tahtomme kanssa, niin että aidosti tahdommekin sitä mitä Hän tahtoo. Mutta mitä kauemmin suoritamme uskonnollista toimintaa, sitä vähemmän meissä voi tapahtua todellista muutosta.

Jumala tietää kaiken sinusta, mikään ei tule Hänelle yllätyksenä. Ja vaikka Hän ei hyväksy asioita joita syntinen sydämesi tuottaa, ei Hän sinua tuomitse vaan tahtoo parantaa ja vapauttaa sinut. Ei sinun tarvitse tuoda Hänelle uhria, sillä Jumala ei hyväksy viallista uhria, etkä sinä pystyisi muuta tuomaan. Hän on antanut jo täydellisen uhrin, ja se on ainoa uhri joka tarvitaan, se riittää. Sinun tarvitsee vain tuoda oma itsesi ja olla oma itsesi Hänen luonaan. Huomaat, että silloin vasta löydät todellisen itsesi ja saat elää vapaana sekä uskonnollisuuden vankilasta, että synnin ja pimeyden vallasta.

Siunausta kaikille!

[Mikko Murpatti]

Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka (Ps.51:6). Hän ei tahdo meitä suorittaaksemme ja esittääksemme jotain, vaan Hän tahtoo meidät sellaisena kuin todellisuudessa olemme. Hän näkee meidät koko ajan läpivalaistuna - mitä luulemme saavuttavamme ja ketä kuvittelemme hämäävämme esiintymällä ja suorittamalla?

Samaa mieltä, todella moni kristitty esittää ja vetää jotain "uskovan roolia" , vaikka sydän ei olisi siinä ollenkaan mukana, sitten kun tilanne on ohitse ja ei enää tarvitse kotosalla esittää huokaistaan helpotuksesta, kammottava taakka joka jossain vaiheessa sortuu.

[Jukka]

hrmn2
Tuo oli erinomaisen hyvä kirjoitus. Tahdon lainata sen kotisivulleni -toivottavasti sopii Sinulle. Lähteeksi ilmoitan: Keskustelufoorumi Uskonaskel, nimimerkki hrmn2. Laitan sen kohtaan raamattutunnit/opetustekstit.

Hyvää tiistaipäivää Sinulle ja kaikille lukijoille!

[pehmytpusu777]

Tuo aloituksessa kuvattu ponpsahtaa helposti esiin, kun on jonkun hengellisesti koviksen seurassa tai vaikutus piirissä. Yleensä kyseessä on 50 plus ikäinen mieshenkilö. Jokainen meistä on varmaan tavannut totinen ilme naamalla olevan seurakuntalaisen ja, tai uskovan, joka paasaa antaumuksella ja paatoksella miten asiat ovat. Mä kärsin auktoriteetti kammosta ja alan oitis hieman teeskennellä kun tällainen henkilö on näköpiirissä. Ilmeisesti tämä juontaa juurensa meiltä kotoa.