pehmytpusu777 kirjoitti:Minulla aiheuttaa se, että en kykene muuttumaan toisenlaiseksi, suurin ongelma ja epäilyksiä aiheuttava on kun jos tekee parannusta, niin kuitenkin käytännössä asia jää omalla voimalla tehtäväksi. Mä niin haluaisin kokea sen kuinka mun tämä koko vanha persoona katoaa ja tilalle tulee täysin uusi, jotenkin en pysty sietämään itseäni ja kuitenkaan en kykene muuttumaan itse toisenlaiseksi
Se muutos on sisäinen ja toisissa asioissa hidas , aluksi muuttuu asenteet, suhtautuminen ja mielihalut ja sen tulisi sitten näkyä paremmissa valinnoissa elämänsuhteen ajan kanssa. Tulee halu taipua siihen mihin Raamattu kehoittaa.
Mutta sitten voipi käydäkkin niin , että muutos listassa tulee joku vaikeampi asia eteen joka ei taivukkaan tahtoosi vaan saat painia kuukaudesta kuukauteen sen tietyn synnin kanssa. Silloin pitää muistaa ne kaikki asiat joissa on jo saanut voiton Herrassa ja katsoa niihin onnistumisiin. Jos Herra auttoi saamaan voiton toisissa synneissä niin miksi ei tässäkin?
Sinun pelastuksesi ei ole kiinni siitä miten hyvin tsemppaat, taistelet ja teet oikein ja hyvin, vaan pelastuksesi on kiinni siitä mitä Herra Jeesus teki puolestasi ristillä, eli se on jo täytetty jos se uskot.
Vielä aloitukseen liittyen minun uskoani syö se että en ole koskaan kokenut/nähnyt tai kuullut mitään yliluonnollista ihmettä Jumalalta, olisi niin paljon helpompi olla vahvana uskossa jos olisi joku muisto tai yliluonnollinen kokemus jota voisi muistella.
Mutta toisaalta näkeminen tai tietäminen ei vaadi uskoa, ja ehkä Jumala lukee edukseni sen että pysyn uskossa vaikka minulla ei mitään tuollaista kokemusta olekkaan.
Room.8
24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Hepr.11
1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
4 Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
5 Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Itse en pysty myöskään helposti lähtemään semmoiseen fiilistelyyn, että he näkevät joka ikisessä asiassa jonkin ihmeen ja johdatuksen.
-Jos vaikkapa auton ovi unohtuu auki ja sen ansiosta pääsetkin kätevästi kauppa ostostenkanssa autoon sisään ihmeellisen helposti niin joillekkin sekin on jo suuri ihme.
-Tai jos meinavat kompastua maton kulmaan mutta eivät kompastukkaan niin huudetaan että mikä ihme Herra tuli ja pelasti!
-Ehti bussiin vaikka oli myöhässä.
-Aviopuoliso sai flunssan mutta itse ei
jne...
Näenkin itseäni enemmän täsää Raamatunkohdassa:
24 Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.
25 Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".
26 Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".
28 Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
29 Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" Hän hän sanoi aika loukkaavasti että "ellen minä näe ja pistä sormiani..." aika kärkkäästi sanottu ja kovat ehdot laittoi Didymus...
Mutta miten Herra Jeesus vastasi Didimyksen epäilyihin? Häätämällä ulos? Lyömällä tai sättimällä?
Ei, vaan Hän salli Didymuksen saada varmuuden, koska Herra on armollinen ja rakasti myös epäilevää Tuomasta ! Minulle tämä antaa suurta toivoa ja oli minusta todella suuri armon osoitus, sillä minusta Didymus sanoi aika törkeästikkin asiansa.
Tässä on meidän toivomme, taas kerran Jumalan armossa, ja siihen onkin hyvä toivonsa laittaa
.