*
Entä lumihiutaleet? Ne(kin) ovat eläviä todisteita jotka voivat kumota evoluutioteorian kans. Ihmettelen miksi evoluutiouskovaiset eivät ottaneet niistä puheeksi? Vai jo he ovat keskustelleet niistä?
Minä en kirjoita koskaan sen vuoksi, että tykkäisin väitellä ateistien ja evolutionistien kanssa. Vaan siksi, että edes jotkut ihmiset joita evoluutiopropaganda on estänyt kuulemasta sanaa, voisivat tulla sanan kuuloon ja löytää pelastuksen Herrassa Jeesuksessa.
rpe kirjoitti:Minä en kirjoita koskaan sen vuoksi, että tykkäisin väitellä ateistien ja evolutionistien kanssa. Vaan siksi, että edes jotkut ihmiset joita evoluutiopropaganda on estänyt kuulemasta sanaa, voisivat tulla sanan kuuloon ja löytää pelastuksen Herrassa Jeesuksessa.
Humanistina ja teologina minulla ei ole ongelmia sovittaa luonnontieteellistä evidenssiä uskon rinnalle, ei missään nimessä samalle viivalle.
Pointti on siinä, ettet liitä luonnontieteellistä evidenssiä uskosi rinnalle vaan pakanauskomuksia ja tämä vääristää koko uskon perustan. Evoluutioteoria ja evoluutiohistorian pitkät ajanjaksot eivät kuulu kokeellisen luonnontieteen piiriin vaan ne ovat luonteeltaan historiantiedettä joidenka pohja on uskomuksissa joita ei voida kokeellisesti toistaa ja vahvistaa.
toni t kirjoitti:Kokeellisen luonnontieteen tärkein ja syvin olemus on sen metodissa joka perustuu havaintoihin ja kokeisiin. Kokeellinen luonnontiede on sitä kuuluisaa ”kovaa tiedettä” juuri siksi että sen metodi - havainnot ja kokeet jotka ovat testattavissa ja toistettavissa ovat paras tapa kerätä tietoa. Tiede tarkoittaa alun perin juurikin "tietoa" ja kokeellisen luonnontieteen metodi (havainnot + testaus/toisto) on tieteen tiedonhankintamenetelmä.
On selvää että tiedemiehet voivat tehdä havaintoja ja kokeita vain nykyisyydessä käyttämällä viittä aistiamme (maku, näkö, haju, kuulo ja tuntoaistit). Ihminen kerää aistiensa kautta tietoa ja kokeellinen "testaus/toisto" menetelmä edellyttää että ihminen on aistiensa kautta yhteydessä tutkittavaan kohteeseen. Esimerkiksi näkee että vesi alkaa kiehumaan sadassa asteessa tai tuntee sen jne.. Näin hankitaan tietoa maailmasta. Yhtä selvää on myös se etteivät tiedemiehet pysty havaitsemaan menneisyyttä ja tekemään kokeita ja mittauksia menneisyydessä. Tiedemiehet eivät pysty olemaan aistiensa kautta yhteydessä menneisyyteen. Täten tieteellinen - kokeellinen menetelmä ei voi näyttää menneisyyteen koska se voi tapahtua vain nykyisyydessä. Kokeellisella menetelmällä ei voi myöskään toistaa menneisyyttä. Kokeellisen luonnontieteen luonne ja rajat osoittavat sen että luonnontiedettä ei voida käyttää historiallisten asioiden tutkimiseen. Näin luonnontieteen mahdollisuudet ovat melko rajalliset. Ne rajoittuvat vain toistettavien ilmiöiden tutkimiseen.
Kokeellinen luonnontiede kykenee metodinsa kautta antamaan ainoastaan tietoa siitä miten luonto toimii ja muuntelee nykyisyydessä. Kokeellisen luonnontieteen kautta voidaan tutkia empiirisesti niitä mekanismeja ja tapahtumia nykyisyydessä joiden oletetaan esimerkiksi aiheuttaneen eliöiden kehittymisen menneisyydessä. Esimerkiksi mutaatio+valinta mekanismin kykyä tuottaa merkityksellistä informaatiota. Luonnollisten mekanismien ja tapahtumien tutkiminen nykyisyydessä on kokeellista luonnontiedettä ja kun näiden luonnontieteellisten tosiasioiden pohjalta aletaan tekemään menneisyyteen liittyviä johtopäätöksiä siirrytään historiantieteen puolelle.
Historiantiede (alkuperätiede = maailman synty ja elämän kehittyminen) tutkii menneisyyteen liittyviä kertaluonteisia asioita joita emme pääse enää kokeellisesti testaamaan ja toistamaan menneisyyteen. Evoluutio kriittinen analyysi kirja kuvaa hyvin historiantutkimuksen luonnetta sivulla 17.
”Kaiken alkuperää koskevaa tutkimusta täytyy siis ensisijaisesti pitää historiantutkimuksena. Tämä koskee sekä luomis- että evoluutionäkökulmasta tehtävää tutkimusta. Asiaa havainnollistaa seuraava esimerkki. Oletetaan, että liskosta kyettäisiin kokeellisesti kehittämään lintu. Näin voitaisiin osoittaa miten liskon kehittyminen linnuksi voi tapahtua ja olisi voinut tapahtua maapallon historiassa. Tällä tavoin olisi saatu vahva perustelu sille, että maapallon historiassa liskosta on kehittynyt lintu. Historiallista tapahtumaa ei kuitenkaan olisi todistettu.. Aito (suora) todiste olisi mahdollista saada vain jos voisimme mennä aikakoneella menneisyyteen ja tehdä kehityksestä suoria havaintoja.”
Eli kokeellisen luonnontieteen kautta on mahdollista tutkia empiirisesti niitä mekanismeja ja tapahtumia joiden oletetaan aiheuttaneen eliöiden kehittymisen menneisyydessä mutta nämä tulokset eivät todista sitä tapahtuiko todella niin kuin oletetaan. Kokeelliset tulokset nykyisyydessä voivat joko vahvistaa tai heikentää menneisyyttä käsitteleviä oletuksia (teorioita) mutta ne eivät koskaan voi tieteellisesti todistaa sitä mitä menneisyydessä todella tapahtui. Tämän vuoksi usein samasta koetulosten joukosta on mahdollista tehdä erilaisia johtopäätöksiä ja päätyä erilaisiin hypoteeseihin - jotka voivat olla toistensa kanssa ristiriidassa. Tieteen kautta voidaan siis tutkia sitä miten luonto toimii ja muuntelee nykyisyydessä ja sitten verrata ja katsoa sitä mikä historiaa käsittelevä teoria on johdonmukaisin ja selitysvoimaisin havaituille tosiasioille nykyisyydessä. Tässä valossa mikään historiaa käsittelevä teoria ei ole = kokeellinen luonnontiede eli se kuuluisa ”kova tiede”. Tämä on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää jotta voidaan oikein arvioida kristinuskon ja tieteen välistä suhdetta.
EVOLUUTIOTEORIA EI OLE KOKEELLISTA LUONNONTIEDETTÄ
Evoluutioteoria ei ole = kokeellinen luonnontiede sillä elollisten olentojen historiaa ei ole mahdollista tarkastella suorilla havainnoilla tai kokeellisilla analyysimenetelmillä. On kyse toisenlaisesta tutkimuskohteesta - koska se on mennyt tapahtuma, eikä ole siksi toistettavissa. Evoluutioteoria on menneisyyttä käsittelevä uskomusjärjestelmä. Se on teoria siitä miten kenties eliöt ovat saattaneet kehittyä menneisyydessä. Evoluutioteoria perustuu ihmisten uskomuksiin ja oletuksiin menneisyydestä. Teorialle pyritään hakemaan tukea nykyisyydessä olevasta tieteellisesti tutkittavasta todistusaineistosta mutta silti kyseessä on vain menneisyyttä käsittelevä uskomus. Samoin on kaikkien menneisyyttä käsittelevien teorioiden laita. Ne ovat kaikki uskomusjärjestelmiä tieteellisesti arvioituna. Sillä tiede ei voi olla suoraan kosketuksissa "metodinsa -> tiedonhankintamenetelmänsä" kautta menneisyyden kanssa.
Menneisyys jättää jälkiä - mutta nämä jäljet ovat epäsuoria todisteita -> aihetodisteita. Aihetodiste ei ole suora todista. Aihetodiste voi viitata selitysvoimaisimpaan johtopäätökseen siitä mitä kenties on tapahtunut menneisyydessä mutta se ei suoraan todista sitä. Esimerkiksi murhapaikalta uhrin päältä löytyvä verinen huivi -josta löytyy toisen ihmisen veriset sormenjäljet. Huivi sormenjälkineen olisi aihetodiste siitä että sormenjäljet omistava henkilö voi liittyä jotenkin uhrin kuolemaan mutta se ei suoraan todista sitä.
Vaikka voisimme mennä aikakoneella menneisyyteen katsomaan sitä miten Tyynenmeren Havaijisaaret muodostuivat menneisyydessä niin emme pystyisi asiaa todistamaan tieteellisesti nykyisyydestä käsin käyttämällä tieteen tiedonhankintamenetelmää. Eli vaikka tietäisimme 100% varmuudella miten jokin asia on tapahtunut menneisyydessä niin emme pysty tätä mennyttä tapahtumaa enää todistamaan nykyisyydestä käsin luonnontieteellisen tiedonhankintamenetelmän -> "metodin" kautta. Tämä on todella tärkeää ymmärtää kun arvoimme esimerkiksi kristinuskon ja tieteen välistä suhdetta. Sillä meidän tulee verrata oikeita asioita toisiinsa.
TIETEEN JA KRISTINUSKON HYPOTEETTISEN RISTIRIITAISUUDEN SYY
Suurin syy miksi monet näkevät tieteen ja kristinuskon olevan ristiriidassa keskenään on se että nämä ihmiset kuvittelevat evoluutioteorian olevan yhtä kuin tiede. Ja sitten kun he vertaavat Raamatun ilmoitusta evoluutioteoriaan niin he huomaavat huomattavia ristiriitaisuuksia. Tämä saa aikaan että ihmiset pitävät tiedettä ja kristinuskoa ristiriitaisina keskenään. Kuitenkin tuollainen vertaus ei perustu tieteen ja kristinuskon vertaamiseen vaan kahden menneisyyttä käsittelevän uskomusjärjestelmän vertaamiseen.
Jos ajattelemme että evoluutioteoria on = luonnontiede ja sitten arvioitaessa kristinuskon ja tieteen välistä suhdetta vertaamme Raamatun kuvaamaa historiaa evoluutioteoriaan niin jo lähtökohtaisesti teemme ratkaisevan virheen. Sillä tällöin vertaamme tieteelliseltä kannalta katsottuna kahta historiaa käsittelevää uskomusjärjestelmää toisiinsa. Toinen perustuu Jumalan ilmoitukseen varhaishistoriasta ja toinen ihmisten kehittelemiin uskomuksiin ja oletuksiin siitä mitä kenties maailman varhaishistoriassa olisi saattanut tapahtua. Pointti on se että jos vertaamme kristinuskoa evoluutioteoriaan niin emme vertaa silloin sitä tieteeseen – vaan ainoastaan menneisyyttä käsittelevään uskomusjärjestelmään.
Kun halutaan arvioida sitä onko kristinusko ristiriidassa tieteen kanssa niin silloin tulee verrata sitä kuinka johdonmukainen ja selitysvoimainen Raamatun ilmoittama varhaishistoria on nykyisyydessä olevalle todistusaineistolle (luonnon mekanismeille, toiminnalle ja muuntelulle jne..). Kokeellinen luonnontiede on ennen kaikkea mekanismin selvittämistä – sitä miten luonto toimii ja muuntelee ja siksi tulisikin arvioida sitä miten selitysvoimainen Raamatun kuvaus on tälle biologiselle muuntelulle mitä voimme havaita nykyisyydessä - mikäli haluamme verrata kristinuskoa ja tiedettä keskenään.
Eli silloin tulisi esimerkiksi arvioida sitä kuinka mutaatiot, luonnonvalinta ja luonnossa havaittu muuntelu selittyvät Raamatun ilmoituksen pohjalta. Nämä nykyisyydessä olevat havainnot voivat sitten joko vahvistaa tai heikentää Raamatun kuvaaman historian selitysvoimaisuutta havaitulle todellisuudelle. Teemme kuitenkin ratkaisevan virheen jos alamme arvioitaessa kristinuskon ja tieteen suhdetta - vertaamaan Raamatun varhaishistoriaa suhteessa ihmisten kehittelemiin uskomuksiin maapallon varhaishistoriasta (evoluutioteoria). Sillä tällöin vertailisimme sitä miten kaksi menneisyyttä käsittelevää uskomusjärjestelmää sopivat keskenään yhteen - emme sitä miten yksi menneisyyttä käsittelevä uskomusjärjestelmä (kristinusko) sopii yhteen tieteen kanssa. Korostan että on ensiarvoisen tärkeää verrata oikeita asioita keskenään jotta voimme tulle oikeaan johtopäätökseen kristinuskon ja tieteen välisestä suhteesta. Kristinusko ei ole faktojen (tieteellisten havaintojen) vastakohta vaan niiden tulkitsija.
Ps, niin kuin ketjussa on jo tullut esille ateistien omista lainauksista mm Dawkins, niin heidän mukaansa evoluutiohistorian hyväksyminen on ehdoton kuolinkellojen isku kristinuskolle. Tässä Dawkins toteaa suoraan, että kirjaimellisesti Raamattuun uskovat ovat oikeassa pitäessään evoluutiota vihollisena!
Sillä evoluutiohistorian hyväksyminen pakottaa tulkitsemaan Raamattua kirjoitusten vastaisesti. Toisin sanoen antamaan Jumalan sanalle eri merkityksen mitä sana itse kirjaimellisesti sanoo. Kun Raamatun kuvaama varhaishistoria mytologisoidaan sovittamalla se evoluutiohistorian uskomuksiin, niin sen looginen seuraus on johdonmukaisesti ajattelevissa ihmisissä se, että myös tähän mytologiaan sidoksissa olevat kertomukset (esim Kristuksen sovitusuhri) ovat mytologiaa. Vaikka sinä et näin näkisi, niin todella useat ateistit jotka ajattelevat johdonmukaisesti, niin näkevät ja siten usko evoluutiohistoriaan on heille mitä suurin este kuulla evankeliumin sanaa.
Lisäksi Suomen historia osoittaa selvästi sen, että kristillisen kulttuurin alasajo on saanut käyttövoimansa evoluutioteorian kansantajuistamisesta ja kouluopetukseen ottamisesta. Suurelle yleisölle evoluutiohistoria kaupitellaan tieteenä vaikka se ei täytä kokeellisen luonnontieteen kriteerejä. Tämän vuoksi evoluutioteorian opetus täyttää propagandan tunnusmerkit.
rpe kirjoitti:
Lyhyesti vielä. Tieteellä ja "pakanuskomuksilla" ei ole mitään tekemistä keskenään. Tiede ei ota kantaa metafyysisiin kysymyksiin.
Se on teoria, joka täyttää MAALLISEN tieteen kriteerit, niinkuin tieteen pitääkin.
Teet oikein kun sanot tuota teoriaksi, sillä sitä ei olla kokeellisesti todistettu, eikä evoluution mekanismikaan ole tiedossa, nyt puhutaan oikeilla termeillä.
Teoria on kuitenkin teoriaa eikä todistettua faktaa. Nythän moni evoluutio teoriaan uskova (tarvitsee uskoa, jos on teorian tasolla) puhuu asiasta ikään kuin tämä olisi kokeellisesti todistettu fakta, mutta niin kauan kuin teoriassa on suuria aukkoja, vaatii se uskoa (uskoa todennäköisyyksiin jne.). Se on uskoa todennäköisyyksiin ja uskoa siihen että evoluutiolla olisi jokin toimiva mekanismi.
Muihin horinoihini ei tarvitse vastata mutta olisin suuresti onnellinen jos kertoisit mihin ajoitus järjestelmään luotat ja miksi?
Sehän taitaa olla tämän koko asian keskiössä, että jos olisi joku luotettava ajoitusjärjestelmä joka todistaisi miljoonat vuodet , sillä osa evoluutioon uskovista hokee aina noita miljoonia vuosia ikäänkuin se olisi joku mekanismi.
rpe kirjoitti: Olen sen verran yksinkertainen, että jos oletetaan, että Raamatun genesiksen kertomus päivistä ymmärretään 24h (mikä ei todellakaan heprean päivää merkitsevän sanan ainoa tulkinta!) ym ja aletaan luomaan teorioita sukuluetteloista maailman iän kartuttamiseksi, voidaan joillain hypoteeseilla ja älyllisillä kummallisuuksilla päästä luomisen ajankohtaan n 4000 eKr. Tällöin hylkäämme sen saman tieteen, joka opettaa meille matematiikkaa, fysiikkaa jne, ja teemme uskosta tiedettä, jota se myöskään ei ole.
rpe: Tieteellä ja "pakanuskomuksilla" ei ole mitään tekemistä keskenään. Tiede ei ota kantaa metafyysisiin kysymyksiin. Toivottavasti hyväksyt tämän, muuten olet ymmärtänyt tieteen olemuksen peruslähtökohdiltaan väärin.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 18 vierailijaa