"Lukijoilta: Onko järjestelmä ihmistä vai ihminen järjestelmää varten?"
https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yl ... -1.2248584"Seurakunnan diakoniatyön piiriin on hakeutunut vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana ihmisiä, jotka ovat olleet ahdistuneita ja pettyneitä siihen, miten Kela heitä kohtelee.
Avuntarvitsijan tilannetta läheltä seuraavana ja kuulevana, voi hyvällä syyllä puhua, että kysymys on poikkeuksetta ihmisen heitteille jättämisestä.
Kun mietitään tilannetta, jossa toimeentulotukipäätös jää tukea hakevalta ihmiseltä saamatta alle kymmenen euron takia, niin voidaan kysyä, eikö tämä jos mikä ole ihmisen nöyryyttämistä?
Tällaisessa tilanteessa apua hakeva ihminen hyvin luontevasti kokee, että palvelujärjestelmä ei ole häntä varten vaan hän on järjestelmää varten.
Diakoniatyön kristilliseen ihmiskäsitykseen tällainen ajattelu ei mahdu. Palvelujärjestelmän tulisi aina nojata siihen, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevan ihmisen etu tulisi turvattua tilanteessa, jossa hänen omat voimavaransa eivät syystä tai toisesta riitä tämän tavoitteen toteutumiseen. Muussa tapauksessa palvelujärjestelmästä tulee lähinnä irvikuva.
On surullista, että Kela ei onnistunut hälventämään sitä huonoa kuvaa, mikä heidän toiminnastaan on jäänyt ihmisten mieliin päällimmäisenä vuosien saatossa.
Huonosti hoidettu perustoimeentulotuen siirto-operaatio omalta osaltaan ruokkii edelleen huonoa kokemusta Kelasta epäinhimillisenä palvelun tarjoajana. Pääjohtajan lausumat vakuuttelut siitä, että kaikki voitava on tehty ja tehdään, ei lohduta niitä avuntarvitsijoita, jotka ovat joutuneet kärsimään palvelujärjestelmän kankeuden, joustamattomuuden ja toimimattomuuden takia.
Näissä tilanteissa on aina kysymys yhden ihmisen, pariskunnan tai kokonaisen perheen elämäntilanteista ja arjessa selviämisestä.
Uskon vahvasti siihen, että apua tarvitseva ihminen ei huvin vuoksi täytä toimeentulotukihakemusta, vaan taustalla on aina jokin vaikea elämäntilanne, mikä saa hänet turvautumaan lakisääteiseen etuuteen.
Kela on toimeentulotukiuudistuksen myötä se ensisijainen taho, jonka on otettava perustoimeentulotukea tarvitsevan ihmisen hädän kokemus tosissaan!
Tulevaisuudessa tarvitsemme uudenlaista rohkeutta kehittää palvelujärjestelmää siten, että se on ensisijaisesti ihmistä varten eikä toisinpäin. Avuntarvitsijan tulee päästä palvelujärjestelmässämme sille paikalle, jossa hän voi itse olla vahvemmin vaikuttamassa häntä koskeviin päätöksiin ja kokea, että häntä arvostetaan.
Tämä vaatii eri auttajatahojen työntekijöiltä ajattelutavan ja käytäntöjen ruuvaamista uuteen asentoon! Tähän olemme panostaneet hyvällä tavalla Seinäjoen kaupungin aikuissosiaalityön kanssa viime kuukausien aikana yhteisessä vaikuttamisen hankkeessamme.
Ihmisellä itsellään on useimmiten ratkaisun avaimet taskussaan, kunhan vain me auttajatahot työntekijöinemme uskallamme antaa hänen niitä käyttää. Tämän rohkaisemisen ja kannustamisen rinnalla tarvitsemme jatkossakin lakisääteistä toimeentulotukea ja kirkon ja seurakuntien diakoniatyön tarjoamaa taloudellisia tukea.
OTTO SAVOLAINEN
diakoniajohtaja
Seinäjoen alueseurakunta"